Mustilassa

Tänään kävimme ulkoilemassa Mustila Arboretumissa Elimäellä. Kiersimme puistoa nauttien luonnonrauhasta ja ihanan puhtaasta ilmasta. Valokuvia napsin muutaman kymmenen.

Näyttää Mustikin pieneltä pojalta tämän kannon vierellä. (Kyseessä on keskikokoinen snautseri, säkä n.52cm)

Kuusaman kukkia lähikuvassa.

Huomenna uusi päivä, nyt kirjan pariin. -impi-

Kaikenlaisia sankareita

Olen käyttänyt silmälaseja yli 30v. Se on pitkä aika. Siinä ehtii jo tottua kuten myös kyllästyä rilleihin. Reilut 10v olen ollut piilolasien satunnainen käyttäjä. Töissä en käytä niitä lainkaan, vapaapäivinä toisinaan ja kesällä eniten.

Nykyiset lasini ovat olleet jo viitisen vuotta käytössä ja olenkin pitkään pohtinut milloin saisin aikaiseksi hankkia uudet. Suomeen on viimein rantautunut enemmän silmälasikauppoja ja kilpailu on kiristynyt. Sen myötä myös hinnat ovat tulleet alaspäin. Tämähän on kuluttajille mieluisa uudistus.

Koska pääkaupunkiseudulla riittää asiakkaita, niin päätin ostaa uudet lasini täältä maakunnasta lomamatkallani. Menimme Systerin kanssa tänään paikalliseen optikkoliikkeeseen, jonne olin varannut näöntarkastusajan jo etukäteen. Näköni ei ollut muuttunut ratkaisevasti (paitsi ulkonäkö ehkä..), mutta koska nykyisien linssien pinta on kärsinyt, oli uusien rillien osto väistämätöntä.

Ja sitten sovittamaan.. nää roikkuu, nää puristaa, liian isot, liian pienet, liian punaiset... Mutta kolmet hyvät löysin. Niistä sitten valkkaamaan parhaita. Sitten iski idea: ostan kahdet! Yritin tinkiä hintaa alhaisemmaksi ja myyjä lupasi kotelot ja säämiskän kaupan päälle kaksien rillien ostosta. Kaupat tehtiin, ja lasit tulevat kauppaketjun myymälään, joka on lähellä kotiani. Saa sitten säädöt kohdalleen. Nyt on kiva ja köyhä olo. Innolla odotan milloin saan uudet kakkulat päähäni. Pari viikkoa joudun odottamaan.

Ai niin, otsikossa oli maininta sankareista, se on Esikoiseni sanaleikkiä vuosien takaa: piilolasit kun on piilarit niin tietysti sankalasit on sankarit! -impi-

Lukeminen kannattaa aina

...sanoi Jörn Donner kirjakerhon mainoksessa. Ja kannattaahan se. Olen joskus sanonut, että kirjojen vieminen divariin on kuin myisi sielunsa pirulle. Rakastan kirjojani, joita minulla on laidasta laitaan. On hömppäromaaneja, dekkareita, elämänkertoja, keittokirjoja, runokirjoja, tietokirjoja, sisustuskirjoja, puutarhakirjoja, lastenkirjoja. On myös lukemattomia kirjoja. Lahjaksi ostan usein läheisilleni kirjan. Käyn kaikki kirja-alet läpi, osallistun kirjamessuille syksyisin ja Kirjan ja ruusunpäivä-tapahtumaan keväisin. Kaikista kannan kassikaupalla kotiin luettavaa.

Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin lukenut vähemmän kuin ikinä ennen. Tai olen toki lukenut, mutta en kirjoja. Olen lukenut lehtiä; sanomalehtiä, sisustuslehtiä, naistenlehtiä, puutarhalehtiä. Mutta en kirjoja. Olen alkanut huolestua itsestäni. Joskus vuosia sitten sain joululahjaksi paksun tiiliskiviromaanin, jonka olin jo tapaninpäivänä saanut päätökseen. Nykyään on tahti toinen. Aloitan, en lopeta. Luen iltaisin muutaman sivun ennen nukahtamista ja sillä tahdilla sama kirja kestää kuukausia.

Kakarana suorastaan ahmin kirjoja. Osasin lähes ulkoa Enid Blytonin Salaisuus-sarjat sekä Viisikot, Anni Polvan Tiina-kirjat ja Anni Svanin tuotannon. Luin aina kirjat, joista pidin, moneen kertaan. Olen vanhempanakin lukenut useaan kertaan samoja kirjoja, saatan jopa lainata kirjan ensin kirjastosta, lukea sen ja ostaa sen myöhemmin itselleni. Onko se sitten jotain turvallisuuden hakemista vai vaan keräilynhimoa, kertokoon ken tietää.

Mutta takaisin "ongelmaani". Mikä lienee syynä lukemattomuuteeni? Olen asiaa puinut mielessäni jo usean kuukauden. Syyksi olen löytänyt lisääntyneen TV:n tarjonnan ja internetin. Etenkin jälkimmäinen vie aikaani yllättävän paljon. Onhan netti hyvin tarpeellinen, en pystyisi tätä blogianikaan tekemään ilman nettiä. Kaikki tieto on helposti saavutettavissa, ystäviin on helppo pitää yhteyttä sähköpostin avulla, netin kautta voi tehdä ostoksia ja täyttää hakemuksia. Mikä tässä sitten on hullua? Elämämme helpottuu tekniikan kehittymisen myötä, mutta tuntuu että aikaa on entistä vähemmän vanhoihin harrastuksiin. TVssä on katsottavissa jokaisella tuplasti enemmän kanavia kuin ennen, digiboxit tallentavat ja DVD-soittimet pyörittävät ohjelmia kellonympäri. Istumme sisällä katseet nauliintuneena monitoriin tai 36" taulutelkkariin. Ja valitamme päänsärystä, väsymyksestä. Olemme kiukkuisia ja aneemisia.

Jospa nyt lopettaisin tämän postauksen, kävisin iltapesulla ja ottaisin kirjan käteeni. Jospa lukisin muutaman sivun vielä ennenkuin Nukku-Matti tulee ja vie höyhensaarille. Hyvän yön toivotuksin -impi-

Terveisiä Pohjois-Kymenlaaksosta

Tultiin Mustin kanssa kyläilemään Systerille. Junamatka sujui kivasti. Tavaraahan mulla on aina reissuillani enemmän kuin tarpeeksi. Nytkin oli iso rinkka täynnä vaatteita, kenkiä, koiranruokaa, tuliaisia Englannista, meikkejä yms. Läppärilaukku killui olkapäällä ja toisessa kädessä koiranhihna jossa jatkeena Musti. Mutta junaan selviydyttiin.

Matkustimme lemmikkivaunussa. Vaunu oli täynnä lemmikkejä omistajineen. En voi muuta kuin ihmetellä eläinten käyttäytymistä siinä tilanteessa. Kukaan ei aloita tappelua, ei murise, ei haasta riitaa millään tavalla. Siellä nukutaan ja tarkkaillaan hiljaisina ohi kulkevia ihmisiä ja eläimiä. Oma Mustinikin on "normaalioloissa" vilkas, jopa keskittymishäiriöinen, mutta julkisissa liikennevälineissä käyttäytyy tosi mallikkaasti. Helpottaa matkustamista huomattavasti kun ei tarvitse stressata koiran käyttäytymistä.

Säät eivät ole suosineet lomailuamme. Eilen lauantaina ei satanut, mutta tänään kun piti lähteä kuvailemaan, tuli vettä taivaan täydeltä. Ehdimme ennen vesisade- ja raekuuroja käydä nappaamassa muutaman kuvan pihalla ja kaupugin museoalueella. Minä tietysti kuvasin lemmikkejä, lempikukkiani. Minua viehättää kukan pieni olemus, ihana sininen väri ja englanninkielinen nimi; Forget me not. Kuka voisi unohtaa noin suloista ja ihanaa kukkaa!

Systerin pihalla pionit availevat kukkiaan. Tuoksu on huumaava. Rankkasade rakeineen hieman pieksi tätä kukkamaailman aatelistoa, mutta jospa he jaksaisivat toipua.

Museoalueella on radiomuseo. Haluaisin viedä sinne Muusikkoni.

Jatkamme lomailua vielä pari päivää tällä seudulla. On mukavaa päästä zoomailemaan maailmaa välillä täältäkin päin. Entisiä kotisutujahan nämä, lähes kolmenkymmenen vuoden takaa jo. Kameran takaa lähettää terveiset impi.

Valokuvatorstai

Tämä on ensimmäinen osallistumiseni Valokuvatorstaihin. Tällä viikolla aihe on Kuiske.

Lontoon shoppailuja

Lontoosta tarttui mukaan muutakin kuin muistoja. Beatles Storesta ostin ihanan peltisen eväslaukun. Kuva on sama kuin albumin "Beatles For Sale" kansi, herrojen hahmot ovat kohokuvina, samanlainen molemmilta puolin. Pari pientä rintamerkkiä ostin myös, toisessa koko bandi ja toisessa suosikkini Paul.

Beatles Store sijaitsee Baker Streetillä ja vastapäätä tien toisella puolella on kauppa nimeltä "It`s only rock n´roll". Sieltä ostin "littanat" kengännauhat, vaaleanpunaiset, kuvioina Sex Pistolsin God Save The Queen-juttuja. En taida raaskia laittaa niitä tennareihin, askartelen niistä jotain jossain vaiheessa. Yhtä paitaa olin himoillut liikkeen nettisivuilta, mutta paitoja oli 2kpl ja kumpikin kokoa XL. Muutenkin netissä liikkeen valikoima oli suurempi. Mutta kun sielläpäin liikutte, niin käykäähän kummassakin kaupassa. Katsominen ei maksa mitään.

Pikkuinen juhlalaukku löytyi Shoreditchin kirpputorilta. Hinta £6 ja kengät jostain pikkukaupasta Sohon laitamilta, £15. Tulis vaan jotkut juhlat että pääsis käyttämään!

Systerini on orkideaharrastaja, joten hänelle ostin aiheeseen sopivat tuliaiset. Kirja "Orchid spesialist" löytyi Foyle´s kirjakaupasta ja ns. keittiöpyyhe ja pikkuinen kirjanen "The language of Flowers" sekä kortti löytyivät museomyymälästä.

Foyle´s kirjakauppa on käymisen arvoinen paikka kaikille kirjojen ystäville. Ostin sieltä myös Muusikolleni Beatles-kirjapaketin, jossa on jokaisesta Beatlesta oma pieni kirjanen. Ja sieltä löytyi myös hänelle vasenkätisistä kertova kirja. Itselleni ostin englanninkielen harjoittamisen vuoksi kirjan "Touch me, I´m sick - the 52 creepiest Love song you ever heard". En tiedä olenko ymmärtänyt lukemaani, mutta naurattanut on ainakin...

Jostain matkamuistomyymälästä löysin hauskan pikkulaukun kenkäkuvioilla. Mukana myös kännykoteo.Taisi setti olla £3,50. Liituraitahattu oli reissun viimeinen ostos. Jostain kojusta se tuli ostettua kun myyjä oli ihanan flirtti. Keskimmäinen osti hieman knallia muistuttavan hatun. Olemme molemmat käyttäneet hattujamme ahkerasti.

Kaulakorut -3 vasemmalla olevaa- ovat kirppiskojusta, oikeanpuoleinen Agate-kaulanauha on Natural History-museon myymälästä. Kruunu-rintakoru ja vihreä strassein koristeltu sammakko ovat Portobello Roadilta. Sammakko aukeaa ja sinne voi piilottaa vaikkapa sormuksen.

Tämä tunika ei tule hyvin kuvassa esille. Kangas on hyvin ohutta ja läpinäkyvää. Sopii kivasti kapeiden housujen päälle tai hameenkin kanssa. Vaatii topin alle.

Tässä todellinen löytö! Ruusukuvioinen paitis, hinta £5! Ihana päällä, muuta julmetun avonainen, toppi siis tämänkin alle.

Tämäkin tunika on kivempi päällä kuin ripustettuna. Pituutta niin paljon, että melkeenpä voisin pitää mekkona. Kiva farkkujenkin kanssa.

Näitten edellisten lisäksi kävimme Harrods´lla pari kertaa. Sieltä ostin mm. teetä, toffeeta ja Pikkumiehelle Paavo Pesusieni-pehmon.

Nyt taas kello käy yli puolta yötä, joten kauniita unia! -impi-

Lontoon terveiset

Loma Lontoossa on takana. Oli tosi kivaa. Majapaikkamme oli hostelli South Kensingtonissa. Ei todellakaan mikään neljän tähden hotelli, mutta halpa, alle 12 € /yö. Ja siellä kävimme vain nukkumassa. Päivisin olimme kiertelemässä kaupungilla ja yöksi kaaduimme uupuneina sänkyyn.

Ulkopuolelta ihailimme Buckinhamin palatsia, Toweria, Big Beniä ja monia muita rakennuksia. Puistot olivat kauniita. Ruusut kukkivat, ihmisiä lenkkeili joka puolella, ratsastajia, koiran ulkoiluttajia, lintujen ruokkijia, lounastuntiaan viettäviä. Kahtena päivänä satoi pienen hetken. Kiertelimme taidegallerioissa, museoissa ja katselemassa kirjailijoiden entisiä asuinpaikkoja. Oli elämys nähdä "aidosti" maailman kuuluisimpien taiteilijoiden tauluja; Gauguin, Monet, Van Gogh, Renoir... Välillä alkoi ihan ahdistaa eikä pää meinannut ottaa vastaan niin valtavaa kulttuuripläjäystä. Kävimme muutamalla kirpputorialueilla tekemässä löytöjä. Yhden päivän vietimme eläintarhassa. Söimme joka päivä ulkona. Pari kertaa pizzaa, intialaista, thai-ruokaa, fish&chipsiä, ihanaa pastaa.Iltapäiväteellä kävimme kerran. Paikka oli St Martin-In-The-Fields-kirkon krypta. Annokseen kuului teen/kahvin lisäksi sconssi hillon ja voin kera, hedelmäkakkua ja suklaapähkinäkakkua. Oli hyvää ja täyttävää. Metro oli nopea tapa liikkua paikasta toiseen. Ruuhka-aikoina huomasi tosin olevansa suurkaupungissa. Mutta ongelmia ei juurikaan ilmennyt. Kohteisiimme kuului myös jokaisen Beatles-fanin pyhiinvaelluspaikka, eli Abbey Roadin suojatie. Siinä piti tallata yli useampaan kertaan, mutta en suinkaan ollut ainoa. Paikalla on jatkuva turistivirta. Keskimmäinen tyytyi olemaan kuvaajana kun äiti lähes polvistui idoliensa jalanjälkiä etsimään asfaltista! Laitan seuraavaan postaukseen kuvia ostoksista, joita tein. Nyt unten maille..-impi-

Helsinki-päivä

Olimme Muusikkoni kanssa viettämässä Stadipäivää. Reippaina kiipesimme Erottajan paloaseman 42 metriä korkeaan torniin ihailemaan maisemia. Näkymät olivat huikeat. Oli upeaa olla Helsingin kattojen yllä ja katsella näkymiä. Kaikki näyttää niin erilaiselta sieltä ylhäältä.Voin kuvitella, miten brankkarit ottavat kauniina kesäpäivänä aurinkoa näköalatasanteella.

Itse rakennushan on reilusti yli 100v vanha. Rappujen ympärillä olevat tiilet ovat kauniisti kuluneet pyöreäselkäisiksi aikojen saatossa. Tornissa on paljon kaunismuotoisia ikkunoita. Hauskaa, että tuollainen rakennus avataan kerran vuodessa yleisölle.

Alakerrassa oleva palomuseo oli myös mielenkiintoinen. Vanha sairaankuljetus auto Fargo oli mahtava ilmestys.

Korkeavuorenkadulta askeleemme veivät Kaisaniemeen. Puistossa oli konsertti, jota kuuntelimme nauttien ihanaa picknic-lounasta; juustoja, kinkkupiirakkaa, kuohuviiniä. Kyllä on ihanaa kun on kesä ja loma!

Kävimme myös vanhan kauppahallin kupeessa kuuntelemassa Erja Lyytikäistä. On muuten naisella upea ääni! Hän esiintyi poliisien bigbandin kanssa. Olisi ollut hauska käydä katsomassa purjelaiva Göteborgia, mutta jono oli satakunta metriä pitkä, joten tyydyimme katsomaan sitä vain ulkopuolelta.

Nyt pitäisi alkaa hivuttautumaan makuuhuoneen puolelle. Aamulla aikainen herätys ja lähtö Keskimmäisen kanssa Lontooseen viikoksi. Impi vaikenee Juhannukseen asti.

Jazzia pakkasessa

Olin lauantaina Backas Jazzissa. Kyseisiä bileitä juhlittiin kolmatta kertaa, joka vuosi olen käynyt yhtenä iltana. Aivan mahtavaa musiikkia ja ihana miljöö.

Tosin pientä tunnelman latistusta aiheutti kylmenevä ilta, alkoi tilaisuus olemaan nimensä veroinen, todellinen Pakkas Jazz.

Puimala, jossa konserti järjestetään, on hyvin ilmastoitu, kuten kuvista näkyy. Esiintyjinä oli mm. Sami Saari ja Hurmerintoja kahdessa polvessa. Ens kerralla laitan villapaidan päälle, ja sisäistä lämmikettäkin voisi olla hieman enempi. Mutta en mä näitä bileitä väliin jätä, vaikka räntää satais.

-impi-

Mida rohkem rabeled, seda rohkem tulu

Kotona taas. Tämä päivä on mennyt siivoillessa. Eilen oltiin siis Tallinnassa. Ilma oli lämmin ja olut kylmää. Vanhassa kaupungissa oli jotkut juhlat, ja torilla soitti torvisoittokunta. Soittivat mm. elokuvamusiikkia. Ainakin "My Fair Ladystä" oli useampi kipale.

Ainut virallinen matkamuisto oli vironkielinen aforismikirja "Pea püsti - optimistlikud ja motiveerivad mõtteterad" Siinä on eläinten kuvia ja mietelauseita. Samaa sarjaa myydään myös Suomessa. Olen lukenut vironkielen alkeita, mutta ihan kaikkea en osaa heti suomentaa. Täytyy ottaa sanakirja avuksi.

Muuten ostokset oli aika nestepitoisia. Ja salmiakkia tietenkin.

Reissun paras anti oli kuitenkin mukava yhdessäolo ystävien kanssa. Naurettiin vedet silmissä, kuten aina. Kiitos teille, rakkaat ystävät. Ilman teitä elämä olisi tosi tylsää!

-impi-

Eestiin, Eestiin...

Jippii! Aamulla lähdemme Tyttöjen Kevätretkelle, päivämatkalle Tallinnaan. Porukka on tällä kertaa pieni, vain kolme naista. Mutta tunnelma varmaan huipussaan. Olemme jo useana vuotena käyneet 1-2 kertaa shoppailu/rentoutumisreissulla. Aina on ollut hauskaa. Kerron-kunhan olen vironnut, heh- lisempää reissusta. Lähinnä mihin tulikaan tuhlattua viikkorahat tällä kertaa. -impi-

Ompelukone heräsi talviunestaan

Palattuani tänään Kaakonkulmalta päätin alkaa ompelemaan pitkästä aikaa. Olin jo syksyllä suunnitellut tekeväni tyynyjä ja tarpeetkin olin hankkinut. Suunnitelma oli vain jäänyt toteuttamatta. Tein tyynyt poikani vanhasta Che-paidasta ja omasta Hard Rock Cafe-paidasta. Kahteen oranssiin tyynyyn laitoin koristeet pitsistä. En laittanut konetta vielä komeroon takaisin, jos vaikka ehtisi lähipäivinä ompelemaan lisää. -impi-