Antikvariaattikierroksella

Tänään tuulisena mutta aurinkoisena päivänä lähdimme Muusikon kanssa antikvariaatteja kiertelemään Helsinkiin. Tein monta löytöä, ja mielestäni aika mukavaan hintaan.

Jokaisen naisen kirja on vuodelta 1946, toinen painos, toimittanut Lempi Torppa. Kansikuva on viehkeän kaunis:

Kirjassa kerrotaan mm. neuvoja kodinhoitoon, pukeutumisneuvoja, pukujen historiaa, käyttäytymissääntöjä. Oma lukunsa on myös "Esteettisen kirurgian merkitys ja mahdollisuudet"

Näitä Kaari Utrion kirjoja  olin varsinaisesti etsimässä:

Kuvassa 1500-luvun saksalaisnainen on kylpymatkalla ja pukeutunut kevyeen pitkähihaiseen mekkoon! Kyllä, todella kevyeen!

Tämä on myös hyvin mielenkiintoinen kirja:

Kirjassa kerrotaan kauneudenhoidosta ja kauneusihanteista muinaisen Egyptin ajoista 90-luvulle saakka. Kirja on vuodelta 1995.

Pari apteekkiaiheista kirjaa löysin myös:

Lääkkeen synty ex-tempore oli varsinainen löytö! Kirja on ilmestynyt v. 1991 -vaikka kuvituksesta voisi luulla sitä huomattavasti vanhemmaksi. Sen ajan apteekkialan lehdissä sitä mainostettiin myytävän 600mk:n hintaan. Nytkin saattaa divarissa siitä joutua maksamaan 40-50€. Itse sain sen kyllä huomattavasti halvemmalla.

Ja lopuksi vielä hieman rähjäinen, mutta sitäkin suloisempi nuottivihko vuodelta 1892:

Wie Ihr Wollt - Kuten Haluatte!

Nuottivihkon kuvitus on täynnä kauniita yksityiskohtia.

Keittokirjakokoelmani sai täydennystä

Tein hyvän löydön tänään Kurvin Fidasta: 3 eurolla Mysi Lahtisen keittokirja "Intohimot Hellallani", Mysin ruokaohjeet ovat maistuvia, kunnon kotiruokaa kermaa ja voita säästelemättä. Ja suureksi osaksi kotimaisia raaka-aineita käyttäen.

Kirjan kuvituksessa on ruoka-annosten lisäksi käytetty kuvia Suomi-elokuvien klassikoista.

Sieniruokia löytyy myös useita, on pikkelssiä, muhennosta, munakasta ja keittoa. 

Lihaa, kalaa ja kasviksia...muutama herkullinen lammasresepti on myös päässyt kirjaan.

 Loppupuolelta löytyy suomalaisista marjoista tehtyjä herkkuja ja muita jälkiruokia. Oli tuskaa lukea nälkäisenä bussissa tätä kirjaa.

Safkaa ja kaikenlaista Kotiruokaa

Rakastan keittokirjoja. Ruuan tekeminen ohjeen mukaan on kuitenkin hankalaa. Mutta keittokirjojen selaaminen ja ohjeiden lukeminen on ihanaa. Nautin myös suunnattomasti hyvässä ruokakaupassa kuljeskelemisesta. Etenkin Herkun säilykehyllyt ovat ihanat. Siellä vierähtää äkkiä useampikin tovi.

Ostelen toisinaan vanhoja keittokirjoja divareista ja kirppiksiltä. Viimeksi ostin Linda McCartneyn kasvisruokakirjan Emmaukselta. Stadin Klassikot- kirjan Muusikko toi kerran tuliaisena Helsingistä. Siinä on esitelty neljä Helsinkiläistä ruokaravintolaa; Kosmos, Elite, Sea Horse ja Kolme Kruunua, sekä niiden klassikkoannokset resepteineen. 

Safkaa-kirja on joululahja Syseriltä. Sen ohjeista löytyy mm. huippusuosittu avokadopasta. Ohjeet ovat helpohkoja ja ihanan maistuvia. 

Aloitin keittokirjojen lukemisen jo varhain. Tämä Äidin vanha Kotiruoka onkin sen näköinen, että luettu on. Kannet ovat hävinneet jo aikoja sitten, mukana mennyt myös muutamia sivuja. 

Kirjan kuvat ovat niin ihania!

Ja löytyypä tästä painoksesta vielä saippuankin valmistus!

On mulla kirjasta uudempikin painos. Tämä on loistava perusteos jokaiseen kotiin. 

Vanhan Kotiruoka-kirjan sienikartta on kaunis. En kuitenkaan kehoittaisi ketään keräämään sieniä näiden kuvien perusteella, vaikka kyllähän tuosta ainakin pari tattia tunnistaa.

Tässä sienikuvasto nykypainoksesta:

Ei herätä ollenkaan niin suuria tunteita kuin nostalgiset piirroskuvat!

Elementtitalo

Nytpä tahdon olla ma, pienen mökin laittaja. Seinät kun saan valmihiksi, sisään laitan viinitonkan... Ei mennyt riimit tasan, mutta mökki tuli tehtyä!

Ostin taanoin kirjan "Viipaloitu villatakki ja muita tuunauksia" (Sanna Halla-aho ja Jenni-Justiina Niemi, WSOY) Siellä oli monien muiden hauskojen ohjeiden ohella jouluinen huppu laatikkoviinille. Huppu on tehty paksusta askarteluhuovasta, koristeltu pitsillä sekä kohovärillä. Koristelu keskittyi kattoon, kun pitsi loppui. Mutta sitähän voi ensi vuonna koristella lisää.

Oviaukosta pääsee hanalle liruttelemaan viiniä lasiin. Tein aikalailla ohjeitten mukaan, ja ainakin kahdenlaista 3 litran viinikanisteria olen sisään sovittanut ja hyvin on mahtunut. Kesäksi voisi tehdä samoilla kaavoilla vaikka mummonmökin tai linnunpöntön. 

Tanskan tuliaisia

Reissusta tuli taas ostettua kaikenlaista kivaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan ainoitakaan kenkiä ja vaatteitakin vain Christiania T-paidat meille molemmille. Lauantaiaamuna kävimme katsastamassa kirpputoritarjontaa ja sieltä löytyi ihanan patinoitunut nyt niin muodikas valokirjain. Valojahan siinä ei enää (vielä) ole, mutta on se hieno! Vei kyllä aika ison tilan matkalaukusta, mutta oli sen arvoinen. Ja maksoikin vain noin 13 euroa!

Nyt ässä on eteisen lipaston päällä, odottelee lopullista sijoitustaan.

Kaunis vanhahtavan näköinen sienijuliste löytyi Christianshavnin alueelta Pang-nimisestä kaupasta. Tuli matkalaukussa rullattuna ihan sileänä kotiin saakka ja sopi kuin valettu Ikean valmiskehyksiin!

Christianiasta on äskettäin julkaistu kirja joka oli myynnissä keskustan kirjakaupoissa.

Levykauppa Accord sai Muusikon lähes tolaltaan valtavan valikoimansa vuoksi. Minä puolestani ihastuin löytämiini levyjen säilytysboxeihin. 

Pahvinen savikiekkojen säilytykseen/kuljetukseen tehty salkku on hyvässä kunnossa ja lukkosalvat toimivat.

Hauskasti kuvioitu muovinen salkku on sinkkukokoa. Molemmille oli laitettu hintaa 20DKK/ kpl eli  noin 2,30 €! Lopulta kun menimme kassalle, saimme ne kaupanpäällisenä  kun Muusikkoni osti sieltä 4 vinyyliä. Salkkuihin voi säilöä vaikkapa korttitarpeita.

Niin paljon oli ihania aarteita kaupat pullollaan, yhdestä antiikkikaupasta ostin nämä juustomuotit. Ehkä ne päätyvät tuikkukipoiksi tai muuten vaan koristeiksi. 

Tivolin desing-kaupasta löysin kaakelitarroja. Tuli niin mieleen ne 70-luvun kukkatarrat, joita oli kaikissa keittiöissä eikä niitä sitten saanut irti millään. Istuvat kiinni kuin se kuuluisa tavara siellä junttilantuvan seinässä! Ovatkohan nämä yhtä kestävät?

Museokaupasta ostin parit helmet.

Kävimme toki oluttehtaalla, mutta myös karkkitehtaalla! Tehdas on aloittanut toimintansa jo vuonna 1891.

Namit ovat ehtaa sokeria ja suussasulavia. Kauppa muistuttaa enemmän museota kuin myymälää. Vaakakin, jolla karkit punnitaan, on kunnon manuaalivehje eikä mikään digitaali. 

Lahjuksia

Mä olin kai ollu ihan kauheen kiltti, kun sain jouluna tosi paljon lahjoja! Tässä osa niistä:

Carola-boxi; 8cd:tä ja kirja. Mukana kaikki levytykset ja arkistojen aarteita. 100-sivuisessa kirjassa on upeiden kuvien lisäksi tiedot levytyksistä sekä Carolan elämänkerta "Sydämeen jäi soimaan blues", jonka on kirjoittanut Tuija Wuori-Tabermann.

Sain myös upean sieniveitsen. Terä taittuu kahvan sisään ja veitsessä on klipsi, jolla sen saa vyölle kiinni. Veitsi on englantilainen Burgon&Ball, joka valmistaa myös hyvin laadukkaita puutarhavälineitä. Nyt tekis mieli sanoa, että voi kun tulis pian syksy...

Neulekirjan sain jo ennen joulua, mutta laskin sen kuitenkin joululahjaksi. Siinä on paljon erilaisia neulemalleja ihan helpoista joustinneuleista vaikeampiin palmikoihin. Kirja on kätevän kokoinen, n. 14x16cm. Kulkee hyvin mukana kassissa.

Tämä lanka on oikea aarre; siinä on puolet lammasta ja puolet samojedinkoiraa. En ole vielä päättänyt mitä siitä teen, mutta käyttöön tulee, se on varma. Lanka on peräisin   Kankurin Aitasta  Ylämaalta.

Sain myös ihanan karvapussukan, jossa oli sisällä mm. käsivoidetta ja manikyyrisetti. 

Yhdestä paketista löytyi huoneentaulu meille antiikin ystäville.

 Peugeotin pippurimylly, kotikokin hifistelyä!

Enkunlaku-korvikset, kuulemma Naisten Messuilta peräisin, ihanat ja sopii hyvin mun rilleihin!

Käsityötä nämäkin; nuottikuvioiset lasinaluset,  100% villaa.

Anoppini oli virkannut kivat tossut trikookuteesta. Niillä voi kuulemma kiillottaa lattiatkin. Muistaako kukaan aikaa, kun lattiat piti kiillottaa vahaamisen jälkeen? Silloin taisi olla korkkimatot lähes joka kämpässä. Muistan kun Äiti vahasi lattiat ja me laitettiin säämiskätossut jalkaan ja luisteltiin pitkin lattioita. Niin ne kiillottui ja meillä taisi olla Systerin kanssa hauskaa.

Retroaarteet-kirja oli myös kovin mieluinen. Kirjassa on paljon tuttuja juttuja, niitä joita muistan lapsuudesta, niitä joita löytyy nykyisinkin kodistani ja niitä joita niin kovin haluaisin. Yksi haluamani on Birger Kaipiaisen Kiurujen yö-tapetti. Se vaatii sen ihanan puutalon Käpylästä pystyuuneineen ja omenapuutarhoineen. Kai se on  laitettava lotto taas vetämään!

Lux - Valoa kansalaisille

Vielä kolmas postaus valotaiteesta. Kun tää kaamos niin masentaa, on otettava kaikesta iloa (ja valoa) tuottavasta asiasta kynsin ja hampain kiinni ja levitettävä sanomaa kuvin ja tarinoin. Onneksi mennään jo kevättä kohti, vaikka varsinainen talvihan vasta alkoi.

Senaatintorilla kiipesimme ensin Tuomiokirkon rappusille ihastelemaan talvista iltaa, tässä Helsingin Yliopiston päärakennus iltavalaistuksessa:

Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel vuonna 1832.

Tuomiokirkko, joka oli alunperin nimeltään Nikolain kirkko ja myöhemmin Suurkirkoksikin kutsuttu, on myös Engelin suunnittelema. Se lienee Helsingin tunnetuin maamerkki; lähestyitpä Helsinkiä mistä päin tahansa, se näkyy aina!

Tämän mahtavan kirkon rakennustyöt aloitettiin v. 1830 ja se vihittiin käyttöön v. 1852.

Senaatintorilla oli nähtävillä Matti Jykylän valoteos Rubix Xpress. Sen esikuvana on unkarilaisen Erno Rubikin v. 1974 kehittämä älypeli.

Valoteoksen tekijä ei itse pienenä koskaan saanut ratkaistua Rubikin kuutiota.

Kuution värit vaihtuivat aivankuin sitä olisi käännelty.

Senaatintorilta suuntasimme matkamme nelosen spåraan ja kohti Olympiastadionia.

Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnittelema torni oli saanut myös juhlavalaistuksen ylleen. Tämä 72-metrinen funkkis-rakennus on valmistunut v. 1938. Sen perusparannus valmistui viime vuonna. Torni oli huputettu remontin aikana Veikkauksen mainoshupulla, jossa oli lähes 4000 kuvaa, osa piirroksia ja osa ihmisten kotialbumikuvia. Siis eräänlainen kuvakollaasi, jolla oli kokoa 3000 neliömetriä. Nyt hupusta on tehty mm. lompakoita ja kännykkäpusseja Globe Hope- tuotemerkillä. Näitä tuotteita on myynnissä tornin sisäänkäynnin palvelupisteessä.

Teoksen nimi oli Variant Spectrum ja tekijä Jukka Huitila.


Lopuksi aasinsilta stadionista kirjallisuuteen; luin joulukuussa Miika Nousiaisen v. 2009 ilmestyneen kirjan Maaninkavaara. Se kertoo juoksijavalmentajaisä Martista ja hänen valmennettavasta tyttärestään Heidistä. Juoksu on Martille pakkomielle ja koko perhe elää tämän dominoivan isän ehdoilla. Kirja on aivan huippu, samaa luokkaa kuin aiemmin ilmestynyt Vadelmavenepakolainen (2007). Se sai kunniamaininnan vuoden urheilukirja-kilpailussa 2010. Kansallisteatterin Willensaunassa pyörii kirjasta tehty näytelmä, jonka menemme Muusikkoni kanssa katsomaan helmikuussa.