No taas on ehtinyt vierähtää pitkä tovi edellisestä postauksesta, syitä on monia:
1) laiskuus
2) koulun alku
3) sienimetsän aarteet, joita on ollut tänä vuonna mahdottomasti, etenkin herkkutatteja.
Eilen löysin ihania kehnäsieniä. Taitavat päätyä piirakkaan tänään.
Koulu alkoi kevyesti. Ennen tämän kuun lopulla alkavaa työssäoppimisjaksoa on tunteja vain aamupäivisin ja etätyöskentelyä ollut jopa 1,5vkoa kerrallaan. Olenkin viettänyt tunteja sienimetsässä. Syksyisen metsän tuoksu on huumaava, samalla ajatukset laukkaavat ja sielu lepää. Välillä kuuluu teeren pulputus ja toisinaan palokärjen kirkuminen. Lentokoneiden äänet osaan jättää rekisteröimättä.
Koirista on mukana useinmiten vain toinen, vyötärönauhassa kiinni. Runsaasta liikkumisesta huolimatta tai jopa sen vuoksi olen saanut selkäni ja niskani karmeaan jamaan. Pää ei käänny ja huimaa. Kohtalainen olotila on silloin kun tukee itsensä tyynyillä paikoilleen vatupassiasentoon. Mutta liiasta makaamisesta ärtyy selkä. Huomiseksi sain ajan OMT:lle, Toivottavasti jumipaikat aukeaa.
Viime viikolla olimme opiskeluryhmämme kanssa Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Kävin siellä ensimmäistä kertaa. Tässä kuvasatoa paikasta:
Ja jottei totuus unohtuisi... metsässä on niin paljon kaunista katseltavaa, kaikkea ei tarvitse poimia koriin, sienestää voi vaikkapa vain kameralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti