Kuulumisia

Läppäri lähti telakalle. Kamerat pullistelevat kuvia. Metsät ovat täynnä sieniä ja kaikki vapaa-aikani kuluu joko niitä keräillessä, peratessa tai säilöessä. Opiskelut alkavat maanantaina ja tiistaina loma. Eli aloitetaan alusta:

Enhän minä mitään tietokoneista ymmärrä. Ihmettelin vain, miksi kone on niiiin hidas. Kutsuin tutun it-miehen kylään ja kysyin neuvoa. Vastaus oli tyly: liian vähän muistia, pitää laittaa lisää. Kone on siis nyt "putsattavana" ja siihen asennetaan muistia lisää. Tätä kirjoittelen työssä, ehkä se ei ole ihan luvallista, mutta ei ole keneltäkään pois. Toisina vaihtoehtoina olisi lukea tai katsella tv:tä.

Olimme Taiteiden Yössä muusikkoni kanssa. Kuvia tuli näpsittyä sekä jazz-picniciltä että ranskalaisten ilmapallo-showsta. Kuvat lepäilevät siis edelleen kamerassa, kun ei ole konetta mille ne siirtää.

Sienestämässä olen käynyt lähes päivittäin. Asumme metsän laidalla, joten olen suunnistanut metsään pussit taskussa lähes joka päivä. Musti on oivallinen tryffelipossu. Ei se niitä haista, mutta iloisesti lähtee seuraksi kuitenkin. Yövuoron jälkeen on ihanaa tehdä tunnin-puolentoista metsälenkki ja palata saaliin kanssa kotiin. Olen löytänyt ennätysmäärän rusko-orakkaita tänä vuonna. Luulen, että niitä ei ihmiset tunnista, koska pari kertaa olen nähnyt muutaman sienen irroitettuna maasta, mutta jätettynä metsään. Ovat kai luulleet ensin kantarelleiksi (väri on aika lähellä samaa) ja pikkuruiset piikit huomattuaan ihmetelleet ja hylänneet nuo mainiot ruokasienet. Vaaleita orakkaita on myös löytynyt. Tällä viikolla löysin torvisieniä ja jonkin verran suppilovahveroita. Silloin tällöin on edessäni komeillut napakka herkku- tai punikkitatti. Sikurirouskua löytyy runsaasti ja kyllä niitä kantarellejakin on löytynyt. Karvarouskujen seuraksi olen kerännyt myös haaparouskuja ja hieman kangasrouskuja.

Tänään rohkaisin itseni ja keräsin mustarouskuja. Vaikka sieni on poistettu kauppasieniluettelosta mutageeniepäilyjen vuoksi, uskalsin ottaa riskin. Sientä ei suositella lasten eikä lapsia hankkivien naisten syötäväksi. En kuulu kumpaankaan ryhmään. Olen itse niitä kerännyt ja syönyt lapsesta aikuisikään asti ja saanut kolme tervettä lasta, joista kukaan ei vaikuta mitenkään mutantilta. Silloin 80-luvulla, kun ensimmäiset tutkimustulokset mustarouskujen "vaarallisuudesta" tulivat, lopetin niiden syömisen. Nyt aion aloittaa sen uudelleen. Siis keräsin niitä karvalaukkujen kavereiksi, en aio suinkaan mättää niitä suuhuni päivittäin, vaan haluan tehdä niistä maukasta salaattia kera sipulin ja kerman. Toki keitän sieniä 2 x 10min ennen käyttöä. Nyt ne odottavat perattuina jääkaapissa, vedessä lilluvat tuppervaarakupissa.

Sienestysrintaman surullisia uutisia ovat olleet tämän syksyn runsaat ja vakavat myrkytykset. Ihmettelen suuresti, kuinka voidaan mediassa kertoa "kokeneesta" sienestäjästä joka söi vahingossa valkeaa kärpässientä!!! Suomessa on monta hyvää suomalaista sienikirjaa, joissa on kuvien lisäksi tarkat selostukset ja varoitukset myös myrkkysienistä. Toisaalta taas esim. wikipediaan en luottaisi tässä asiassa. Siellä on esim. nokirouskusta aivan väärä kuva. Itselläni on neljä sienikirjaa, joista yksi on ns. taskupainos mukaan metsään otettavaksi. Harvoin kuitenkaan kannan kirjoja mukanani. Jos löydän tuntemattoman mielenkiintoisen sienen, otan sen mukaan erilliseen pussiin (kerään sen kuin koirankakan, koskematta itse sieneen) ja tutkin kotona mikä se mahtaa olla. Viimeksi tein näin haisuhaperon kohdalla. Jos en kirjojen kuvista saa selville, niin otan sienestä kuvan ja meilaan sen Systerille. Yleensä se selviää. Yleensä se ei ole syötävä. Mutta bongaavathan ihmiset autojen rekkareitakin, niin miksei sitten sieniä. Ei niitä rekkareitakaan syödä.

Ensi viikolla aloitan opinnot. Kyse on oman alan täydennyskoulutuksesta, jota suoritan seuraavat 1,5v työn ohessa. Hieman hirvittää oma selviytymiseni, mutta dementian ehkäisemiseksi täytyy aivoille antaa työtä. Muusikkoni puolestaan aloitti kokopäiväopinnot, joten mitäs me ekaluokkalaiset!

Tiistaina aloitan kolmen viikon loman. Virallisesti mulla on ensin viikko vapaapäiviä, sitten viikko lomaa ja sen jälkeen vielä viikon verran vapaapäiviä. Mutta käytännössä se on Kolmen Viikon Loma! Ai mitäkö aion tehdä? Sienestää ja opiskella tietenkin. Ja lähteä kuuden päivän mittaiselle matkalle Budapestiin Muusikkoni kanssa. Päässä soi jo Johannes Brahmsin 'Unkarilainen Tanssi nro 5'. -impi-