Terveisiä kirja-alesta!

Tälläisiä löytyi Suomalaisen alesta. Akateemisessakin käytiin metsästämässä sarjakuva-albumia "Helmiä sioille", mutta se oli myyty loppuun.

Pekka Punkarin 'Digifotokoulu' on aloittelevan kuvaajan opas. Ainakin näin pimeään vuodenaikaan olen huomannut paljon ongelmia kuvaamisessa, ( tuokin yllä oleva on epäselvä ),etenkin valotus menee helposti mönkään. Enkä ole yhtään kuvausopusta koskaan lukenut, joten oli siis aikakin hankkia yksi perusteos hyllyyn.

Torgrim Eggenin 'Pärstäkerroin' lähti mukaan, koska kesällä luin hänen kirjansa 'Sisustaja'. Se oli kaikessa karmeudessaan varsin mainio kirja. Suosittelen!

Kata Kärkkäisen 'Jumalasta seuraava' kiinnostaa aiheensa, narsismin, vuoksi. Pidin myös 'Minä ja Morrison'-kirjasta, leffasta en niinkään. Ja koska Kärkkäinen vihdoin pääsi Kirjailijaliiton jäseneksi viime joulukuussa, niin kannatetaan häntä, vaikka nyt näin alennusmyyntikirjan ostamisella.

Markku Ropposen 'Linnut vaikenevat, Kuhala' on dekkari. Ropponen on kirjoittanut paljon rikosromaaneja vajaan parinkymmenen vuoden aikana. Jokusen olen joskus kirjastosta lainannut ja lukenut. Hyllystäni löytyy myös hänen kirjansa 'Elämysmatka'.

Nyt onkin vaikea valita, minkä noista aloitan. Sain toissapäivänä päätökseen Carl Hiaasenin 'Koirankuria'. Aivan hillitön kirja! Se kertoo rajuihin keinoihin turvautuvasta luontoaktivistista, mukana lobbareita, poliittista kähmintää ja vinksahtaneita konnia. Ja ihastuttava labradorinnoutaja oli myös yksi "päähenkilöistä". Nyt kuppi teetä ja takakansien tarkastelua. -impi-

Olohuone

Laitan tässä muutaman kuvan meidän kodista. Ekassa kuvassa näkyy levyhyllynä toimiva 70-luvun Lundia, joka on jossain vuosien varrella maalattu. Vinyyleitä Muusikollani on 3,5 hyllymetriä. Molempien cd-kokoelmat siinä vasemmalla. Kirppikseltä joskus 90-luvulla Muusikkoni ostama toimiva putkiradio sai myös paikkansa hyllystä, samoin musiikkiaiheiset kirjat ja -lehdet koteloissaan. Hyllyn päällä pari yli 40-vuotta vanhaa nallea sai turvapaikan, Musti tekisi niistä selvää jälkeä, jos saisi hampaisiinsa. Nurkassa vasemmalla Ikeasta ostetut dvd-hyllyt, jotka olen petsannut osmocolorilla.

Tämän nojatuolin ostin muutama vuosi sitten huutokaupasta, taisi olla 40€. Vieressä vanha puinen omenalaatikko, samasta huutokaupasta sen huusin eurolla. Laitoin alle pyörät ja nyt se toimii lehtilaatikkona.

Ikkunaseinnustalla on 2 Tattarisuolta antiikkikaupasta ostettua tuolia, alla pikkuiset rahit Ellokselta ja välissä Ikeasta ostettu pöytä.

Tämä piironki on muuttanut kanssani 80-luvulta lähtien. Se on äitini kotoa Varkaudesta.

Sohvan yläpuolella on kaksi taulua. Isomman Muusikkoni on pelastanut roskalavalta ja pienemmän on Keskimmäiseni piirtänyt minulle lukion ekalla ja sain sen silloin synttärilahjaksi. Rakastan taulua yli kaiken.

Tässä tämä tv-pöytä, jonka tuunasin 2 eurolla ostamastani vanhasta puulaatikosta. Laitoin päälle kaksi mäntypuulevyä, joista takimmaisen ruuvasin kiinni. Levyt spreijasin laatikon väriin sopivaksi. Sisälle saa paljon kaikenlaista tavaraa piiloon.

Kuten kuvista huomaa, kotimme on sekoitus antiikkia ja Ikeaa -ja kaikkea siltä väliltä. Stereot ja mahonkinen kaappi eivät näy kuvissa. Tilaa on olohuoneessa ihanan paljon kaikesta tavaramäärästä huolimatta. Nyt kirja-aleen! -impi-

Tarttis tehrä jotain!

Olen kyllästynyt läskeihini. Kyl-läs-ty-nyt!!! Olemukseni muistuttaa nykyisin savolaista maatalon emäntää, sellaista persjalkaista punkeroa. Kesän laiskottelu ja herkuttelu näkyy nyt jo liian selvästi vyötäröllä. Ja reisissä. Ja etenkin takamuksessa. Kunto on ihan surkea. Lenkillä alkaa hikoiluttaa ja hengästyttää hyvinkin pian. Aina nälkä ja koko ajan jano, näin laulun sanoja lainatakseni. Mikä ihme siinä on että se on niin vaikeaa? Olen kuitenkin opiskellut sekä ravitsemusoppia että terveystieteitä, että ei se ainakaan tiedonpuutetta voi olla. Onko himo mässäillä suurempi kuin halu laihtua?

Tapanani on ollut sanoa, että niin kauan on hyvä, kun painoindeksi pysyy pienempänä kuin kengännumero ( 38 ), mutta vaikka se onkin jonkun mittapuun mukaan normaalin rajoissa ( 25 ), ei ole kiva kun on huono olo jatkuvasti. Printtasin tässä jo kaalisopan ohjeen netistä, olen tutkaillut kaikkia ihme- ja ei-niin-ihme-dieettejä ja jumppaohjeita. Se aloitus on vaan hankalaa. Aina päätän että maanantaina, tai sitten kun on nämä ja nämä juhlat tai kyläilyt ohi, tai sitten kun aurinko paistaa koko päivän, tai kun... Fat Lady Sings.

Siksi päätin laittaa tämän tekstin blogiini. Voi sitä häpeän määrää kun on julkisesti kertonut ryhtyvänsä "kunnonkohennus&peffanpienennys"-kuurille, eikä pitänytkään sanaansa. -impi-

Uusi Vuosi ja Uudet Kujeet

Olen palannut! Loppuvuosi ehti kulua huomaamatta muuton ja töitten parissa niin nopeasti, etten vaan yksinkertaisesti saanut yhtään postausta aikaiseksi kahteen kuukauteen. Nyt vuoden ekana päivänä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa muutaman rivin.

Tänään olikin niin ihanan aurinkoinen päivä, että lähdin Mustin kanssa laajentamaan reviiriä. Muutimme siis kaksi kuukautta sitten Muusikkoni kanssa yhteiseen kotiin. Lähialueen maasto on vielä osittain tuntematonta. Ikkunastamme pilkottaa puiden takaa täyttömäki, ja sinne suuntasimme päivälenkillämme.

Hikihän siinä tuli niskaan kun kiipesimme mäkeä ylös. Oli kuitenkin joka pisaran arvoista. Mäen päältä näkyi kauas ja kaiken kruunasi harvoin nähty valoilmiö taivaalla, nimittäin aurinko.

Syksyn pimeys on ollut tänä kaamoksena ahdistavampi kuin ennen. Kai ikä tekee tehtävänsä ja ovathan talvetkin nykyisin vähälumisempia -ja siten myös pimeämpiä- kuin ennen. Ostinkin itselleni joululahjaksi "light 'n' wake"-lampun. Se alkaa valaisemaan pikkuhiljaa puoli tuntia ennen herätystä ja kun on heräämisen aika, alkaa kuulua "kesäisen metsän ääniä". Herätyksen saa myös radiolle, summerille tai metsäpuron solinalle tai valtameren kohinalle. Minua miellyttää kyllä nuo linnunlaulut eniten.

Loppiaisena aloitan 7kk tauon jälkeen yötyöt. Tässä syksyllä tein 2-vuorotyötä, mutta kun virkavapaata ei enää myönnetty, niin menen takaisin yökyöpeliksi. Näin kevättä kohti mentäessä se tuntuu ihan mukavalta. Parasta tietysti on se, kun 7 valvotun yön jälkeen saa viettää saman verran vapaapäiviä.

Kyllä yötyö väkisinkin muuttaa koko unirytmin myös vapaapäivinä. Ehdin sitä pari vuotta tehdä ennen kun jäin ensin vuorottelu- ja sitten virkavapaalle. Ainahan voi kuitenkin kirjoitella blogia jos uni ei tule silmään. Onnellisen Uuden Vuoden toivotuksin -impi-