keskiviikkona, syyskuuta 26, 2012

Hippimekkopaja


Viime lauantaina oli Hietsun torilla markkinat 1800-luvun malliin. Siellä oli ihania koruja ja muita käsitöitä. Erään myyjän mekot saivat ompelukärpäsen puraisemaan minua ja visioimaan uusia kierrätyshenkisiä vaatteita kotona löytyvistä materiaaleista. 

Ensimmäinen mekko näki päivänvalon tänään. Tehty lakanakankaasta ja jämäpitseistä sekä pitsiliinoista. Ostin pesukoneväriä ja tein kankaaseen kuviot kuminauhatekniikalla. Siis mytty kangasta ja kumpparilla tiukasti kiinni. Lopputulos on yllätys ja muistuttaa batiikkivärjäystä. Hihansuut vedin vain siksakilla, kaulaaukon huolittelin kankaalla, piti vähän vekittää, kun alkoi vähän kiertämään ja löpsöttämään. Kaavaa ei ollut, piirsin sellaisen vanhaa mekkoa apuna käyttäen hesarin aukeamalle. 


Kevällä käydessäni jossain kierrätyskeskuksessa, oliskohan se ollut Lönnrotinkadulla, näin tuunattuja t-paitoja. Niihin oli ommeltu pitsiliinoja. Idea oli hyvä ja varastin sen tähän mekkoon. Helmassa on etu- ja takapuolella erilaiset pitsit, kun ei ollut samanlaista tarpeeksi. 


Tietysti kun kerran aloitin puuhastelun vanhojen kankaiden kanssa, niin eihän se tuohon tule jäämään. Värjäsin osan vanhoista lakanoista sekä pitseistä punaisella. Väri oli "tulppaanin punainen" mutta lopputulos on mielestäni enemmänkin vadelmanpunainen. No onhan tulppaaneita montaa eri väriä..



Huovutustakin tuli harrastettua. Kaapin kätköissä oli parisataa grammaa huovutusvillaa ja niitä sommittelin kuplamuovin päälle, rullasin, sidoin ja paiskasin pesukoneeseen. Ajattelin niitäkin käyttää mekkoihin. 



Lupasivat aika kurjaa säätä loppuviikoksi. Hyvä. Voin keskittyä ompeluksiin. 

tiistaina, syyskuuta 25, 2012

Kalossinmetsästäjä

Yksi  80-luvun lempileffani oli ainakin aikoinaan Lady Chatterleyn Rakastaja. Tuossa v. 1981 filmatisoinnissa oli pääosassa Ladyna Sylvia Kristel ja metsänvartijana Nicholas Clay. Kirja, johon elokuva perustuu, on kirjoitettu jo vuonna 1928, kirjan kirjoitti aikansa radikaali D.H. Lawrence (1885-1930).

Juuri tuollaiset aatelisnaiset Englannin sumuisilla nummilla kirmaillessaan metsänvartijan mökkiin salaisiin tapaamisiin, käyttävät varmasti Hunter-kumisaappaita. Niitä ihania, joita Hovikin käyttää. Ja kaikki julkkikset. Ja Köpiksessä niitä oli tosi monella kaduntallaajalla. Hunter boots-firma on perustettu jo vuonna 1856, eli varmaan sillä Ladylla ja  rakastajallakin oli semmoiset.  Ladyn mies, Lordi Chatterlay istui pyörätuolissa, sodassa vammautuneena. Hänellä oli varmaan villasukat tai Reinot jaloissa, ei Huntereita.


Viimekeväisen Köpiksen reissun jälkeen aloin suorastaan himoitsemaan Huntereita. Ladyt himoitsevat metsänvartijoita, minä metsästäjiä. Kävinkin sovittamassa niitä joku aika sitten. Nyt ei enää tee mieli. Mulla on sellaset painonnostajan pohjelihakset, että Hunterit juuttuvat kiinni, suorastaan puristavat. Eli tulipa säästettyä hetkessä 180€ rahaa kun jäivät ostamatta. 

Olen viimeiset 6 vuotta käyttänyt Nokian (tappaja)Haisaappaita, etuliite siksi, että ovat aika liukkaat märällä kalliolla.. Kontiot ovat kanahäkkivarastossa, kaiken roinan takana. Mutta nekin siis omistan. Ovat vuodelta 1995, silloin kun Suomi voitti ekan kerran lätkäkultaa. (Tuo pitää aina muistaa mainita) Hait ovat olleet siis metsä- sekä kaupunkikäytössä. Punaisena eivät ole kaikkein arimmat, mutta ajan kanssa niihin on pinttynyt likaa. 

Eilen käydessäni Prismassa, löysin aivan valloittavan ihanat kumiteräsaappaat! Hintaa 19,90€ ja mikä söpö ulkonäkö! 


Siis aivan kuin tennarit, nauhat ja kaikki! Näillä tepastelen tästedes kylillä ja Hait olkoon metsäsaappaani edelleen.

maanantaina, syyskuuta 24, 2012

Hatutuksia


Kun saapuu syys...laitan hatun päähän! Olenkin ostanut muutamia hattuja, toimivat hyvin badhairday-päähineinä!


Tämä ruskea hattu on villaa, suoraan Ranskasta, ehkä jopa Pariisista. (Löytyi tosin Hämeentien UFFista parilla eurolla.)



Tämä on vanha, löysin kaapista ja päätin ottaa taas käyttöön. 




Vantaan kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla, ihana, olen käyttänyt paljon.


Indiskasta löysin tämän, oli roimasti kalliimpi kuin muut. Pyhähattu siis.



Toinen ranskalainen. Peräisin Varustelekasta, armeijan ylijäämää, hauska.