Vielä kolmas postaus valotaiteesta. Kun tää kaamos niin masentaa, on otettava kaikesta iloa (ja valoa) tuottavasta asiasta kynsin ja hampain kiinni ja levitettävä sanomaa kuvin ja tarinoin. Onneksi mennään jo kevättä kohti, vaikka varsinainen talvihan vasta alkoi.
Senaatintorilla kiipesimme ensin Tuomiokirkon rappusille ihastelemaan talvista iltaa, tässä Helsingin Yliopiston päärakennus iltavalaistuksessa:
Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel vuonna 1832.
Tuomiokirkko, joka oli alunperin nimeltään Nikolain kirkko ja myöhemmin Suurkirkoksikin kutsuttu, on myös Engelin suunnittelema. Se lienee Helsingin tunnetuin maamerkki; lähestyitpä Helsinkiä mistä päin tahansa, se näkyy aina!
Tämän mahtavan kirkon rakennustyöt aloitettiin v. 1830 ja se vihittiin käyttöön v. 1852.
Senaatintorilla oli nähtävillä Matti Jykylän valoteos Rubix Xpress. Sen esikuvana on unkarilaisen Erno Rubikin v. 1974 kehittämä älypeli.
Valoteoksen tekijä ei itse pienenä koskaan saanut ratkaistua Rubikin kuutiota.
Kuution värit vaihtuivat aivankuin sitä olisi käännelty.
Senaatintorilta suuntasimme matkamme nelosen spåraan ja kohti Olympiastadionia.
Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnittelema torni oli saanut myös juhlavalaistuksen ylleen. Tämä 72-metrinen funkkis-rakennus on valmistunut v. 1938. Sen perusparannus valmistui viime vuonna. Torni oli huputettu remontin aikana Veikkauksen mainoshupulla, jossa oli lähes 4000 kuvaa, osa piirroksia ja osa ihmisten kotialbumikuvia. Siis eräänlainen kuvakollaasi, jolla oli kokoa 3000 neliömetriä. Nyt hupusta on tehty mm. lompakoita ja kännykkäpusseja Globe Hope- tuotemerkillä. Näitä tuotteita on myynnissä tornin sisäänkäynnin palvelupisteessä.
Teoksen nimi oli Variant Spectrum ja tekijä Jukka Huitila.
Lopuksi aasinsilta stadionista kirjallisuuteen; luin joulukuussa Miika Nousiaisen v. 2009 ilmestyneen kirjan Maaninkavaara. Se kertoo juoksijavalmentajaisä Martista ja hänen valmennettavasta tyttärestään Heidistä. Juoksu on Martille pakkomielle ja koko perhe elää tämän dominoivan isän ehdoilla. Kirja on aivan huippu, samaa luokkaa kuin aiemmin ilmestynyt Vadelmavenepakolainen (2007). Se sai kunniamaininnan vuoden urheilukirja-kilpailussa 2010. Kansallisteatterin Willensaunassa pyörii kirjasta tehty näytelmä, jonka menemme Muusikkoni kanssa katsomaan helmikuussa.
Lopuksi aasinsilta stadionista kirjallisuuteen; luin joulukuussa Miika Nousiaisen v. 2009 ilmestyneen kirjan Maaninkavaara. Se kertoo juoksijavalmentajaisä Martista ja hänen valmennettavasta tyttärestään Heidistä. Juoksu on Martille pakkomielle ja koko perhe elää tämän dominoivan isän ehdoilla. Kirja on aivan huippu, samaa luokkaa kuin aiemmin ilmestynyt Vadelmavenepakolainen (2007). Se sai kunniamaininnan vuoden urheilukirja-kilpailussa 2010. Kansallisteatterin Willensaunassa pyörii kirjasta tehty näytelmä, jonka menemme Muusikkoni kanssa katsomaan helmikuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti