Koulussa psykantunnilla opettelimme käyttämään hampurilaisteoriaa negatiivisen palautteen kertomisessa. Hampurilaisen kuohkea, pehmeä sämpylä on positivinen juttu ja sitkeä, kuiva pihvi on negatiivinen. Eli ensin positiivista alkuun, sitten se inhottava asia ja lopuksi vielä jotain hyvää, ettei jää paha mieli. On muuten ihan toimiva käytäntö.
Eli nyt tulee pehmeää leipää: Metsässä on jo sieniä! Haperoita, lehmäntatteja ja kantarelleja. Ihanaa! Sienimetsässä samoilu on elämäneliksiiriä, siitä saa woimaa ja hyvää mieltä.
Kuiva pihvi: Kantarellit ovat kooltaan pieniä; lakkien läpimitta muutamasta millistä senttiin. Jos pian ei sada, ne eivät kasva vaan kuivuvat kuoliaaksi. Haperot myöskin ovat kuivia ja matoja täynnä.
Sämpylä: Sieniä kuitenkin on tulossa, ja vielä etuajassa edellisiin vuosiin nähden. Nyt on hyvä syy hillua tuntitolkulla metsässä ja kerätä siinä samassa mustikoita, jos sieniä ei vielä löydy.
Eli teoria toimii vaikka kyseessä olisi oman mielen lohduttelu. Jokaisesta asiasta löytyy jotain positiivista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti