Impi vm-64 kertoilee blogissaan keski-ikäisen naisen elämästä, pienistä arkipäivän iloista ja joskus suruistakin.
maanantaina, kesäkuuta 30, 2008
Mustilassa
Kaikenlaisia sankareita
Olen käyttänyt silmälaseja yli 30v. Se on pitkä aika. Siinä ehtii jo tottua kuten myös kyllästyä rilleihin. Reilut 10v olen ollut piilolasien satunnainen käyttäjä. Töissä en käytä niitä lainkaan, vapaapäivinä toisinaan ja kesällä eniten. Nykyiset lasini ovat olleet jo viitisen vuotta käytössä ja olenkin pitkään pohtinut milloin saisin aikaiseksi hankkia uudet. Suomeen on viimein rantautunut enemmän silmälasikauppoja ja kilpailu on kiristynyt. Sen myötä myös hinnat ovat tulleet alaspäin. Tämähän on kuluttajille mieluisa uudistus. Koska pääkaupunkiseudulla riittää asiakkaita, niin päätin ostaa uudet lasini täältä maakunnasta lomamatkallani. Menimme Systerin kanssa tänään paikalliseen optikkoliikkeeseen, jonne olin varannut näöntarkastusajan jo etukäteen. Näköni ei ollut muuttunut ratkaisevasti (paitsi ulkonäkö ehkä..), mutta koska nykyisien linssien pinta on kärsinyt, oli uusien rillien osto väistämätöntä. Ja sitten sovittamaan.. nää roikkuu, nää puristaa, liian isot, liian pienet, liian punaiset... Mutta kolmet hyvät löysin. Niistä sitten valkkaamaan parhaita. Sitten iski idea: ostan kahdet! Yritin tinkiä hintaa alhaisemmaksi ja myyjä lupasi kotelot ja säämiskän kaupan päälle kaksien rillien ostosta. Kaupat tehtiin, ja lasit tulevat kauppaketjun myymälään, joka on lähellä kotiani. Saa sitten säädöt kohdalleen. Nyt on kiva ja köyhä olo. Innolla odotan milloin saan uudet kakkulat päähäni. Pari viikkoa joudun odottamaan. Ai niin, otsikossa oli maininta sankareista, se on Esikoiseni sanaleikkiä vuosien takaa: piilolasit kun on piilarit niin tietysti sankalasit on sankarit! -impi-
Lukeminen kannattaa aina
...sanoi Jörn Donner kirjakerhon mainoksessa. Ja kannattaahan se. Olen joskus sanonut, että kirjojen vieminen divariin on kuin myisi sielunsa pirulle. Rakastan kirjojani, joita minulla on laidasta laitaan. On hömppäromaaneja, dekkareita, elämänkertoja, keittokirjoja, runokirjoja, tietokirjoja, sisustuskirjoja, puutarhakirjoja, lastenkirjoja. On myös lukemattomia kirjoja. Lahjaksi ostan usein läheisilleni kirjan. Käyn kaikki kirja-alet läpi, osallistun kirjamessuille syksyisin ja Kirjan ja ruusunpäivä-tapahtumaan keväisin. Kaikista kannan kassikaupalla kotiin luettavaa. Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin lukenut vähemmän kuin ikinä ennen. Tai olen toki lukenut, mutta en kirjoja. Olen lukenut lehtiä; sanomalehtiä, sisustuslehtiä, naistenlehtiä, puutarhalehtiä. Mutta en kirjoja. Olen alkanut huolestua itsestäni. Joskus vuosia sitten sain joululahjaksi paksun tiiliskiviromaanin, jonka olin jo tapaninpäivänä saanut päätökseen. Nykyään on tahti toinen. Aloitan, en lopeta. Luen iltaisin muutaman sivun ennen nukahtamista ja sillä tahdilla sama kirja kestää kuukausia.
Kakarana suorastaan ahmin kirjoja. Osasin lähes ulkoa Enid Blytonin Salaisuus-sarjat sekä Viisikot, Anni Polvan Tiina-kirjat ja Anni Svanin tuotannon. Luin aina kirjat, joista pidin, moneen kertaan. Olen vanhempanakin lukenut useaan kertaan samoja kirjoja, saatan jopa lainata kirjan ensin kirjastosta, lukea sen ja ostaa sen myöhemmin itselleni. Onko se sitten jotain turvallisuuden hakemista vai vaan keräilynhimoa, kertokoon ken tietää.
Mutta takaisin "ongelmaani". Mikä lienee syynä lukemattomuuteeni? Olen asiaa puinut mielessäni jo usean kuukauden. Syyksi olen löytänyt lisääntyneen TV:n tarjonnan ja internetin. Etenkin jälkimmäinen vie aikaani yllättävän paljon. Onhan netti hyvin tarpeellinen, en pystyisi tätä blogianikaan tekemään ilman nettiä. Kaikki tieto on helposti saavutettavissa, ystäviin on helppo pitää yhteyttä sähköpostin avulla, netin kautta voi tehdä ostoksia ja täyttää hakemuksia. Mikä tässä sitten on hullua? Elämämme helpottuu tekniikan kehittymisen myötä, mutta tuntuu että aikaa on entistä vähemmän vanhoihin harrastuksiin. TVssä on katsottavissa jokaisella tuplasti enemmän kanavia kuin ennen, digiboxit tallentavat ja DVD-soittimet pyörittävät ohjelmia kellonympäri. Istumme sisällä katseet nauliintuneena monitoriin tai 36" taulutelkkariin. Ja valitamme päänsärystä, väsymyksestä. Olemme kiukkuisia ja aneemisia. Jospa nyt lopettaisin tämän postauksen, kävisin iltapesulla ja ottaisin kirjan käteeni. Jospa lukisin muutaman sivun vielä ennenkuin Nukku-Matti tulee ja vie höyhensaarille. Hyvän yön toivotuksin -impi-
sunnuntai, kesäkuuta 29, 2008
Terveisiä Pohjois-Kymenlaaksosta
torstaina, kesäkuuta 26, 2008
keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008
Lontoon shoppailuja
maanantaina, kesäkuuta 23, 2008
Lontoon terveiset
Loma Lontoossa on takana. Oli tosi kivaa. Majapaikkamme oli hostelli South Kensingtonissa. Ei todellakaan mikään neljän tähden hotelli, mutta halpa, alle 12 € /yö. Ja siellä kävimme vain nukkumassa. Päivisin olimme kiertelemässä kaupungilla ja yöksi kaaduimme uupuneina sänkyyn.
torstaina, kesäkuuta 12, 2008
Helsinki-päivä
Itse rakennushan on reilusti yli 100v vanha. Rappujen ympärillä olevat tiilet ovat kauniisti kuluneet pyöreäselkäisiksi aikojen saatossa. Tornissa on paljon kaunismuotoisia ikkunoita. Hauskaa, että tuollainen rakennus avataan kerran vuodessa yleisölle.
Alakerrassa oleva palomuseo oli myös mielenkiintoinen. Vanha sairaankuljetus auto Fargo oli mahtava ilmestys.
Korkeavuorenkadulta askeleemme veivät Kaisaniemeen. Puistossa oli konsertti, jota kuuntelimme nauttien ihanaa picknic-lounasta; juustoja, kinkkupiirakkaa, kuohuviiniä. Kyllä on ihanaa kun on kesä ja loma!
Kävimme myös vanhan kauppahallin kupeessa kuuntelemassa Erja Lyytikäistä. On muuten naisella upea ääni! Hän esiintyi poliisien bigbandin kanssa. Olisi ollut hauska käydä katsomassa purjelaiva Göteborgia, mutta jono oli satakunta metriä pitkä, joten tyydyimme katsomaan sitä vain ulkopuolelta.
Nyt pitäisi alkaa hivuttautumaan makuuhuoneen puolelle. Aamulla aikainen herätys ja lähtö Keskimmäisen kanssa Lontooseen viikoksi. Impi vaikenee Juhannukseen asti.
maanantaina, kesäkuuta 09, 2008
Jazzia pakkasessa
Olin lauantaina Backas Jazzissa. Kyseisiä bileitä juhlittiin kolmatta kertaa, joka vuosi olen käynyt yhtenä iltana. Aivan mahtavaa musiikkia ja ihana miljöö.
Tosin pientä tunnelman latistusta aiheutti kylmenevä ilta, alkoi tilaisuus olemaan nimensä veroinen, todellinen Pakkas Jazz.
Puimala, jossa konserti järjestetään, on hyvin ilmastoitu, kuten kuvista näkyy. Esiintyjinä oli mm. Sami Saari ja Hurmerintoja kahdessa polvessa. Ens kerralla laitan villapaidan päälle, ja sisäistä lämmikettäkin voisi olla hieman enempi. Mutta en mä näitä bileitä väliin jätä, vaikka räntää satais.
-impi-
torstaina, kesäkuuta 05, 2008
Mida rohkem rabeled, seda rohkem tulu
Kotona taas. Tämä päivä on mennyt siivoillessa. Eilen oltiin siis Tallinnassa. Ilma oli lämmin ja olut kylmää. Vanhassa kaupungissa oli jotkut juhlat, ja torilla soitti torvisoittokunta. Soittivat mm. elokuvamusiikkia. Ainakin "My Fair Ladystä" oli useampi kipale.
Ainut virallinen matkamuisto oli vironkielinen aforismikirja "Pea püsti - optimistlikud ja motiveerivad mõtteterad" Siinä on eläinten kuvia ja mietelauseita. Samaa sarjaa myydään myös Suomessa. Olen lukenut vironkielen alkeita, mutta ihan kaikkea en osaa heti suomentaa. Täytyy ottaa sanakirja avuksi.
Muuten ostokset oli aika nestepitoisia. Ja salmiakkia tietenkin.
Reissun paras anti oli kuitenkin mukava yhdessäolo ystävien kanssa. Naurettiin vedet silmissä, kuten aina. Kiitos teille, rakkaat ystävät. Ilman teitä elämä olisi tosi tylsää!
-impi-
tiistaina, kesäkuuta 03, 2008
Eestiin, Eestiin...
Jippii! Aamulla lähdemme Tyttöjen Kevätretkelle, päivämatkalle Tallinnaan. Porukka on tällä kertaa pieni, vain kolme naista. Mutta tunnelma varmaan huipussaan. Olemme jo useana vuotena käyneet 1-2 kertaa shoppailu/rentoutumisreissulla. Aina on ollut hauskaa.
Kerron-kunhan olen vironnut, heh- lisempää reissusta. Lähinnä mihin tulikaan tuhlattua viikkorahat tällä kertaa.
-impi-
sunnuntai, kesäkuuta 01, 2008
Ompelukone heräsi talviunestaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)