Laukkuja, kasseja , veskoja

Sain muutaman kassin valmiiksi. Yllä on vuoritettu puuvillakankainen kassi, joka on mitoitettu vinyyli-älppärin mukaan. Sen verran tukeva kantoväline, että voi käyttää ruokaostoksillakin. Hihna on pitkä, eli olkalaukkumalli.

Ohutta mutta herkän kaunista kukkakangasta olin ostanut aikoja sitten. Nyt oli sen aika päästä käsittelyyn. Tein kankaasta kolme erikokoista kassia.

Näitä en vuorittanut, menevät kätevästi taskuun tai käsilaukkuun hätävarakasseiksi. Yksi kasseista on pienempi kuin muut ja se päätyy eräälle pienelle ystävälleni.

Tässä on aiemmin mainitsemani "Unikko"-veska. Sain sen valmiiksi, vuoritinkin. Hihna olisi voinut olla ohuempikin. Kassin suulle tulee vielä iso neppari. Tämä olkoon tulevan kesän hippikassini.

Tässä vielä lähikuva ompelemistani helmistä. Pitkään mietin laitanko lisää, sillä helmien ompelu olikin mukavaa kun siihen pääsi kiinni. Mutta totesin, että vähempi on enempi ja olen tyytyväinen pieneen yksityiskohtaan, jonka tein.

Antiikki- ja Keräilymessut Järvenpäässä

Hesarin Nyt-liitteestä bongasin Antiikki-ja Keräilymessut, jotka ovat tämän viikonlopun Järvenpäätalossa. Sinnehän oli päästävä, vaikka tälläiselle hamsterille ne ovat aika vaarallinen paikka, ainakin lompakon kannalta. Eräällä myyjäpariskunnalla oli paljon koruja ja sieltä lähti vitosella mukaan hopeinen tassu-riipus.

Appeni on aikoinaan ollut Helsingin Kaupunginteatterissa töissä parisenkymmentä vuotta. Hänelle ostimme teatteria kuvaavan seinälautasen. Arabiaa se on, suunnittelijasta tai tekovuodesta ei mitään tietoa, vaikka tässä tunnin verran googlettelin.

Ruska-astiasto täydentyi reunallisella vadilla/kulholla sekä suurella paistivadilla, joita jo ennestään oli yksi.

Tätä reunallista vatia myydään toisinaan myös Kaarna-nimellä, mutta samanlainen mattalasite siinä on kuin Ruskassa.

Todellinen löytö oli Raija Uosikkisen "Emilia"-lautanen. Sarja on aivan ihastuttava kuvioiltaan, mutta kallis. Ainakin Hietsun hallissa tätä on tullut vastaan toisinaan. Minua miellyttää eniten juuri puutarha-aiheiset kuvitukset. Tähän lautaseen kuuluisi myös kuppi, se on ns. aamiaissetti. Sain lautasen pilkkahintaan, niin pakkohan se oli ostaa.

Emilian lisäksi olen haikaillut Esteri Tomulan suunnittelemaa "Tatti"-kulhoa. Näin sen ensimmäistä kertaa "livenä" ja henki meinasi salpaantua. Finellin emalikulho, jonkin verran elämää nähnyt, mutta käyttökelpoinen. Ja niin kaunis! Nyt se kaunistaa kotiamme olemassaolollaan. Pienet skrubut esineissä eivät minua haittaa, enhän itsekään ole kolhuilta elämässä säästynyt.

Maanantai-illan mutinaa

Koko päivä kulunut ommellessa, tai ainakin melkein. Penkoessani kirjakaappiani, löysin sieltä kirjan "Ompele ja neulo omin käsin". Kirjan on kirjoittanut Eva Kruk. Kirjassa on useakin laukun ohje, niistä valitsin ohjeen "helppo olkahihnalaukku".

Pienensin kaavaa n. 30% ja tein laukun. Käytin aivan liian tuhtia kovikekangasta siihen ja siitä tuli tönkkö enkä ole siihen alkuunkaan tyytyväinen. Tein toisen laukun ohuemmalla kovikekankaalla samasta kankaasta. No, menettelee se, mutta ei ole vielä valmis kuvattavaksi, kun somisteet puuttuvat. Laukku numero 2:sta puuttuu myös vuori, sillä joku pieni asia meni vikaan eikä vuorin kiinnittäminen onnistunut. Mulla on ollut aina ongelma vuorin kiinnittämisessä, en kertakaikkiaan ymmärrä mitenpäin ja missä vaiheessa se pitää laittaa ja ohjeitten lukeminen on hepreaa. Olen tavannut ja jankannut ohjetta monta kertaa ja en saanut asiaan tolkkua. Ja olkahihnan kiinnittäminen oli myös ohjeen mukaan liian vaikea suoritus. Tarkemmin ottaen suurin ongelma olikin juuri siinä, kun olkahihna olisi pitänyt ommella (ohjeen mukaan) vuoriin kiinni ennen vuorin laittamista itse kassiin ja sitten siinä oli ne sisävarat ja ne oli suomennettu ohjeessa "reunuskappaleiksi". Olenkin lähes varma että suomennoksessa on jotain vikaa tai joku oleellinen kohta on jäänyt kirjan ohjeesta pois. Joten teen aivan omalla systeemillä kolmannen laukun, joka on jo melkein valmis.

Tämä kolmas on mitoiltaan ohjeenmukainen, tai jätin saumavarat pois, eli hieman pienempi. Olin jo käymässä kiinnittämään vuoria -niin, ihan omalla systeemillä- kunnes tajusin, että tähänkin veskaan täytyy tulla jokin "juttu". Kaivoin helmivarastojeni kätköistä pienenpieniä puuhelmiä, joita aloin pujottelemaan, ts. ompelemaan, siihen koristeeksi. Kangas on aitoa vanhaa "Unikkoa", kelta-oranssia väriltään. Roskistuomiolta pelastettu tyynynpäällinen.

Nyt mulla on kaksi keskeneräistä laukkua, joiden valmistuminen kestää, kestää, kestää...sillä helmien ompelu on aikaavievää näperrystä, samoin siihen pienempään laukkuun tuleva yksityiskohta vie myös aikaa. Milloin sitä viisastuisi ja tekisi asiat loppuun ennen kuin aloittaa aina uusia projekteja?

Pakkaspäivän papusoppa

Bongasin Helsingin Sanomista maukkaan ohjeen 13.1.2011. Todellista pikaruokaa, maukasta ja edullista.

Tomaatti-papukeitto (4-6 annosta)

2 tlk tomaattimurskaa 2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa 2 tl currya 2 tl paprikajauhetta 2 tl jauhettua inkivääriä 1 tl rakuunaa chiliä 1 rkl oliiviöljyä 2 dl kermaa

Lämmitä oljy kattilassa, lisää siihen mausteet ja kuullota muutama minuutti. Lisää tomaattimurska, kiehauta. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita keittoon pavut, kiehauta. Lisää kerma ja kuumenna.

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen, en laittanut rakuunaa (ei ollut) ja kermaa laitoin vajaan desin, öljy oli rypsiä. Ohjeessa myös oli ehdotus tarjota tätä hyvän leivän kera, mutta me jätimme leivän pois ja laitoimme sekaan pari lusikallista raejuustoa.

Hesarin toimittaja Sami Simola oli laskenut keiton hinnaksi reilut neljä euroa, siis koko kattilallisen.

Puoli vuotta Rouvana

Elokuun 20. päivä 2010 käväisimme Muusikon kanssa sanomassa "Tahdon" maistraatissa. Häälounaalta Ravintola Salvesta tultuamme poikkesimme Hietsun antiikkihallissa ja sieltä löysin tämän seinälautasen. Se kuvastaa auvoista elämäämme, mehän harrastamme piknikkeilyä aina kesäisin.

Seuraavana päivänä kahvittelimme pienessä lähipiirissä ja Systeriltä saimme tämän romanttisen piknik-korin lahjaksi.

Sisällä korissa on posliiniset lautaset, viinilasit, teräksiset aterimet ja korkinavaaja. Oi, kohta on taas kesä ja lämmin!

Kuppikuntaa

Tässä on Esteri Tomulan suunnittelema "Flora". Kaapin perukoilla on kuppeja viisi ja tasseja kolme. Söpöjä 70-luvun Arabialaisia.

Nämä herkät posliinikupit ovat Kyllikki Salmenhaaran malli SS ja niissä on Raija Uosikkisen serikuva "Lehmus". Mallia on valmistettu vv. 1963-69. Kuppipareja löytyy meiltä 7 sekä myös kermakko ja sokerikko. Pidän näistä kupeista kovasti.

"Satumetsä"-mukit ovat suunnitelleet Heikki Orvola ja Klaus Haapaniemi. Vetoisuus 0,4 litraa! Käytämme näitä teekuppeina.

Tämä Arabian mokkakuppi onkin sitten rutkasti pienempi, piripintaan kaadettunakin vetää vain vajaan desin. Suunnittelijaa en ole saanut selville, taitavat olla 60-luvulta. Omistan näitä 3kpl.

Muumimukeja on tullut kerättyä muutama. Mustavalkoisia "Seikkailu"-mukeja on 2 kpl.

Yhteensä mukeja on 9. Ne ovat päivittäisessä käytössä kahvikuppeina. Oma suosikkini on Mymmeli.

"Illusia"-kahviastiastomme kupit ovat valkoiset ja niitä on muutama myös teekupin kokoisina. Pullatassit ovat kuviollisena. Malli on Heikki Orvolan ja kuvio Fujiwo Ishimoton.

Arkias(t)ioita

Meillä on kaksi jatkuvassa käytössä olevaa astiastoa; Arabian 24-h sekä Ruska. Heikki Orvolan suunnittelemaa 24h:ta aloin keräämään vähän sen jälkeen kun se tuli markkinoille. Se on ihana perusastiasto. Ruokalautaset sekä murokupit ovat vihreät (jota ei enää valmisteta), pasta- ja pikkulautaset -ns. leipälautaset- ovat valkoiset. Muutama tarjoiluastiakin on, niitä löytyy molemmissa väreissä. Valkoinen on kiiltävä ja vihreä on matta, sopivat hyvin yhteen.

Ruska-sarja oli tuotannossa vv. 1961-1999. Se on Ulla Procope'n suunnittelema kivitavara-astiasto. Osa on peräisin Muusikkoni lapsuudenkodista ja sitä on täydennetty kirpputorilöydöillä.

Teekuppejakin löytyy jokunen tätä sarjaa, mutta eivät ole käytössä vaan kaapissa pölyyntymässä.

Tämän suuren, n. 35x26cm kokoisen, vuuan ostin viime kesänä Fiskarsin antiikkimarkkinoilta. Se on kätevä paistosten ja laatikkoruokien valmistuksessa. Kuvassa on kasvis-jauhelihavuoka ja ohje seuraa tässä:

400g jauhelihaa

pari dl pakastettuja tatteja

2 keskikokoista kesäkurpitsaa

300g:n pussi kruunusekoitusta (kukkakaali, parsakaali, porkkana)

1prk tomaattimurskaa

2dl ruokakermaa

juustoraastetta

öljyä, suolaa, pippuria

Tee näin: sulata sienet, ruskista jauheliha, käytä sienet lihan kanssa pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla tai muulla lempimausteellasi. Lisää tomaattimurska pannulle.

Viipaloi kesäkurpitsa, lado vuuan pohjalle kerros viipaleita, mausta. Laita seuraavaksi kerros jauhelihaseosta, ripottele juustoraastetta päälle. Kaada kruunuvihannekset vuokaan, seuraavaksi loput jauhelihasta ja päällimmäiseksi loput kesäkurpitsat. Muista maustaa kasviskerrokset. Kaada ruokakerma vuokaan tasaisesti, pinnalle juustoraastetta reilusti. Vuoka uuniin muhimaan 200 asteeseen. Vuuan mallista riippuu kuinka kauan sen kannattaa siellä paistua. Tuollainen laakea vuoka oli n.40min. Syvä ja korkea vie varmaan tunnin. Pintaan saa tulla väriä. Lientä on tässä aika reilusti, mutta se pitää ruuan ihanan mehevänä. Sieniä lisäämällä saa kasvisversion. Helppo ja nopea arkiruoka!

Musiikkiaiheista sisustusta

Kesällä päällystin pari sohvatyynyä uuteen uskoon rock-henkisellä kankaalla. Kankaan värimaailma sopii meille hyvin ja kuvioissa näkyy legendaarisia hahmoja kuten John Lennon, Mick Jagger, Jimmy Hendrix ja Elvis.

Hassua, että Elviksestä ei tule yleensäkään käytettyä kuin etunimeä. Meidän levyhyllymme on järjestetty aakkosien mukaan (sukunimen tai bändin), ja säännöllisesti etsin turhaan Elviksen levyjä EEstä enkä PEEstä. Elvis muuten kuoli samana päivänä kuin aloitin yläasteen, 16.8. 1977. John Lennonin kuolemasta sain kuulla ollessani jouluostoksilla 8.12. 1980. Nämä päivät ovat jääneet mieleeni, samoin kun se fiilis, miltä tuntui suru-uutisen kuultuani. Suuret lahjakkuudet kuitenkin elävät musiikkinsa kautta edelleen.

"His Master's Voice"-patsas , eli Nipper-koira kurkkimassa grammarin torveen, löytyi ihanasta sisustusliike Mokasta. Patsas on n. 15cm korkea sekä leveä, valurautaa. Se on arvoisallaan paikalla stereokaiuttimen päällä.

Ikkunan uusi ilme

Tämän vanhan ikkunanpokan olen ostanut Rakennusapteekista. Serkkupoika ja Muusikko asensivat sen keittiömme seinälle viime keväänä. Olen miettinyt miten sitä koristaisi, ehkäpä vaihtuva valokuvanäyttely olisi kiva. Koska keittiömme sisustus henkii 60- ja 70-lukuja, sain vision ostettuani Teatterimuseosta vanhan näyttelyjulisteen 50 centillä. Leikkasin kuvat irti, teippasin ne mustille lakananpaloille ja laitoin sinitarralla seinään ikkunaruutujen kohdalle. Jotain "Warhollimaisuutta" näissä 60-luvun tähtien kuvissa, jotka yhtä lukuunottamatta tunnistin. Tunnistatko sinä? Henkilökuvia oli harmikseni vain 7 ja ruutuja yksi enemmän. Toistaiseksi yhdessä ruudussa on julisteesta leikattu teksti, voi olla että laitan siihen jotain muuta jos keksin hyvän idean. Mielessä on käynyt mm. Mary Quantin logo, peace-merkki tai joku muu sen ajan symboli.

Makuuhuone

Makuuhuoneemme ikkunaa peittää Vallilan Manta-verho. Ihastuin tähän muutama vuosi sitten kun se tuli markkinoille ja ostin sen heti tietämättä mihin ikkunaan se päätyy. Koska olemme kumpikin sydämiltämme Stadilaisia -Muusikko on ihan oikeastikin, minä henkisesti- niin mikä sen ihanampaa kuin katsoa herätessä ensimmäisenä Tuomiokirkon kupolia sekä Mantan patsasta.

Vuoteen yläpuolella on kolme vanhaa leffajulistetta Ikean kehyksissä.

Kehykset olen petsannut ruskeiksi.

Näissä ei ole lasia vaan muovipleksi, joka hieman heijastaa ikävästi kuvissa. Leffajulisteita löytyy nettikaupoista.

Jalkineita

Syksyllä 2009 olimme Budapestissa lomalla ja sieltä Muusikko osti parit ihanat kengät. Nämä "dalmatialaiset" ovat ehdoton suosikkini!

Eikä näissä punaisissakaan mitään vikaa ole, vähän villithän nämä ovat.

Itse ostin samalta reissulta nämä, ovat mukavat jalassa ja käytössä jatkuvasti.

Nämä lähtivät viime syksyllä mukaan Vilnasta.

Tässäkin Vilnan tuliainen. Muuten hyvät, mutta liukkaat!

Tässä varsinainen löytö Hakaniemen UFF:lta!

Lahjoja -annettuja ja saatuja

Systeri pääsi Aikuisen Naisen ikään ja ostimme hänelle lahjaksi keittiöhakkurin. Se on suomalaista käsityötä, terä taottua hiiliterästä, laatikko koivua puuliitoksin. Pohja aukeava, joten siitä saa helposti tyhjennettyä pilkotut ainekset vaikkapa pannulle. Hakkuria myy ainakin Konalassa sijaitseva Varustenet, joka sivuille en nyt päässyt, joten en saanut laitettua linkkiä.

Tämän monikäyttökapistuksen sain lahjaksi ystävättäreltäni. Se on verkkokassi tai pannunalunen. Erittäin kätevä, kun sen passaa hellan viereen, nostaa uunista ruokavuuan ja...

...nostaa kahvoista suoraan pöytään!

Näitä on monenkokoisia, tähän malliin mahtuu vaikkapa sixpäkki olutta!

Talviaskartelua

Reilu viikkko sitten oli yöllä hurja myrsky ja aamulla Mustin kanssa lenkkeillessäni keräsin kimpun maahan pudonneita koivunoksia kranssipohjiksi. Tänään ihana auringonpaiste sai luomisvimman valloilleen ja tein kaksi kranssia ulko-oveen, toisen sisä- ja toisen ulkopuolelle.

Rautalangan avulla väänsin pohjan koivunoksista ja päällystin sen pitsillä. Kolusin askartelutarvikelaatikoitani ja löysin vuosia sitten tekemiäni savinappeja. Ne ovat puna- ja valkosavesta muovattuja raidallisia, lasitettu kirkkaalla lasitteella. Kiinnitin napit myös rautalangalla. Löysin myös neljä saippualla huovutettua "lumipalloa", ne sopivat hyvin talviseen koristukseen. Ylös laitoin niinestä rusetin ja kauniita puuhelmiä. Kranssi näytti silti hieman alastomalta. Keksinkin lisätä pitsiliinan reiän kohdalle, sehän on kuin lumihiutale. Nyt kranssi komeilee ulko-ovessamme tuulikaapin puolella.

Toinen kranssi alkoi samalla periaatteella kuin ensimmäinen. Koristeiksi laitoin puusydämiä, pari nappia, helmiä pujotettuina rautalankaan sekä vanhan teelusikan. Rusetin toisesta päästä piti hieman leikata pitsiä lyhyemmäksi, joten suihkutin siihen hiuslakkaa, ettei lähde purkaantumaan. Tämä kranssi on ulko-ovessa ulkopuolella.

Vanhoja pitsejä löytää kirpputoreilta ja niitä voi kysellä ystäviltä sekä sukulaisilta, jos ei innostu itse virkkaamaan. Ja koneellisesti tehtyjä myös ompelutarvikekaupoista.

Makea lumilyhty

Otetaan 15x15cm kokoinen pala tukevaa pahvia, päällystetään se foliolla ja piirretään siihen kevyesti "apuympyrä" halkaisijaltaan n.7cm. Tehdään tomusokerista ja vedestä paksuhko tahna. Otetaan 75-90 palaa sirkkua tai pulmua, minipalatkin käyvät. Kastetaan sokeripalan yksi sivu tomusokeritahnassa ja aloitetaan lumilyhdyn rakentaminen apuviivan päälle. Palojen väliin jätetään muutama mm väliä.

Seuraava kerros tulee edellisen kanssa limittäin. Pieniä rakoja pitääkin jäädä, niistä valo tuikkii kauniisti kynttilän palaessa lyhdyssä. Kerroksia tulee 5-6. Jos lyhty uhkaa sortua kesken rakennusprojektin, kannattaa pitää pientä taukoa, että tahna kuivahtaa välillä.

Valmiin lyhdyn päälle voi valuttaa lusikalla tomusokeritahnaa tai koristella vaikkapa hopeakuulilla. Sitten vaan tuikku sisään palamaan ja nauttimaan kauniista ja tunnelmallisesta valosta.

Olen tehnyt näitä lyhtyjä sekä lasten että vanhusten kanssa. Materiaalit kun ovat myrkyttömiä, niin ei haitaa vaikka sormet livahtaisivat suuhun välillä. Lyhty on yllättävän kestävä, lämpö ei saa sitä sulamaan, kun on tarpeeksi tilaa kynttilälle. Idean olen lainannut toistakymmentä vuotta sitten julkaistusta Suomen Sokerin seinäkalenterista.

Alennusmyyntien aikaa

Eksyinpä kirja-aleen, tällä kertaa netin välityksellä. Olin saanut usealtakin taholta kehuja etualalla kuvassa olevasta 'Kaarnasydän ja sammalkranssi'-kirjasta, niin pistin tilaukseen, vaikka se ei alessa ollutkaan. Sisustustaulu-kirja oli myös normihinnalla, mutta kun muut oli mahtavassa alessa, niin sehän kompensoi hyvin tilannetta. Kirjoihin olen tutustunut vasta pienellä pikaselauksella, mutta ensivaikutelma oli vallan kiinnostava.

Mysi Lahtisen 'Juhlat' on ihana, haluaisin kaikki Mysin kirjat hyllyyni. Tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen. Harmi kun ei tullut ostettua ainuttakaan silloin kun hänellä oli se ihana pieni kauppa Helsingissä. Kauppa oli hänen sanojensa mukaan samankokoinen kuin stockan hissi; sisään mahtui 8 henkilölöä.

Levyalessa kävimme Muusikkoni kanssa täällä ja täällä. Mukaan tarttui Ray Charlesia, Eric Claptonia, J.J. Calea, Bob Geldofia ja Tabula Rasaa. Osa käytettynä ja osa uutena. Alkaa taas Lundian hyllyt loppumaan, pitänee mennä hakemaan ainakin yksi kpl lisää kierrätyskeskuksesta.

Kirpparikierrokselle, ja levykauppaankin, pitää muistaa aina ottaa sopiva kassi mukaan mahdollisia vinyylilöytöjä varten. Pari älppärin kokoista kangaskassia meillä onkin jo ennestään, mutta päätin kuitenkin ommella jokusen lisää.

Tälläinen on eka ompelus. Kassi on tukevaa puuvillakangasta ja vuoritettu mustalla lakanakankaalla. Levyn reunan reiät porasin Einhellin monitoimityökalulla ja ompelin käsin levyn kassiin kiinni. (Kuvaushetkellä ompelu oli vielä kesken.) Ajattelin tehdä vielä matkamallin aiheesta, jolloin aplikoisin kankaasta lp:n kuvan kassiin. Tällöin sen voisi taittaa pieneen tilaan, kun tämmöisenä se ei onnistu. vaikka mitä sitä hienoa kassia taittelemaan käsiveskan sisään piiloon!

Nyt kun aihetta alan mielessäni laajentamaan, niin sinkusta voisi tehdä samaan tapaan iltalaukun! Ideoillahan on vain taivas rajana, totetutuksella usein aika.

Kodin tuunausta

Hei kaikki uudet ja vanhat lukijat! Päätin herättää blogini henkiin reilun vuoden kirjoittamistauon jälkeen. Jospa sitä taas saisi tekstiä syntymään ja mietteitä kerrottua kera kuvien. Löysin mukavan idean vinyyliharrastajan kotiin täältä. Pari kuppia tein niinkuin ohjeessa, lasin päällä. Oluttuoppi ei meidän uuniimme mahtunut, mutta isommanpuoleinen juomalasi kylläkin. Tämä kuvassa oleva on tehty omatekemän savikulhon päällä ja siitä tulikin oiva hedelmävati. Ostin muutamia naarmuisia levyjä kirppikseltä euron-kahden hintaan. Valintaperusteena oli hauskat kannet, sillä niillekin oli käyttöä. Pöytäliina on Finnlaysonin mallistoa, kankaat olivat 50% alessa. Värit sopivat täydellisesti keittiöömme.

Kotimme on 70-luvun kerrostalo. Väliseinät ovat lastulevyä. Tuulikaappi on tilava -ja aina täynnä vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Eteisestä on ovet makuuhuoneeseen, olohuoneeseen, keittiöön ja vessaan. Suoraan ulko-ovelta tultaessa on tämä seinänpätkä ja halusin maalata sen pirteän punaiseksi. Seinä antaa nyt kauniin kontrastin Budapestin kirppikseltä löytyneille Beatles-keräilykuville, kellolle ja valkoraamiselle peilille, jonka yläreunassa on silmä-ja aurinkolasikokoelmani.

Tämän seinänpätkän vuoksi oli tärkeää löytää hauskoja ja erikoisia levynkansia. Pari riviä alhaalta vielä uupuu. Yritin ensin saada pahvit pysymään seinällä ns. karhuntassuilla, mutta alkoivat mokomat tipahdella alas, joten työkalupakista löytyneille pienille messinkinauloille tuli käyttöä. Koolausten kohdalla sain kyllä useamman naulan hakattua kieroon. Tuulikaapin ovenlasin pokat ovat samaa punaista kuin maalaamani seinä.

Rakastan ja ihailen suuresti Helsinkiä, sen kauniita rakennuksia, puistoja, ihmisvilinää ja ratikoiden kolinaa. Sain osan Helsinkiä kotiimme, kun ostin Vallilan "Katajanokka"-verhot. Tätä väriä ei ainakaan toistaiseksi ole vielä valmisverhona, joten ostin kankaat ja ompelin itse. Verhojenompelu ei totisesti ole lempipuuhaani, mutta tälläkertaa lähestulkoon nautin siitä. Kangas on ihanan tukevaa puuvillaa ja kun ensin silitin kaikki käänteet, niin ompelu sujui helposti.

Kuulumisia

Läppäri lähti telakalle. Kamerat pullistelevat kuvia. Metsät ovat täynnä sieniä ja kaikki vapaa-aikani kuluu joko niitä keräillessä, peratessa tai säilöessä. Opiskelut alkavat maanantaina ja tiistaina loma. Eli aloitetaan alusta:

Enhän minä mitään tietokoneista ymmärrä. Ihmettelin vain, miksi kone on niiiin hidas. Kutsuin tutun it-miehen kylään ja kysyin neuvoa. Vastaus oli tyly: liian vähän muistia, pitää laittaa lisää. Kone on siis nyt "putsattavana" ja siihen asennetaan muistia lisää. Tätä kirjoittelen työssä, ehkä se ei ole ihan luvallista, mutta ei ole keneltäkään pois. Toisina vaihtoehtoina olisi lukea tai katsella tv:tä.

Olimme Taiteiden Yössä muusikkoni kanssa. Kuvia tuli näpsittyä sekä jazz-picniciltä että ranskalaisten ilmapallo-showsta. Kuvat lepäilevät siis edelleen kamerassa, kun ei ole konetta mille ne siirtää.

Sienestämässä olen käynyt lähes päivittäin. Asumme metsän laidalla, joten olen suunnistanut metsään pussit taskussa lähes joka päivä. Musti on oivallinen tryffelipossu. Ei se niitä haista, mutta iloisesti lähtee seuraksi kuitenkin. Yövuoron jälkeen on ihanaa tehdä tunnin-puolentoista metsälenkki ja palata saaliin kanssa kotiin. Olen löytänyt ennätysmäärän rusko-orakkaita tänä vuonna. Luulen, että niitä ei ihmiset tunnista, koska pari kertaa olen nähnyt muutaman sienen irroitettuna maasta, mutta jätettynä metsään. Ovat kai luulleet ensin kantarelleiksi (väri on aika lähellä samaa) ja pikkuruiset piikit huomattuaan ihmetelleet ja hylänneet nuo mainiot ruokasienet. Vaaleita orakkaita on myös löytynyt. Tällä viikolla löysin torvisieniä ja jonkin verran suppilovahveroita. Silloin tällöin on edessäni komeillut napakka herkku- tai punikkitatti. Sikurirouskua löytyy runsaasti ja kyllä niitä kantarellejakin on löytynyt. Karvarouskujen seuraksi olen kerännyt myös haaparouskuja ja hieman kangasrouskuja.

Tänään rohkaisin itseni ja keräsin mustarouskuja. Vaikka sieni on poistettu kauppasieniluettelosta mutageeniepäilyjen vuoksi, uskalsin ottaa riskin. Sientä ei suositella lasten eikä lapsia hankkivien naisten syötäväksi. En kuulu kumpaankaan ryhmään. Olen itse niitä kerännyt ja syönyt lapsesta aikuisikään asti ja saanut kolme tervettä lasta, joista kukaan ei vaikuta mitenkään mutantilta. Silloin 80-luvulla, kun ensimmäiset tutkimustulokset mustarouskujen "vaarallisuudesta" tulivat, lopetin niiden syömisen. Nyt aion aloittaa sen uudelleen. Siis keräsin niitä karvalaukkujen kavereiksi, en aio suinkaan mättää niitä suuhuni päivittäin, vaan haluan tehdä niistä maukasta salaattia kera sipulin ja kerman. Toki keitän sieniä 2 x 10min ennen käyttöä. Nyt ne odottavat perattuina jääkaapissa, vedessä lilluvat tuppervaarakupissa.

Sienestysrintaman surullisia uutisia ovat olleet tämän syksyn runsaat ja vakavat myrkytykset. Ihmettelen suuresti, kuinka voidaan mediassa kertoa "kokeneesta" sienestäjästä joka söi vahingossa valkeaa kärpässientä!!! Suomessa on monta hyvää suomalaista sienikirjaa, joissa on kuvien lisäksi tarkat selostukset ja varoitukset myös myrkkysienistä. Toisaalta taas esim. wikipediaan en luottaisi tässä asiassa. Siellä on esim. nokirouskusta aivan väärä kuva. Itselläni on neljä sienikirjaa, joista yksi on ns. taskupainos mukaan metsään otettavaksi. Harvoin kuitenkaan kannan kirjoja mukanani. Jos löydän tuntemattoman mielenkiintoisen sienen, otan sen mukaan erilliseen pussiin (kerään sen kuin koirankakan, koskematta itse sieneen) ja tutkin kotona mikä se mahtaa olla. Viimeksi tein näin haisuhaperon kohdalla. Jos en kirjojen kuvista saa selville, niin otan sienestä kuvan ja meilaan sen Systerille. Yleensä se selviää. Yleensä se ei ole syötävä. Mutta bongaavathan ihmiset autojen rekkareitakin, niin miksei sitten sieniä. Ei niitä rekkareitakaan syödä.

Ensi viikolla aloitan opinnot. Kyse on oman alan täydennyskoulutuksesta, jota suoritan seuraavat 1,5v työn ohessa. Hieman hirvittää oma selviytymiseni, mutta dementian ehkäisemiseksi täytyy aivoille antaa työtä. Muusikkoni puolestaan aloitti kokopäiväopinnot, joten mitäs me ekaluokkalaiset!

Tiistaina aloitan kolmen viikon loman. Virallisesti mulla on ensin viikko vapaapäiviä, sitten viikko lomaa ja sen jälkeen vielä viikon verran vapaapäiviä. Mutta käytännössä se on Kolmen Viikon Loma! Ai mitäkö aion tehdä? Sienestää ja opiskella tietenkin. Ja lähteä kuuden päivän mittaiselle matkalle Budapestiin Muusikkoni kanssa. Päässä soi jo Johannes Brahmsin 'Unkarilainen Tanssi nro 5'. -impi-