Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!
Impi vm-64 kertoilee blogissaan keski-ikäisen naisen elämästä, pienistä arkipäivän iloista ja joskus suruistakin.
Valtterin kirppikseltä ostin ruskean peltisen rasian, jossa on ollut aikoinaan Fasun kakku. Nyt se toimii piparirasiana. Suklaacookies, nam-nam! Reseptissä paljon suklaata, voita ja sokeria...lurps!"Sanokaa Fazer kun haluatte hyvää!"
Jo ennestään täpötäysi kirjakaappi on taas saanut täydennystä kirpputoreilta.
Eurolla löysin takatekstin mukaan "karmeanhauskan trillerin" Kuolema korjaa kokit. Newyorkilaisen pariskunnan Nan ja Ivan Lyonsin kirjoittama kirja on vuodelta 1976. Kotimaisista dekkaristeista suosikkejani ovat Seppo Jokinen ja Reijo Mäki. Heidän opuksiaan löytyi myös sopuisaan hintaan.
Mari Mörön puutarha-aiheisia kirjoja olen yrittänyt löytää divareista ja kirppikisiltä turhaan. Nyt löytyi Mörön läpimurtoteos Kiltin yön lahjat. Veikko Huovisen Hamsterit ja usean dekkaristin Intohimosta rikokseen ovat pokkariversioina mukavaa loma- ja bussimatkaluettavaa.
Pieni lankakauppa on kai vähän hömppäkirja, mutta kiinnostaa aiheeltaan ja kansi on kaunis. (Hyvä syy ostaa kirja, eikö vaan?) Helena Sinervon Tykistökadun päiväperho sai ilmestyessään hyvät arvostelut. Kirjaa en ole vielä edes selannut, rivoksi ja rohkeaksi se on kieleltään mainittu. En ala hutkimaan ennen tutkimista.
Ja ettei nyt ihan viihteelle menisi kaikki hankinnat, niin asiakirjojakin pitää joukossa olla. Kukkivaan kalenteriin laitan siementen kylvöajat ym. muistiin seuraavia vuosia varten, Kesäkukat ja Oma puutarha ovat mukavaa luettavaa ja niistä saattaa saada jotain ideoita omaa parveketta laittaessa kesäkuntoon.
Tekstauskirjan ostin siksi kun käsialani on mallia harakanvarvas. Yritän siitä ottaa mallia kun teen vaikkapa kortteja. Onneksi tietokoneella saa erilaisia fontteja ja printattua runoja ja tekstejä, mutta olisi mukavaa saada omin käsinkin kaunista tekstiä aikaiseksi.
Mulla on ollut suunnitelmissa saada pieni työnurkkaus ompeluita ja muita pikku näperryksiä varten. Normaalisti valloitan keittiön ruokapöydän ja kaikki tarvikkeet ovat kuitenkin makuuhuoneessa. Makkarissa olisi periaatteessa tilaa, mutta sisustukseen sopiva pöytä on uupunut. Punnitsin vaihtoehtoja ja päädyin etsimään polkuompelukoneen pöytää, joko koneen kera tai ilman. Muutaman viikon metsästettyäni löytyi kaunis Tikka-merkkinen kone pöytineen Keravalta ihan kohtuuhintaan. (Otsikko on Tikkakoski oy:n mainoslause.)
Hieman haeskelin netistä koneen ikää, aivan tarkkaa ei selvinnyt, mutta 50-luvulta tämä lienee.
Pöytälevy on hyvässä kunnossa ja koneenkin pitäisi toimia. Olen joskus kansakoulussa ajellut poljettavalla singerillä, ja polkukoneiden sielunelämä ei ole minulle kovinkaan selvillä. Onneksi laatikossa oli tämä:
Alkuperäinen ohjekirja! Siihen pitää tutustua piakkoin.
Laatikossa oli muutakin mielenkiintoista: neppareita, normaalipaidan mittataulukko ja pari mittanauhaa, joista kuvassa oleva on hapettunut aika pahasti.
Hienoin laatikkolöytö oli tämä. Pahvinen kortti, missä sisällä neulalajitelma ja upea kolmiulotteinen kuva kansakoulun käsityötunnilta.
Muutama oppilas on hieman taipunut, täytyy varovasti yrittää ojentaa heitä.
King of the road?