Sunnuntaina lähdimme joukolla Korkeasaareen. Mukavaa olikin käydä siellä muutaman vuoden tauon jälkeen. Jopa kissaeläimet jaloittelivat kuumuudesta huolimatta.
Tiikeri käveli aidan vierustaa pitkin ohi. On se mahtavan upea eläin.
Riikinkukot olivat myös liikekannalla, pyrstösulat pysyivät maata kohden, mutta lasten keksit olivat vaaravyöhykkeellä.
Leijonan tassut; suuret, pehmeät ja hieman peloittavat.
Kissalaakson kaunista kasvillisuutta: köynnös/pensas, jossa lehdet ovat vaaleanpuna-vihreät! Mikä lienee kasvin nimi?
Kelottunut puu kaunista kesätaivasta vasten.
Hiekkaveistoskisan antia.
Aiemmin en pystynyt katsomaan käärmeitä lainkaan. Jotenkin pelkäsin, kammosin ja inhosin niitä. Jopa tv:ssä tai kirjojen kuvissa ne saivat kylmät väreet aikaan. Nyt jostain syystä tuijottelin niitäkin pitkän tovin. Tämä on kaunis yksilö.
Tämä sammakko ei uiskennellut veessä lumpeenlehden eessä.
Kuvan kierresarvinen pukki lienee laumansa johtaja. Ei se ainakaan päästänyt muita samalle heinäkasalle syömään.
Mukavahan tuolla oli kesäpäivää viettää. Täytyisi varmaan käydä useimmin. Päivän paras kommentti oli kun Pikkumiehen kaveri kysyi: "Onks toi sun mummo?" johon Pikkumies vastasi: "On, ja se tykkää musta!"