sunnuntaina, syyskuuta 28, 2014

Ulkoilmakuvia

Tällä kertaa taas kuvapostaus. Metsä on paikka missä nollaan pääni ja saan voimaa. Vaikka olenkin väsynyt ja hikinen tullessani kotiin, on olo rentoutunut ja tyyni. Ollaan onnellisia Suomalaisesta Luonnosta, se on ainutlaatuinen!










Saaliit purkkiin

Olen tehnyt erilaisia sienisäilykkeitä aiemminkin, mm. karkkisieniä. Nyt hieman muunsin ohjetta mausteisemmaksi, vaihdoin valkoviinietikan punaviinietikaksi, lisäsin tähtianista ja neilkoita sekä kanelia laitoin jonkinverran enemmän liemeen. Sokerista puolet oli intiaanisokeria ja puolet tavallista kidesokeria. Pilkoin myös sienet pienemmäksi, aiemmin olen antanut suppilovahveroiden olla kokonaisina, tai ainakin puolikkaina. Nyt oli suppisten lisäksi muutama pieni kantarelli ja ehkä puolet koko sienimäärästä oli oranssirouskuja.



Petkeleellä tein sellaista epämääräisen kokoista silppua.


Liemi kiehui muutaman minuutin, väkiviinaetikan jätin vielä tässä vaiheessa pois. Sitten lisäsin sienet ja keitin parikymmentä minsaa. Samaan aikaan toisella levyllä lasipurkit kansineen kolisivat vesikattilassa steriloitumassa. Viime minuuteilla lisäsin väkiviinaetikan sienikeitokseen.


Lopulta kuuma pikkelssi kuumiin purkkeihin sormia polttamatta. Jäähtyneisiin purkkiin etiketit teksteineen, joita leikkelin Kodin Kuvalehden sivuilta.


Tämmöisiä herkkuja on nyt odottamassa pääsyä omaan sekä ystävien joulupöytiin.


maanantaina, syyskuuta 08, 2014

Ulkonaliikkumispakko

No taas on ehtinyt vierähtää pitkä tovi edellisestä postauksesta, syitä on monia:
1) laiskuus
2) koulun alku
3) sienimetsän aarteet, joita on ollut tänä vuonna mahdottomasti, etenkin herkkutatteja. 
Eilen löysin ihania kehnäsieniä. Taitavat päätyä piirakkaan tänään.



Koulu alkoi kevyesti. Ennen tämän kuun lopulla alkavaa työssäoppimisjaksoa on tunteja vain aamupäivisin ja etätyöskentelyä ollut jopa 1,5vkoa kerrallaan. Olenkin viettänyt tunteja sienimetsässä. Syksyisen metsän tuoksu on huumaava, samalla ajatukset laukkaavat ja sielu lepää. Välillä kuuluu teeren pulputus ja toisinaan palokärjen kirkuminen. Lentokoneiden äänet osaan jättää rekisteröimättä. 

Koirista on mukana useinmiten vain toinen, vyötärönauhassa kiinni. Runsaasta liikkumisesta huolimatta tai jopa sen vuoksi olen saanut selkäni ja niskani karmeaan jamaan. Pää ei käänny ja huimaa. Kohtalainen olotila on silloin kun tukee itsensä tyynyillä paikoilleen vatupassiasentoon. Mutta liiasta makaamisesta ärtyy selkä. Huomiseksi sain ajan OMT:lle, Toivottavasti jumipaikat aukeaa. 

Viime viikolla olimme opiskeluryhmämme kanssa Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Kävin siellä ensimmäistä kertaa. Tässä kuvasatoa paikasta:













Ja jottei totuus unohtuisi... metsässä on niin paljon kaunista katseltavaa, kaikkea ei tarvitse poimia koriin, sienestää voi vaikkapa vain kameralla!