Tultiin Mustin kanssa kyläilemään Systerille. Junamatka sujui kivasti. Tavaraahan mulla on aina reissuillani enemmän kuin tarpeeksi. Nytkin oli iso rinkka täynnä vaatteita, kenkiä, koiranruokaa, tuliaisia Englannista, meikkejä yms. Läppärilaukku killui olkapäällä ja toisessa kädessä koiranhihna jossa jatkeena Musti. Mutta junaan selviydyttiin.
Matkustimme lemmikkivaunussa. Vaunu oli täynnä lemmikkejä omistajineen. En voi muuta kuin ihmetellä eläinten käyttäytymistä siinä tilanteessa. Kukaan ei aloita tappelua, ei murise, ei haasta riitaa millään tavalla. Siellä nukutaan ja tarkkaillaan hiljaisina ohi kulkevia ihmisiä ja eläimiä. Oma Mustinikin on "normaalioloissa" vilkas, jopa keskittymishäiriöinen, mutta julkisissa liikennevälineissä käyttäytyy tosi mallikkaasti. Helpottaa matkustamista huomattavasti kun ei tarvitse stressata koiran käyttäytymistä.
Säät eivät ole suosineet lomailuamme. Eilen lauantaina ei satanut, mutta tänään kun piti lähteä kuvailemaan, tuli vettä taivaan täydeltä. Ehdimme ennen vesisade- ja raekuuroja käydä nappaamassa muutaman kuvan pihalla ja kaupugin museoalueella. Minä tietysti kuvasin lemmikkejä, lempikukkiani. Minua viehättää kukan pieni olemus, ihana sininen väri ja englanninkielinen nimi; Forget me not. Kuka voisi unohtaa noin suloista ja ihanaa kukkaa!
Systerin pihalla pionit availevat kukkiaan. Tuoksu on huumaava. Rankkasade rakeineen hieman pieksi tätä kukkamaailman aatelistoa, mutta jospa he jaksaisivat toipua.
Museoalueella on radiomuseo. Haluaisin viedä sinne Muusikkoni.
Jatkamme lomailua vielä pari päivää tällä seudulla. On mukavaa päästä zoomailemaan maailmaa välillä täältäkin päin. Entisiä kotisutujahan nämä, lähes kolmenkymmenen vuoden takaa jo. Kameran takaa lähettää terveiset impi.
Tultiin Mustin kanssa kyläilemään Systerille. Junamatka sujui kivasti. Tavaraahan mulla on aina reissuillani enemmän kuin tarpeeksi. Nytkin oli iso rinkka täynnä vaatteita, kenkiä, koiranruokaa, tuliaisia Englannista, meikkejä yms. Läppärilaukku killui olkapäällä ja toisessa kädessä koiranhihna jossa jatkeena Musti. Mutta junaan selviydyttiin.
Matkustimme lemmikkivaunussa. Vaunu oli täynnä lemmikkejä omistajineen. En voi muuta kuin ihmetellä eläinten käyttäytymistä siinä tilanteessa. Kukaan ei aloita tappelua, ei murise, ei haasta riitaa millään tavalla. Siellä nukutaan ja tarkkaillaan hiljaisina ohi kulkevia ihmisiä ja eläimiä. Oma Mustinikin on "normaalioloissa" vilkas, jopa keskittymishäiriöinen, mutta julkisissa liikennevälineissä käyttäytyy tosi mallikkaasti. Helpottaa matkustamista huomattavasti kun ei tarvitse stressata koiran käyttäytymistä.
Säät eivät ole suosineet lomailuamme. Eilen lauantaina ei satanut, mutta tänään kun piti lähteä kuvailemaan, tuli vettä taivaan täydeltä. Ehdimme ennen vesisade- ja raekuuroja käydä nappaamassa muutaman kuvan pihalla ja kaupugin museoalueella. Minä tietysti kuvasin lemmikkejä, lempikukkiani. Minua viehättää kukan pieni olemus, ihana sininen väri ja englanninkielinen nimi; Forget me not. Kuka voisi unohtaa noin suloista ja ihanaa kukkaa!
Systerin pihalla pionit availevat kukkiaan. Tuoksu on huumaava. Rankkasade rakeineen hieman pieksi tätä kukkamaailman aatelistoa, mutta jospa he jaksaisivat toipua.
Museoalueella on radiomuseo. Haluaisin viedä sinne Muusikkoni.
Jatkamme lomailua vielä pari päivää tällä seudulla. On mukavaa päästä zoomailemaan maailmaa välillä täältäkin päin. Entisiä kotisutujahan nämä, lähes kolmenkymmenen vuoden takaa jo. Kameran takaa lähettää terveiset impi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti