Koko päivä kulunut ommellessa, tai ainakin melkein. Penkoessani kirjakaappiani, löysin sieltä kirjan "Ompele ja neulo omin käsin". Kirjan on kirjoittanut Eva Kruk. Kirjassa on useakin laukun ohje, niistä valitsin ohjeen "helppo olkahihnalaukku".
Pienensin kaavaa n. 30% ja tein laukun. Käytin aivan liian tuhtia kovikekangasta siihen ja siitä tuli tönkkö enkä ole siihen alkuunkaan tyytyväinen. Tein toisen laukun ohuemmalla kovikekankaalla samasta kankaasta. No, menettelee se, mutta ei ole vielä valmis kuvattavaksi, kun somisteet puuttuvat. Laukku numero 2:sta puuttuu myös vuori, sillä joku pieni asia meni vikaan eikä vuorin kiinnittäminen onnistunut. Mulla on ollut aina ongelma vuorin kiinnittämisessä, en kertakaikkiaan ymmärrä mitenpäin ja missä vaiheessa se pitää laittaa ja ohjeitten lukeminen on hepreaa. Olen tavannut ja jankannut ohjetta monta kertaa ja en saanut asiaan tolkkua. Ja olkahihnan kiinnittäminen oli myös ohjeen mukaan liian vaikea suoritus. Tarkemmin ottaen suurin ongelma olikin juuri siinä, kun olkahihna olisi pitänyt ommella (ohjeen mukaan) vuoriin kiinni ennen vuorin laittamista itse kassiin ja sitten siinä oli ne sisävarat ja ne oli suomennettu ohjeessa "reunuskappaleiksi". Olenkin lähes varma että suomennoksessa on jotain vikaa tai joku oleellinen kohta on jäänyt kirjan ohjeesta pois. Joten teen aivan omalla systeemillä kolmannen laukun, joka on jo melkein valmis.
Tämä kolmas on mitoiltaan ohjeenmukainen, tai jätin saumavarat pois, eli hieman pienempi. Olin jo käymässä kiinnittämään vuoria -niin, ihan omalla systeemillä- kunnes tajusin, että tähänkin veskaan täytyy tulla jokin "juttu". Kaivoin helmivarastojeni kätköistä pienenpieniä puuhelmiä, joita aloin pujottelemaan, ts. ompelemaan, siihen koristeeksi. Kangas on aitoa vanhaa "Unikkoa", kelta-oranssia väriltään. Roskistuomiolta pelastettu tyynynpäällinen.
Nyt mulla on kaksi keskeneräistä laukkua, joiden valmistuminen kestää, kestää, kestää...sillä helmien ompelu on aikaavievää näperrystä, samoin siihen pienempään laukkuun tuleva yksityiskohta vie myös aikaa. Milloin sitä viisastuisi ja tekisi asiat loppuun ennen kuin aloittaa aina uusia projekteja?
Tässä vaatimaton Aalto-kokoelmani. Kynttilälyhtyjä on kaksi, matalia vateja kaksi eri kokoista ja valkoinen pieni vaasi. Haaveena on saada vielä suuri Aalto-vaasi.
Arabian Oksa-kannun olen ostanut huutokaupasta. Mummollani oli samanlainen. Se oli kellarin rapussa ja siinä oli oikeaa lehmänmaitoa, rasvainen "kermakerros" päällä. Käytän tätä toisinaan kukkavaasina.
Arabian potta on äitini lapsuudenkodista. Tarina kertoo, että tätini olisi jonain aamuna ihmetellyt pahaa makua suussaan, sen jälkeen huomannut potan piirongin päällä ja samassa tajunnut mistä paha maku suussa johtuu: hän oli yöllä hörpännyt potasta! Tätini ei myönnä tapahtunutta ja muut sisarusparvesta eivät ole enää tarinan todellisuutta kertomassa.
"Illusia"-kahviastiastomme kupit ovat valkoiset ja niitä on muutama myös teekupin kokoisina. Pullatassit ovat kuviollisena. Malli on Heikki Orvolan ja kuvio Fujiwo Ishimoton.
