sunnuntaina, syyskuuta 06, 2009

Kuulumisia

Läppäri lähti telakalle. Kamerat pullistelevat kuvia. Metsät ovat täynnä sieniä ja kaikki vapaa-aikani kuluu joko niitä keräillessä, peratessa tai säilöessä. Opiskelut alkavat maanantaina ja tiistaina loma. Eli aloitetaan alusta:
Enhän minä mitään tietokoneista ymmärrä. Ihmettelin vain, miksi kone on niiiin hidas. Kutsuin tutun it-miehen kylään ja kysyin neuvoa. Vastaus oli tyly: liian vähän muistia, pitää laittaa lisää. Kone on siis nyt "putsattavana" ja siihen asennetaan muistia lisää. Tätä kirjoittelen työssä, ehkä se ei ole ihan luvallista, mutta ei ole keneltäkään pois. Toisina vaihtoehtoina olisi lukea tai katsella tv:tä.
Olimme Taiteiden Yössä muusikkoni kanssa. Kuvia tuli näpsittyä sekä jazz-picniciltä että ranskalaisten ilmapallo-showsta. Kuvat lepäilevät siis edelleen kamerassa, kun ei ole konetta mille ne siirtää.
Sienestämässä olen käynyt lähes päivittäin. Asumme metsän laidalla, joten olen suunnistanut metsään pussit taskussa lähes joka päivä. Musti on oivallinen tryffelipossu. Ei se niitä haista, mutta iloisesti lähtee seuraksi kuitenkin. Yövuoron jälkeen on ihanaa tehdä tunnin-puolentoista metsälenkki ja palata saaliin kanssa kotiin. Olen löytänyt ennätysmäärän rusko-orakkaita tänä vuonna. Luulen, että niitä ei ihmiset tunnista, koska pari kertaa olen nähnyt muutaman sienen irroitettuna maasta, mutta jätettynä metsään. Ovat kai luulleet ensin kantarelleiksi (väri on aika lähellä samaa) ja pikkuruiset piikit huomattuaan ihmetelleet ja hylänneet nuo mainiot ruokasienet. Vaaleita orakkaita on myös löytynyt. Tällä viikolla löysin torvisieniä ja jonkin verran suppilovahveroita. Silloin tällöin on edessäni komeillut napakka herkku- tai punikkitatti. Sikurirouskua löytyy runsaasti ja kyllä niitä kantarellejakin on löytynyt. Karvarouskujen seuraksi olen kerännyt myös haaparouskuja ja hieman kangasrouskuja.
Tänään rohkaisin itseni ja keräsin mustarouskuja. Vaikka sieni on poistettu kauppasieniluettelosta mutageeniepäilyjen vuoksi, uskalsin ottaa riskin. Sientä ei suositella lasten eikä lapsia hankkivien naisten syötäväksi. En kuulu kumpaankaan ryhmään. Olen itse niitä kerännyt ja syönyt lapsesta aikuisikään asti ja saanut kolme tervettä lasta, joista kukaan ei vaikuta mitenkään mutantilta. Silloin 80-luvulla, kun ensimmäiset tutkimustulokset mustarouskujen "vaarallisuudesta" tulivat, lopetin niiden syömisen. Nyt aion aloittaa sen uudelleen. Siis keräsin niitä karvalaukkujen kavereiksi, en aio suinkaan mättää niitä suuhuni päivittäin, vaan haluan tehdä niistä maukasta salaattia kera sipulin ja kerman. Toki keitän sieniä 2 x 10min ennen käyttöä. Nyt ne odottavat perattuina jääkaapissa, vedessä lilluvat tuppervaarakupissa.
Sienestysrintaman surullisia uutisia ovat olleet tämän syksyn runsaat ja vakavat myrkytykset. Ihmettelen suuresti, kuinka voidaan mediassa kertoa "kokeneesta" sienestäjästä joka söi vahingossa valkeaa kärpässientä!!! Suomessa on monta hyvää suomalaista sienikirjaa, joissa on kuvien lisäksi tarkat selostukset ja varoitukset myös myrkkysienistä. Toisaalta taas esim. wikipediaan en luottaisi tässä asiassa. Siellä on esim. nokirouskusta aivan väärä kuva. Itselläni on neljä sienikirjaa, joista yksi on ns. taskupainos mukaan metsään otettavaksi. Harvoin kuitenkaan kannan kirjoja mukanani. Jos löydän tuntemattoman mielenkiintoisen sienen, otan sen mukaan erilliseen pussiin (kerään sen kuin koirankakan, koskematta itse sieneen) ja tutkin kotona mikä se mahtaa olla. Viimeksi tein näin haisuhaperon kohdalla. Jos en kirjojen kuvista saa selville, niin otan sienestä kuvan ja meilaan sen Systerille. Yleensä se selviää. Yleensä se ei ole syötävä. Mutta bongaavathan ihmiset autojen rekkareitakin, niin miksei sitten sieniä. Ei niitä rekkareitakaan syödä.
Ensi viikolla aloitan opinnot. Kyse on oman alan täydennyskoulutuksesta, jota suoritan seuraavat 1,5v työn ohessa. Hieman hirvittää oma selviytymiseni, mutta dementian ehkäisemiseksi täytyy aivoille antaa työtä. Muusikkoni puolestaan aloitti kokopäiväopinnot, joten mitäs me ekaluokkalaiset!
Tiistaina aloitan kolmen viikon loman. Virallisesti mulla on ensin viikko vapaapäiviä, sitten viikko lomaa ja sen jälkeen vielä viikon verran vapaapäiviä. Mutta käytännössä se on Kolmen Viikon Loma! Ai mitäkö aion tehdä? Sienestää ja opiskella tietenkin. Ja lähteä kuuden päivän mittaiselle matkalle Budapestiin Muusikkoni kanssa. Päässä soi jo Johannes Brahmsin 'Unkarilainen Tanssi nro 5'. -impi-

sunnuntaina, elokuuta 16, 2009

Säilöntää

Mansikat jäivät tältä vuodelta pakastamatta. Sen sijaan päätin tehdä erilaisia säilykkeitä. Harmi vaan kun taloyhtiömme kylmäkellari päätettiin muuttaa pyörävarastoksi. Ei kai nykyisin ihmiset säilö muuten kuin pakastamalla ja perunoitakaan harva ostaa enempää kuin parin kerran syömätarpeen verran. Meillä on kuitenkin jää-viileäkaappi ja siellä luulisin näiden säilyvän.
Aika paljonhan noissa on hommaa; pilko-keitä-steriloi purkit-purkita-jäähdytä... mutta kai minussa on jotain hamsterin vikaa ja ainahan omatekemä maistuu paremmalta. Jokusen purkin antanen myös lahjaksi. Niihin lahjapurkkeihin laitan vielä kangashatut päälle.
Ensimmäisellä kerralla keitin 'Kotiruoka'-keittokirjan ohjeen mukaan paprika-sipulipikkelssiä. Ihanan makean etikkaista lisäkettä, maistuu ruuan kuin ruuan keralla.
Kurkku-sipulirelissin ohjeen löysin netistä, pienin muunnoksin sitä keittelin. 80-luvulla tein sitä joka syksy, alkuperäinen ohje on vaan hävinnyt. Hyvää tästäkin tuli, nakkikastikkeen ehdoton lisäke.
Kurpitsa-sitruunahillo on 'lemon curdin' veroinen herkku paahtoleivällä. Aikoinaan, siis silloin kotiäitivuosina 80-luvulla, sitäkin tuli joka syksy keiteltyä. Silloin hain kokonaisen kurpitsan torilta ja tein marmelaadin siitä. Nyt löysin ohjeen, johon käytetään kesäkurpitsaa. Hillosta tuli kauniin vaalean keltaista ja pehmeää. Hilloa voi käyttää myös vaikka puuron tai viilin päällä ja ajattelin kokeilla sitä myös piirakkaan.
Tänään sadepäivän ratoksi jatkoin säilöntää. Pirkassa oli ohje 'Skånen kurkut'. Niiden mausteena on piparjuurta ja saavat maustua kylmässä jokusen viikon ennenkuin pääsee testaamaan.
Paholaisenhillon ohje on myös netistä, mittasuhteita hieman muuttelin, ohjeita löytyy useita. Käytin siihen hillosokeria ja keitin parisen tuntia. Hillo on ihanan makean chilinen, varmaan loistava lisäke kaikille liharuuille ja pastalle. Aineksina siinä on mm. tomaattimurskaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia ja chiliä.
Tomaattichutney on lempeä tomaatin, omenan ja sipulin liitto. Chiliä siihen tuli puolikas palko, joten potkua ei tässä juurikaan ole. Ohjeen bongasin 'Yhteishyvän' ruokaliitteestä.
Nestettä näissä kaikissa ohjeissa oli reilusti. Keitin kaikkia varmaan tuplasti verrattuna annettuun aikaan. Kesäkurpitsoista jouduin kaatamaan lientä pois ennen soseuttamista, ettei soseesta tullut liian löysää. Jäähtyessään seos kuitenkin hieman kiinteytyy, kokeilemalla löytyy oikeat suhteet.
Kuvien taustalla on keittiömme verho; Maija Isolan Marimekolle suunnittelema "Seireeni" vuodelta 1965, peräisin Muusikkoni lapsuudenkodista. -impi-

lauantaina, heinäkuuta 25, 2009

Kenkiä

Muutamat kengät on taas tullut ostettua kesän aikana. Yhdet tennarit pääsivät tepastelemaan vihreämmille niityille, joten piti ostaa kahdet tilalle. Punaiset kuviolliset maksoivat 5€ ja valkoiset 15€.
Mustat klassiset perusavokkaat ja sandaalipistokkaat löysivät myös luotani hyvän kodin.
Näihin ihastuin heti kun näin. Ne suorastaan huusivat "osta minut!" kaupan hyllyltä. Hinta oli alennettu puoleen ja tuntuivat hyviltä sovittaessa, niin mukaanhan nekin tarttuivat. Raidallinen osa on kangasta. Näitä kenkiä impi lähtee ensi viikolla ulkoiluttamaan Helsingin yöhön!

tiistaina, heinäkuuta 21, 2009

Väkkäröitä kerrakseen

Verlan tehdasauella oli Väkkäräverstas, joka myy "pulmaleluja". Ostin tuliaisiksi 'viheliään jousen', 'piianlukon', neljän palan palapelin ja taivutetut naulat, jotka pitäisi saada irti toisistaan.
Naulat saimme Muusikkoni kanssa kumpikin irti toisistaan, ei se niin helppoa kuitenkaan ollut. Palapeliä pähkäilimme maanantai-illan ja tiistaiaamuna se oli koottuna keittiönpöydällä kun heräsin, ohjeet olivat löytyneet netistä...
Viheliäinen jousi on niin ärsyttävä, kun sen sielunelämä ei vaan millään aukene. Taidan antaa sen jollekulle lahjaksi. Piianlukon ostinkin lahjaksi, siinä on mukana pullonavaaja, jotta voi ottaa harkintajuomaa funtsaamisen lomassa. On nimittäin sekin todellinen stressilelu; joskaan se ei minulla ainakaan lievitä stressiä, vaan saa sen aikaiseksi.
Suomalaista käsityötä täytyy kannattaa ja ehkä nuo ovat mukavaa ajanvietettä pimeneviin syysiltoihin. Ja ainahan minäkin voin lopulta luovuttaa ja mennä kurkkaamaan tänne. -impi-

Kesäterveiset!

Kesäisiä terveisiä Kymenlaaksosta! Tälläinen turilas kavereineen löytyi Systerin pihalta. Oli niin inho otus, että hädin tuskin uskalsin mennä kuvaamaan. Onko kenelläkään tietoa kuka hän mahtaa olla? Raidilla niistä kyllä päästiin eroon.
Vietettiin vapaapäiviä Mustin kanssa viikko Systerin luona. Jo viime kesänä oli tarkoitus käydä Jaalassa Verlan tehdasmuseoalueella, mutta jostain syystä se silloin jäi toteuttamatta. Nyt sitten hyppäsimme autoon ja käänsimme keulan kohti Jaalaa. Ensimmäinen kohde oli aivan tehdasalueen lähellä olevat kalliomaalaukset.
Tätä meille tarjottiin...
...ja tältä se näytti! Katsokaa tarkasti, punamullalla maalattuja kohtia voi aivan selvästi nähdä kalliosta.
Verlan pahvitehdas on perustettu 1800-luvun loppupuolella ja lakkautettu 1964. Museo on avattu 1972. Alue hyväksyttiin UNESCON maailmanperintöluetteloon 1996. Tehtaassa tehtiin mm. koulutauluihin ja erilaisiin pakkauksiin pahveja. Tehtaalla järjestetään opastettuja kierroksia ja alueen rakennuksista löytyy käsityöläiskauppoja, ravintola ja viinitupa.
Alla kuvia tehdasalueesta.
Käykäähän katsomassa kun liikutte tuolla päin! -impi-

torstaina, heinäkuuta 09, 2009

Flower power

Viikko sitten Systerin luona vieraillessani kuvailin muutamia "herkkuja" hänen pihamaaltaan. Katsokaa ja nauttikaa!

Harmi ettei tuoksu välity näiden kuvien kera. Se oli lumoavan ihana! -impi-

Turhake

Tarjuskalta sain haasteen "turhakkeesta". Tässäpä tämä; muutama vuosi sitten Lidlistä ostamani vesiaihe. Ajattelin Feng shui - oppien mukaisesti sijoittaa sen lirisemään ja lotisemaan ja samalla tuomaan vaurautta elämääni. Kun sain sen täytettyä ja käynnistettyä, oli petymys suuri. Kyllä se vesi siinä kulki moottorin voimalla, mutta niin hissukseen, ettei siitä ääntäkään kuulunut. Jonkin ajan jaksoin sitä käyttää, mutta vesi haihtui nopeasti ja ohjeistus käski käyttämään tislattua vettä, niin lopulta se päätyi kaapin perukoille. Sieltä sen kaivoin kuvattavaksi.
Nappaa haaste itsellesi! -impi-

tiistaina, kesäkuuta 30, 2009

Luontokuvia Lapista

Otin reissullamme lähes 300 kuvaa, kamerahan tunnetusti roikkuu kesällä kaulassani ( tai kulkee repussani ) jatkuvasti. Tässä muutamia otoksia sekä kivi- että kasvikunnasta. Yllä kaunis mätäs, jonka Otavan värikasvion mukaan tunnistin uuvanaksi.
Tässä hentoinen lapinorvokki.
Tämä taas lienee sielikkö, harvinainen tunturikasvi.
Kauniin oranssi jäkälä(?)muodostuma kiven pinnassa.
Rentukat olivat Lapissa vasta juhannuksen aikoihin kukassaan, toisin kuin täällä etelässä, jossa taisin ensimmäiset nähdä jo vapun tietämillä.
Kilpisjärven vesi on todella kirkasta!
Kulleroita oli paljon, ne vasta aloittivat kukkimista.
Laittakaa kommentteja, jos olen tulkinnut väärin kukkien nimet/lajit. -impi-

sunnuntaina, kesäkuuta 28, 2009

Juhannus Kilpisjärvellä

Saavuimme Kilpisjärvelle keskiviikkona 17.6. klo 19 aikoihin. Kotiovelta mökin ovelle olimme tehneet matkaa 24,5 tuntia. Junamatkamme sai jo ennen Toijalaa yllättäviä käänteitä, kun edellämme menneen tavarajunan vaunut olivat suistuneet kiskoilta ja se pysäytti liikenteen täysin Tampereelle meneviltä junilta. Tiedonkulku tökki pahasti, mutta reilun tunnin paikallaanolon jälkeen saimme pientä infoa asiasta. Dieselveturi tuli vetämään junamme takaisin Riihimäelle. Sitä ennen odottelimme vielä bussilla Tampereelta kuljetettuja matkustajia Hämeenlinnassa. Kun lopulta olimme Riihimäellä (uudestaan), olimme olleet junassa jo 5 tuntia, kun tuo matka normaalisti taittuu hitaalla lähijunallakin kolmessa vartissa.
Neljästä kissasta ja kolmesta koirasta huolimatta tunnelma lemmikkivaunussa säilyi rauhallisena. Juna jatkoi kulkuaan Kouvolan, Mikkelin, Kuopion ja Kajaanin kautta Ouluun ja siitä "oikeaa" reittiänsä Kemin kautta Rovaniemelle. Meillähän oli alunperin tarkoitus olla muutama tunti Rovaniemellä; jaloitella, käydä syömässä ja ostaa ruokaa. Kilpisjärvelle lähtee päivisin kaksi vaihtoyhteyttä, myöhästyimme siitä jälkimmäisestä 2 tuntia. VR järjesti onneksi tilataksin, jolla me ja muut Länsi-Lappiin matkaavat pääsimme jatkamaan retkeämme. Kuski oli ystävällinen ja kiepautti Muoniossa kaupan kautta, niin saimme myös eineet hankituksi.
Kirjauduimme Kilpisjärven Retkeilykeskukseen, "Retkuun", sisään, saimme mökin avaimet, purkasimme tavarat kaappeihin. Kävimme pienellä kävelykierroksella lähimaastossa ja ihastelimme upeaa tunturimaisemaa. Aurinko paistoi koko yön.
Seuraavana aamuna lähdimme klo 10 Malla-laivalla risteilemään. Matkaa tehtiin Kilpisjärven halki puoli tuntia. Rantauduimme ja taapersimme kolmen kilometrin matkan Kolmen valtakunnan pyykille.
Norjan tuntureilla oli vielä paljon lunta.
Rajapyykillä joimme kahvit. Sitten kävelimme takaisin laivalle ja risteilimme Retkun rantaan.
Lounaan ja ruokalevon jälkeen pakkasimme uudelleen reput selkään ja lähdimme kiertämään Saanan luontopolun. Musti kävi kahlaamassa tunturipuroissa ja löytyi sieltä jokunen lumihangen plänttikin jossa se sai pyöriä ja vilvoitella itseään. Poroja nähdessään se suorastaan riemastui, meinasi viedä emännän mukanaan kun yritti lähteä jahtiin.
Reitin varrella on jäänteitä sotavankien leireistä ja tuhoutuneesta pommikoneesta. Kilpisjärvellä sijaitsevalla yliopiston biologian laitoksella on omia "tutkimuspisteitä"; aidattuja alueita ja kaikenlaisia tötteröitä. Siellä on myös opastauluja paikan kasvistosta ja eläimistä.
Tunturi-ilmasta raukeina ja tottumattomat jalat väsyneinä vietimme rauhallisen illan mökissä radiota kuunnellen. Seuraavan aamun päätimme aloittaa nauttimalla aamiaisen seisovasta pöydästä.
Juhannusaattona lähdimme valloittamaan Saana-tunturia. Tunturi on 1029m korkea ja sinne kiipeäminen alkaa Metsäntutkimuskeskuksen rakentamia portaita pitkin. Portaita on 740kpl ja matkalla on kaksi näköalatasannetta. Portaiden yläpäästä alkaa vaativampi koitos; matkaa on vielä jäljellä yli puolet. Vaikka matkaa on Retkun pihasta vain 4km huipulle, on se yllättävän hikinen taival. Polku on merkitty, eikä se ole vaikeakulkuinen, jatkuva nousu veti vaan jalat hapoille.
Tässä reipas retkikoira Musti silmäilee maisemia Saanan huipulla.
Huipulla olimme tunnin verran. Aurinko paistoi, mutta yläilmoissa tuuli sen verran, että pipot pysyivät päissä, välillä oli hanskatkin käsissä. Löysimme kuitenkin mukavan suojaisan paikan, jossa nautimme eväitä ja paistattelimme sen verran, että saimme poltettua nenämme!
Alas tultuamme kävelimme vielä aikamme tunturin juurella ennenkuin lähdimme vaeltamaan mökille. Kahdeksan tuntia olimme tällä reissulla. Saldoina yksi rakko jaloissa molemmilla ja kipeät lihakset, niiden punaisten nenien lisäksi.
Juhannusaaton kunniaksi kävimme Retkussa drinkeillä ja tietysti piti mennä katsomaan kokkoa, joka sytytettiin iltakymmeneltä.
Jatkuva valoisuus teki vaikutuksen. Vaikka väsytti, ei unta tuntunut tarvitsevan niin paljon kuin yleensä. Hieman ennen puoltayötä palasimme mökille, avasimme piccolopullon kuohuviiniä ja...
... pujotimme sormukset sormiimme vuorokauden vaihtuessa!Aamulla emme pitäneet mitään kiirettä, vaan lähdimme vasta 11 maissa liikkeelle suuntana Mallan luonnonpuisto. Tällä kertaa ei ollut erityisiä suunnitelmia, kunhan vaan lähdimme ulkoilemaan, kuvailemaan ja notkistamaan jäykkiä lihaksiamme.
Alkumatka, n.2km, oli asfalttitien reunaa, mutta hieman ennen Norjan ja Suomen rajaa Siilaskoskelta lähtee ulkoilureitti. Siilaskoski erottaa Kilpisjärven ja Siilasjärven toisistaan.
Reitti on osittain kivikkoista ja nousuja on paljon.
Tässä on Saana kuvattuna Mallan luonnonpuistosta päin. Rappuset erottuvat kuvasta kiemurtelevana juovana.
On mahtanut kuulua aika kova riks ja poks kun tämä kivi on haljennut!
Aurikoisesta säästä huolimatta oli lauantai kylmin päivä lomamme aikana. Tuuli oli pureva etenkin ylempänä tunturissa ollessa. Pikku-Malla jäikin sitten huiputtamatta. Päivällinen nautittiin Retkun maukkaasta buffet-pöydästä ja sitten lähdimme mökille keräilemään kamppeita, sillä seuraavana päivänä olisi edessä kotimatka.
Bussimatka alkoi sunnuntaina klo 11.10. Rovaniemellä olimme puoli kuuden aikaan. Puolen tunnin ajan saimme jaloitella ja sitten hyppäsimme junaan.
Lemmikkivaunussa oli välillä vilskettä ja vilinää. Parhaimmillaan oli 12 paikkaisessa vaunussa 7 koiraa (kaksi niistä häkissä) ja arviolta 5 kissaa (häkeissä kaikki) ja kaikki istumapaikat täynnä ihmisiä. Oulun jälkeen hieman väljeni ja koiria oli enää neljä ja yksi kissakoppa. Itse levitin makuupussin lattialle Mustin viereen ja nukuin sikeästi muutaman tunnin. Muusikkoni veteli penkillä hirsiä.
Vähän yli kahdeksan maanantaiaamulla avasimme kotioven hieman haikeina. -impi-

maanantaina, kesäkuuta 15, 2009

Matkakuumetta

Nyt alkaa jo jänskättää! Lähdemme huomenna lomamatkalle Lappiin. Suunnittelua olemme tehneet jo keväästä alkaen, varusteita kerätty aktiivisesti viikon verran ja rinkat pakkasimme eilen viittä vaille valmiiksi.
Junamatka Rovaniemelle kestää 12 tuntia ja siellä on muutama tunti aikaa jaloitella ennen bussin lähtöä. Bussilla sitten huristamme lähes 7 tuntia Suomineidon peukaloon Kilpisjärvelle. Siellä odottaa retkeilykeskuksesta vuokrattu mökki, jonne majoittaudumme sunnuntaihin saakka. Postaan kuvakertomuksen matkasta kotiuduttuamme Juhannuksen jälkeen. Kaikille Hyvää Keskikesän Juhlaa toivottaapi impi.

maanantaina, kesäkuuta 08, 2009

Pietarissa

Kävin toukokuussa Pietarissa viikonloppumatkalla. Vaikka yllä oleva kuva saattaakin vaikuttaa hieman hurjalta, niin kyseessä on normaalia liikenteenvalvontaa esikaupunkialueella. Kuva on taas todellinen sattumanlaukaus. Kuvailin taloja ja maisemia bussin ikkunasta ja yllätys oli suuri kun laitoin kuvat kotona koneelle. Kyllähän tuosta ensivaikutelman saa, että ollaan keskellä suurta draamaa ja actionia.
Olimme perillä perjantai-iltana ja majoittauduimme Hotelli Moskovaan.
Hotellin aula suurine kattokruunuineen.
Lauantaiaamun ensimmäinen tutustumiskohde oli paikallinen taideteollinen korkeakoulu ja sen restaurointiosasto. Kuvassa reliefi koulun seinältä.
Yleisnäkymää koulun sisältä.
Saimme tulkin välityksellä kuulla kuinka vaativaa vanhojen ikonien resturointi on. Ihmeellistä, kuinka alempi kerros on aina taidokkaammin maalattu kuin päällinen. Kuvan ikonista on jo osittain poistettu uudempia maalikerroksia. Alkuperäinen on vuosisatojen takaa.
Taidokas graffiti taideteollisen korkeakoulun seinässä.
Koulukierroksen jälkeen oli vuorossa Pienen Maneesin Ortodoksimarkkinat. Siellä oli myytävänä ikonitarvikkeita, luostareiden valmistamaa hunajaa ja leipää, pellavavaatteita, tuohuksia, savitöitä -vain joitain mainitakseni. Tunnelma oli lämmin, ei mikään turistirysä vaan suurin osa yleisöstä oli venäläisiä.
Lounaalla kävimme ihanassa ravintolassa. Kuvassa yksityiskohta ravintolan kattomaalauksesta.
Pari tuntia käyskentelimme kaupungilla Ystäväni kanssa ihaillen kauniita kanavamaisemia.
Rannalla oli pari apinaa puettu vaatteisiin ja sain käsityksen, että ne tulivat maksusta valokuvattavaksi. Itse kyllä räpsäsin kuvan salaa. Onhan tuo suloinen, mutta jotenkin teki pahaa.
Sunnuntain ohjelmassa oli kiertoajelu ja vierailut Jusupovin Palatsissa sekä Verikirkossa. Jusupovin Palatsissa ei saanut kuvata, paitsi erityismaksusta, joten jätin sen väliin. Siellä kävimme katsomassa Rasputinin huoneen, sen missä hänet myrkytettiin ennenkuin hänet ammuttiin ja lopulta hukutettiin. Sitkeä kaveri!
Verikirkko on rakennettu paikalle, jossa salamurhattiin Venäjän tsaari Aleksanteri II. Kirkon valmistuminen kesti 24 vuotta.
Kirkko on rakennettu tiilistä, mutta paikoitellen verhoilussa on käytetty graniittia ja värillisiä kaakeleita ja mosaiikkia.
Seinämaalaukset ovat mosaiikkia. Vaikuttava näky - ja erittäin hankala kuvata pienellä taskupokkarilla.
Yksi yhdeksästä kupolista kuvattuna sisäpuolelta.
Lopuksi vielä bussin ikkunasta räpsästy kuva kyltistä, joka keroo että tässä talossa asui Pjotr Iljits Tsaikovski.
Jäi niin paljon näkemättä tuosta ihanan kauniista kaupungista. Siellä silmä lepäsi kauniissa rakennuksissa, patsaissa, siistissä katukuvassa. Kun kotimatkalla ajoimme Viipurin kautta, tuli tosi surullinen olo, siellä kaikki on niin ränsistynyttä ja rapistunutta. Pietarista sanotaankin, että se "pesi kasvonsa" kun se vietti 300-vuotisjuhlaansa v.2003. Näin lyhyen vierailun tehneenä voin suositella sitä matkakohteeksi.-impi-