Meillä on Muusikkoni kanssa aivan erilainen tapa kuunnella musiikkia. Itse keskityn enempi sanoihin kun hän taas miettii soittoa. Joidenkin kappaleiden lyriikat tuovat kappaleelle ihan toisenlaista merkitystä , etenkin jos niissä lauletaan itselle läheisestä aiheesta. Loistavana esimerkkinä Pave Maijasen "Elämän Nälkä":
"...ja silloin kuin henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää.."
Se herättäjä on nyt parin viikon aikana ollut Neito ja Eläimen Nälkä. Aamuisin klo 8 tulee pusuryöppy naamalle ja perään mutama läpsäys tassulla päin pläsiä. Se ei "hyökkää jalkopäästä" vaan ihan yläpäästä mutta "ei voimiaan säästä, minut pystyyn kiskaisee". Onkin ollut kiva herätä ihmisten aikoihin ylös ja suunnistaa heti ylös noustuaan koiralenkille. Musti on ollut niin sopeutuvainen vuorotyöläisen koira, että ei olla paljoa kiirettä pidetty aamuisin.
Vanha herra ottaakin sitten päikkäritä pitkin päivää Neitosen kulkiessa mun perässä. Tänään olemme viettäneet aikaa lähinnä keittiössä kun keittelin taas puuroa koirille viikon satsin. Teen sitä ihan näppituntumalla, mutta reseptejä löytyy kun googlettaa "Yrjölän puuro". JAU Yrjölä on Suomen Kennelliiton entinen pj ja arvostettu rotwailerien kasvattaja. Hän aikoinaan kehitti puuron, josta tuli kovin suosittu etenkin palveluskoiraväen keskuudessa. Erilaisia variaatioita liikkuu paljon, jokainen tehköön oman mielen mukaan, kunhan muistaa että koiran täyspainoinen ravitsemus on kuitenkin etusijalla.
Meidän puuroon kuuluu hirssiä, ohraa ja tattaria. Joskus joku pussinjämä täysjyvä couscousia tai bulguria tulee kaadettua sekaan. Kypsennän viljat uunissa parissa eri astiassa, kun tarpeeksi suurta uunivuokaa en omista. Pieni ripaus puhdistamatonta merisuolaa joukkoon ja 175 astetta. Ohra vaatii pidemmän kypsytysajan kuin muut. Laitankin yleensä ohran eri vuokaan.
Keitän kattilassa porkkanat (toinen vaihtoehto on raastaa porkkanat viljojen joukkoon, näin tein aiemmin) ja soseutan ne sauvasekoittimella. Lihan myös keitän. Käytän sika-nautajauhista, toisinaan laitan lihan tilalle maksaa tai pakasteseitä. Muutama valkosipulinkynsi lihan (tai viljojen tai porkkanoiden) sekaan, niin saavat koiratkin luonnollista vastustuskykyä.
Tämänpäiväiseen satsiin lisäsin paprikaa. Paikallisessa K-kaupassa olivat suippopaprikat euron kilo!! Ostin niitä pussillisen. Kotona kun siivutin leivänpäälle, niin maku oli ihan jees, mutta jotenkin olivat kovakuorisempia kuin tavallisesti. Varmaan lämpimiin ruokiin tosi hyviä. Paprikahan on tosi hyvä vitamiini-, kivennäis-ja hivenaine lähde, niin keitin niitä porkkanoiden kavereina ja soseutin puuron sekaan.
Lopuksi sitten kaikki aineet sekaisin ja osa annospusseissa pakkaseen, parin päivän tarpeen jätän jääkaappiin. Puuron ravintoaineet eivät yksinään riitä koiralle, vaan lisäravinteita tarvitaan. Lisänä voi myös antaa normaalia koiranruokaa, esim. kuivamuonaa. Tarkempia ravitsemusohjeita kannattaa aina kysyä eläinlääkäriltä, kasvattajalta tai joltain muulta kunnon asiantuntijalta. Eläinkaupoissakin osaavat neuvoa, mutta heidän työnä on kuitenkin saada tarvikkeita ja ruokaa ym. myydyksi, niin se saattaa vaikuttaa sieltä saatavaan tietoon.
Koiran hiilijalanjälki on mahdottoman suuri. Jonkun tutkimuksen mukaan se vastaa kahta katumaasturia. Koira on kuitenkin sekaravinnon syöjä, se ei pelkillä rehuilla elä. Parasta varmaan olisi metsästää ja kalastaa koiran(kin) ruuat itse, ostaa viljat suoraan luomutilalta, kasvattaa porkkanat omalla palstalla..
Ekologisia koiranruokia on jo nykyisin tarjolla. Niissä hinta on varmaan suurin syy, miksi niitä ei ole kovinkaan monessa paikassa myytävänä.
Olisi ollut hauska nähdä oma ilmeeni tänään kun porkkanoita paloitellessani päätin antaa koirille palat pureskeltaviksi. Mustille kun heittää porkkanan palan -tai ihan minkä makupalan vaan- se odottaa sen tippuvan lattialle, sitten alkaa leikkiä sillä ennenkö syö. Saalishan täytyy tappaa ensin. Neidolle heitin porkkanan, se nappasi sen salaman nopeasti ilmasta ja rouskutti ja nielaisi. Siis yleensä koirat oppivat kyllä tuon ilmasta ottamisen, mutta Musti ei ole sitä oppinut. Sillä voi vaikka makkara osua suoraan silmään. Tämä kettutyttö osasi sen ihan tuosta vain!