Lukeminen kannattaa aina

...sanoi Jörn Donner kirjakerhon mainoksessa. Ja kannattaahan se. Olen joskus sanonut, että kirjojen vieminen divariin on kuin myisi sielunsa pirulle. Rakastan kirjojani, joita minulla on laidasta laitaan. On hömppäromaaneja, dekkareita, elämänkertoja, keittokirjoja, runokirjoja, tietokirjoja, sisustuskirjoja, puutarhakirjoja, lastenkirjoja. On myös lukemattomia kirjoja. Lahjaksi ostan usein läheisilleni kirjan. Käyn kaikki kirja-alet läpi, osallistun kirjamessuille syksyisin ja Kirjan ja ruusunpäivä-tapahtumaan keväisin. Kaikista kannan kassikaupalla kotiin luettavaa.

Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin lukenut vähemmän kuin ikinä ennen. Tai olen toki lukenut, mutta en kirjoja. Olen lukenut lehtiä; sanomalehtiä, sisustuslehtiä, naistenlehtiä, puutarhalehtiä. Mutta en kirjoja. Olen alkanut huolestua itsestäni. Joskus vuosia sitten sain joululahjaksi paksun tiiliskiviromaanin, jonka olin jo tapaninpäivänä saanut päätökseen. Nykyään on tahti toinen. Aloitan, en lopeta. Luen iltaisin muutaman sivun ennen nukahtamista ja sillä tahdilla sama kirja kestää kuukausia.

Kakarana suorastaan ahmin kirjoja. Osasin lähes ulkoa Enid Blytonin Salaisuus-sarjat sekä Viisikot, Anni Polvan Tiina-kirjat ja Anni Svanin tuotannon. Luin aina kirjat, joista pidin, moneen kertaan. Olen vanhempanakin lukenut useaan kertaan samoja kirjoja, saatan jopa lainata kirjan ensin kirjastosta, lukea sen ja ostaa sen myöhemmin itselleni. Onko se sitten jotain turvallisuuden hakemista vai vaan keräilynhimoa, kertokoon ken tietää.

Mutta takaisin "ongelmaani". Mikä lienee syynä lukemattomuuteeni? Olen asiaa puinut mielessäni jo usean kuukauden. Syyksi olen löytänyt lisääntyneen TV:n tarjonnan ja internetin. Etenkin jälkimmäinen vie aikaani yllättävän paljon. Onhan netti hyvin tarpeellinen, en pystyisi tätä blogianikaan tekemään ilman nettiä. Kaikki tieto on helposti saavutettavissa, ystäviin on helppo pitää yhteyttä sähköpostin avulla, netin kautta voi tehdä ostoksia ja täyttää hakemuksia. Mikä tässä sitten on hullua? Elämämme helpottuu tekniikan kehittymisen myötä, mutta tuntuu että aikaa on entistä vähemmän vanhoihin harrastuksiin. TVssä on katsottavissa jokaisella tuplasti enemmän kanavia kuin ennen, digiboxit tallentavat ja DVD-soittimet pyörittävät ohjelmia kellonympäri. Istumme sisällä katseet nauliintuneena monitoriin tai 36" taulutelkkariin. Ja valitamme päänsärystä, väsymyksestä. Olemme kiukkuisia ja aneemisia.

Jospa nyt lopettaisin tämän postauksen, kävisin iltapesulla ja ottaisin kirjan käteeni. Jospa lukisin muutaman sivun vielä ennenkuin Nukku-Matti tulee ja vie höyhensaarille. Hyvän yön toivotuksin -impi-