maanantaina, helmikuuta 20, 2012

Villaa ylle

Olen tykästynyt neuletunikoihin. Lämmittävät alaselkää mukavasti ja peittävät alati levenevän vartalon. Mistäköhän johtuu, että selluliitti palelee herkemmin kuin ns. normaali kudos? Selluliittialueella on usein kyllä huono verenkierto ja hidastunut aineenvaihdunta, jotka ovat myös syynä selluliitin syntyyn. Selluliittia tulee sekä lihaville että laihoille, sitä ei täysin voi estää jos on sopivan surkeat geenit.  Mutta toi kylmyys on ihmeellistä, mua kun ei muuten edes palele, niin saattaa reidet ja pakarat olla jääkylmät tosi pitkään ulkoilun jälkeen.

Ostin Indiskan alesta kolme tunikaa, maksoivat reilun kympin per kpl. Kirjava löytyi Helsingistä ja harmaa sekä musta Tukholmasta. 


Kirjava on malliltaan aika suora pötkylä ja harmaa neule kellottuu hieman vyötäröltä.



Musta on pitsimäistä neulosta, takaa aavistuksen pidempi kuin edestä. 






Serkkulikan kanssa lounaalla istuessamme puhuimme vaatteiden ostamisesta. Olin menossa lounaalta suoraan alusvaateostoksille ja tuskailin sitä ääneen. Sanoin että en edes tiedä rintsikoitteni kokoa, kun olen leikannut laput pois. Kutisevat niin inhottavasti. Serkkulikka sanoi että hän leikkaa ne pois kaikista vaatteista  kun ottaa päähän jos jatkuvasti näkee kuinka isoja vaatteita joutuu nykyisin käyttämään. Siinä sitten mietimme kuinka paljon on vaatekaapissa vaatteita, jotka eivät mahdu päälle. Ja mitä niille vaatteille tekisi? Pakkaisiko ne laatikoihin ja veisi varastoon vai suoraan UFF:lle?

Sitten muistin tapauksen muutaman vuoden takaa. Olin auttamassa erään talon tyhjentämisessä, talon omistaja oli kuollut. Hän painoi kuollessaan toista sataa kiloa, mutta oli ollut solakammassakin kunnossa aikoinaan. Hänen talonsa vintissä oli vaatelaatikoita, joihin oli tekstattu päälle "vaatteet 75kg", "vaatteet 80kg", "vaatteet 90kg" jne.  Siis hän oli laittanut pieneksi jääneet vaatteet laatikoihin ja päälle merkinnyt sen hetkisen painonsa, kun vaatteet olivat mahtuneet hänelle. Aika näppärää, etenkin jos paino jojoilee. Ottaa vaan oikean kilomäärän boxin ja taas on sopivat kuteet käytössä. Tosin jos on kovin tarkka muodin kanssa, niin voipi olla että jonkun vuoden takaiset vaatteet eivät tunnukaan tai ainakaan näytä mukavilta.

Mutta noista niskalapuista vielä: Ystäväni äidillä on tapana kirjoittaa pesuohje/kokolappuun ostopäivämäärä sekä vaatteen hinta. Ei siihen mitään erityistä syytä ole, hän vaan haluaa muistaa milloin on minkäkin vaatteen hankkinut ja paljonko se maksoi. Aika kätevää, etenkin jos joku tokaisee:"Kiva paita, paljon maksoi?"  Siinä voi sitten pyytää kysyjää kurkkaamaan niskalapusta hinnan. Voisihan lappuun merkata vielä ostopaikankin, minulta ainakin se välillä tuppaa unohtumaan.

Pari asiaa pitäisi ottaa käytäntöön: 1. kun joku vaate lojuu kaapissa yli kaksi vuotta käyttämättömänä, on aika luopua siitä ja 2. kun ostaa yhden uuden vaatteen, laittaa vähintään yhden vaatteen pois. Aina ei tarvitse  risojakaan vaatteita heittää heti roskiin. Vanhat t-paidat voi hyödyntää siivousrätteinä, sukilla voi kiillottaa kenkiä, napit ja vetoketjut kannattaa ottaa talteen ja käyttää uudelleen. Farkkujen lahkeesta saa koiralle hyvän vetolelun, koska denim on vahvaa kangasta. Myös vanhat liinavaatteet kannattaa kierrättää; esim. HESY on ottanut niitä vastaan. Kannattaa kuitenkin kysyä ensin. 

sunnuntaina, helmikuuta 19, 2012

Lal-lal-laaa...Iloista Laskiaista!

Liu-lau- Laskiaista! Laskiainen aloittaa kevään ja paastonajan. Se on paitsi kirkollinen, niin myös alkujaan pakanallinen juhla, joten uskosta riippumatta sitä voi kaikki viettää. Paastonaikana, joka kestää pääsiäiseen, voi luopua kaikesta turhasta elämässään, vähentää mässäilyä ja nauttia pienistä iloista, kuten vaikkapa kevättä lupaavasta auringonpaisteesta ja talitinttien titi-tyy-liverryksistä. 




Tällä viikolla olen nauttinut ulkoilusta lempeässä talvisäässä. Muutaman kerran olen ottanut metsälenkille kameran mukaan.




Mustikin nauttii talvisesta metsästä -aina siihen saakka kun varpaanvälit ovat täynnä lumipaakkuja. Sitten siltä meinaa mennä hermo!




Koivikko on saanut lumipallosomistuksen.



Lumilampaita. Niissä voi nähdä vaikka minkälaisia muotoja, ihankuin kesällä makaa nurmikolla ja katselee ohi lipuvia pilviä taivaalla. 





Tälle "Alienille" oli pakko laittaa silmät!





Luonnon taideteokset ovat hätkähdyttävän kauniita. Tuokin alla oleva piskuinen näre on saanut lumimuskelit harteilleen!





Ja lopuksi tässä tarjolla laskiaispullat, olkaa hyvät!



maanantaina, helmikuuta 13, 2012

Hyvää Ystävänpäivää

Ystävyys on kuin puutarha, 
mitä enemmän sitä hoitaa, 
sitä enemmän se kasvaa!




Tänä vuonna en lähettänyt ystävänpäiväkortteja, joten tässä kaikille lukijoilleni Iloiset Ystävänpäiväterveiset 
Audrey Hellerin "What you sow" - kuvan kera.

perjantaina, helmikuuta 10, 2012

Ihana valo

Eilen aamu oli kaunis, vaikkakin kylmä. Otin pokkarin lenkille mukaan ja näpsin muutaman kuvan. Oksien päälle kertynyt tykkylumi on kiinnostavan näköistä ja kuvauksellista. Parasta on kuitenkin aurinko ja lisääntynyt valo. Joskus ihan harmittaa mennä yövuoron jälkeen nukkumaan, kun haluaisi imeä valoa itseensä, vähän niinkuin varastoon.












perjantaina, helmikuuta 03, 2012

Lahjuksia


Mä olin kai ollu ihan kauheen kiltti, kun sain jouluna tosi paljon lahjoja! Tässä osa niistä:





Carola-boxi; 8cd:tä ja kirja. Mukana kaikki levytykset ja arkistojen aarteita. 100-sivuisessa kirjassa on upeiden kuvien lisäksi tiedot levytyksistä sekä Carolan elämänkerta "Sydämeen jäi soimaan blues", jonka on kirjoittanut Tuija Wuori-Tabermann.




Sain myös upean sieniveitsen. Terä taittuu kahvan sisään ja veitsessä on klipsi, jolla sen saa vyölle kiinni. Veitsi on englantilainen Burgon&Ball, joka valmistaa myös hyvin laadukkaita puutarhavälineitä. Nyt tekis mieli sanoa, että voi kun tulis pian syksy...




Neulekirjan sain jo ennen joulua, mutta laskin sen kuitenkin joululahjaksi. Siinä on paljon erilaisia neulemalleja ihan helpoista joustinneuleista vaikeampiin palmikoihin. Kirja on kätevän kokoinen, n. 14x16cm. Kulkee hyvin mukana kassissa.



Tämä lanka on oikea aarre; siinä on puolet lammasta ja puolet samojedinkoiraa. En ole vielä päättänyt mitä siitä teen, mutta käyttöön tulee, se on varma. Lanka on peräisin   Kankurin Aitasta  Ylämaalta.




Sain myös ihanan karvapussukan, jossa oli sisällä mm. käsivoidetta ja manikyyrisetti. 



Yhdestä paketista löytyi huoneentaulu meille antiikin ystäville.



 Peugeotin pippurimylly, kotikokin hifistelyä!





Enkunlaku-korvikset, kuulemma Naisten Messuilta peräisin, ihanat ja sopii hyvin mun rilleihin!



Käsityötä nämäkin; nuottikuvioiset lasinaluset,  100% villaa.



Anoppini oli virkannut kivat tossut trikookuteesta. Niillä voi kuulemma kiillottaa lattiatkin. Muistaako kukaan aikaa, kun lattiat piti kiillottaa vahaamisen jälkeen? Silloin taisi olla korkkimatot lähes joka kämpässä. Muistan kun Äiti vahasi lattiat ja me laitettiin säämiskätossut jalkaan ja luisteltiin pitkin lattioita. Niin ne kiillottui ja meillä taisi olla Systerin kanssa hauskaa.



Retroaarteet-kirja oli myös kovin mieluinen. Kirjassa on paljon tuttuja juttuja, niitä joita muistan lapsuudesta, niitä joita löytyy nykyisinkin kodistani ja niitä joita niin kovin haluaisin. Yksi haluamani on Birger Kaipiaisen Kiurujen yö-tapetti. Se vaatii sen ihanan puutalon Käpylästä pystyuuneineen ja omenapuutarhoineen. Kai se on  laitettava lotto taas vetämään!

Runoilijan tortut

Runebergintortut ilman mantelia (n. 15kpl)

200g voita
2dl fariinisokeria
2 munaa
3dl vehnäjauhoja
1dl murskattuja pipareita
1/2dl kaura-, ruis- tai vehnäleseitä
1/2dl korppujauhoja
2tl leivinjauhetta
1dl maitojuomaa
vadelma-granaattiomenahilloa (pelkkä vadelmakin käy)

Kostutukseen (puolukka)mehua+(mansikka)likööriä

Koristeluun hilloa ja tomusokerikuorrutetta

Tee näin: Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. (Vinkki: seos ei juoksetu, kun laitat munan jälkeen teelusikallisen jauhoja, vatkaat ja lisäät sitten toisen munan)
Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä maitojuoma taikinaan.
Jaa taikina vuokiin, jätä hieman taikinaa säästöön. Itse käytin silikonisia kuppikakkuvuokia, ovat tosi näppärät ja kauniit laittaa esille.
Tee leivonnaisiin pieni monttu lusikalla tai vaikka sormella, laita kuoppaan hilloa ja taikinanokare päälle.
Paista +200 asteessa, ehkä n. 12-15min, no, niin että näyttävät kypsiltä. (En koskaan muista katsoa kellosta aikaa kun paistan jotain).

Kun torttuset ovat kypsiä ja nostettu pois uunista, kostuta ne heti lämpiminä mehu-likööriseoksella. Käytä pullasutia, tai liruttele kostuketta varovasti teelusikalla. Hörppää jäljelle jäänyt kostuke kurkkuusi. Sekin kaipaa varmaan kostuketta. Laita torttujen pinnalle vielä nokare hilloa ja anna jäähtyä.

Jäähtyneiden kakkusten päälle tee tomusokerikuorrutteella rinkulat hillosilmän ympärille. Käytä joko valmista kuorrutetta tai tee itse tomusokerista+vedestä+parista tipasta sitruunamehua. Laita kuorrute pakastepussiin, leikkaa kulma auki ja pursota.  Jätä huoneenlämpöön peittämättä, jotta kuorrute kuivahtaa. 

Tällä reseptillä saat kosteita ja maukkaita torttuja, reseptin kehittelin itse kun piti saada mantelittomia. Hillo on ranskalaista St Dalfour Rapsodie de fruit, n. 15cm korkea, kapea purkki. Löytyy useastakin kaupasta. Sarjassa on myös ihana viikunahillo, sopii loistavasti juustojen kanssa.


Nauti hyvässä seurassa kahvin tai teen kera.



lauantaina, tammikuuta 28, 2012

Coctio coquo est

...Eli vapaasti suomennettuna "soppa on keitetty"!

Olemme viettäneet soppaviikkoa. Sen aloitti iki-ihana pottuvelli! Se on lapsuudesta tuttu toipilasruoka. Aina kun olin ollut kipeä, toipumiseni merkki oli se kun pyysin Äitiä keittämään perunavelliä. Ensimmäisen kerran sitä taisi keittää minulle Eini-täti, hoitotätini. Siis ohjehan on helppo: jauhoisia perunoita kattilaan kuorittuina ja pilkottuina, vettä päälle niin että peittyvät, suolaa maun ja lääkärinohjeiden mukaisesti. Keitetään kunnolla kypsäksi, vesi pois, maitoa tilalle, sähkövatkaimella tasaiseksi ja nokare voita. Paksuusaste on makuasia. Ja voin luvata, että lapsetkin tykkää. Jos muussia jää ruualta, siitä saa ohentamalla näppärästi velliä. Lisänä hyvää leipää, mielestäni jälkiuunileipä sopii parhaiten.

Seuraavana oli vuorossa hernekeitto, ei se perinteinen vaan pakasteherneistä tehty. Resepti on jostain nettisivulta alunperin ja sitä olen sitten muokkaillut hieman. Kahden hengen annokseen tuli yksi iso sipuli ja kaksi pussia pakasteherneitä. Ensin freesasin pilkotut sipulit kattilassa öljyssä, lisäsin jäiset herneet, vettä 7dl ja luomu kasvisyrttikuution sekä myllystä mustapippuria. Keitin 10min, soseutin sauvasekoittimella tasaiseksi ja lisäsin valmiiseen keittoon 1dl:n kevyesti vatkattua kermaa. Lisänä vuohenjuustolla, juoksevalla hunajalla ja pinjansiemenillä päällystetyt lämpimät patonkiviipaleet. (+250 astetta grillivastuksen alla muutama minuutti)


Keittojen aatelistoon kuuluu myös sienikeitto. Tällä kertaa tein sen seuraavasti:
                                              Suppilovahveroita pakasteesta (pussin koko oli sellainen "sopiva", sienet tietysti esikäsitelty pannulla ja pilkottu aika pieniksi)
öljyä
pätkä purjoa
mustapippuria
1-2 luomu kasviskuutiota
vettä
koskenlaskijaa (savuporo)
juustoraastetta
kermaa

Sienet ja purjo freesataan öljyssä kattilan pohjalla, vesi ja mausteet kattilaan ja sitten keitellään hiljalleen 15-20min. Lisätään pieneksi paloiteltu koskenlaskija. (Ihan omantunnon mukaan se juuston määrä, riippuu tietysti myös kuinka paljon sieniä on. Kaikki maut käyvät, oma suosikki on paprika ja just tämä savuporo). Vielä "kourallinen" juustoraastetta, ei pakollinen, mutta jos nyt joku juuston kannikka on kaapissa, niin sen voi tähän käyttää. Ja lopuksi kerma. Hei, tähän mä lisään sen mikä aina koulussa luki joka ikisessä reseptissä: Tarkista maku!

Tämä impin omalla reseptillä tehty soppa on oikein maukasta ja pehmeää. Sitä kelpaa syödä kirpeänä pakkaspäivänä. Lisäksi vielä hyvää leipää. Nam!




Huomenna Muusikko keittelee vapaapäivänsä kunniaksi sipulisoppaa kun minä nukun lämpimässä peiton alla toipuen yötyöstä.


Vielä haluan mainostaa paria teemerkkiä:


Clipperin Detox ja Sleep easy. Detox on puhdistava ja virkistävä yrttiteesekoitus. Siinä on mm. nokkosta, malvaa ja lakritsanjuurta. Sleep easy auttaa nukahtamaan, siinä on mm. valeriaanaa ja kamomillaa.

Clipper teas on brittiläinen perheyritys ja heidän valikoimaansa kuuluu paljon hyviä tee- ja kahvijuomia ja niitä löytää ihan tavallisista ruokakaupoista.

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2012

Naapurissa

Piipahdimme Muusikon kanssa Tukholmassa, ihan vaan huviksemme. Kun toinen tekee yötyötä ja toinen kolmea vuoroa, yhteistä vapaa-aikaa on harvakseltaan. Silloin on parempi ottaa ja lähteä jonnekin, ettei kaikki aika mene kotitöitä tehden. Ei ne puudelit minnekään karkaa sohvan takaa. 

 Päivän vietimme yksinomaan Södermalmin alueella kierrellen kirpputoreja, vintagemyymälöitä sekä levykauppoja.


Södermalmin kadut ovat kapoisia ja mukulakivisiä. Ja mäkisiä, josta bursiittini ei kovikaan mielissään ollut. Mutta mobilattia lonkkaan ja menoks.





Tämä levykauppa oli vielä kiinni..palasimme sinne takastulomatkalla. Tällä kertaa levysaalis oli koko reissulta vain 3 vinyyliä (yksi niistä tupla) ja 2 dc:tä.





Reissun kulttuuripläjäys oli Anton Corbijnin valokuvanäyttely. Se on esillä 15.4. saakka Fotografiskassa, lähellä Vikingin laituria, osoite Stora Tullhuset, Stadsgårdhamnen 22. Kannattaa käydä, jos siellä päin liikkuu.




Museossa oli myymälä, josta tarttui mukaan tämä teos, Microworlds. Kirjan kuvissa eri taiteilijat käyttävät miniatyyrejä ilmaistakseen maailmanmenoa. Kuvissa käsitellään arkisia tlanteita, mutta myös fantasioita sekä väkivaltaa. Huumoriakin löytyy, yksi hauskimmista kuvista on se, missä vuorikiipeilijäjoukko kipuaa pitkin marenkivuoria.




Sattumalta löysimme kaupan nimeltä Designtorget. Kauppa myy ruotsalaista designia, sisustustarvikkeita ym. hilavitkutinta. Tämä yellow submarine-teehaudutin oli oikea löytö meille Beatles-faneille.





Lusikka-veitsi-haarukka-mysteerit lähtivät myös mukaan, hintaa parisen euroa per kpl. (Siis veitsiosa on tuossa haarukansyrjässä, siinä on sahalaita, joka ei näy kunnolla kuvassa.)




Ja tietysti pakollinen tuliainen; Victoria&Daniel-tiskirätti!




Kyllä pienikin matkailu virkistää kummasti. Tuli ihan keväinen fiilis kun Tukholmassa ei ollut lainkaan lunta!

keskiviikkona, tammikuuta 11, 2012

Lux - Valoa kansalaisille

Vielä kolmas postaus valotaiteesta. Kun tää kaamos niin masentaa, on otettava kaikesta iloa (ja valoa) tuottavasta asiasta kynsin ja hampain kiinni ja levitettävä sanomaa kuvin ja tarinoin. Onneksi mennään jo kevättä kohti, vaikka varsinainen talvihan vasta alkoi.

Senaatintorilla kiipesimme ensin Tuomiokirkon rappusille ihastelemaan talvista iltaa, tässä Helsingin Yliopiston päärakennus iltavalaistuksessa:


Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel vuonna 1832.



Tuomiokirkko, joka oli alunperin nimeltään Nikolain kirkko ja myöhemmin Suurkirkoksikin kutsuttu, on myös Engelin suunnittelema. Se lienee Helsingin tunnetuin maamerkki; lähestyitpä Helsinkiä mistä päin tahansa, se näkyy aina!

Tämän mahtavan kirkon rakennustyöt aloitettiin v. 1830 ja se vihittiin käyttöön v. 1852.



Senaatintorilla oli nähtävillä Matti Jykylän valoteos Rubix Xpress. Sen esikuvana on unkarilaisen Erno Rubikin v. 1974 kehittämä älypeli.


Valoteoksen tekijä ei itse pienenä koskaan saanut ratkaistua Rubikin kuutiota.

Kuution värit vaihtuivat aivankuin sitä olisi käännelty.



Senaatintorilta suuntasimme matkamme nelosen spåraan ja kohti Olympiastadionia.


Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnittelema torni oli saanut myös juhlavalaistuksen ylleen. Tämä 72-metrinen funkkis-rakennus on valmistunut v. 1938. Sen perusparannus valmistui viime vuonna. Torni oli huputettu remontin aikana Veikkauksen mainoshupulla, jossa oli lähes 4000 kuvaa, osa piirroksia ja osa ihmisten kotialbumikuvia. Siis eräänlainen kuvakollaasi, jolla oli kokoa 3000 neliömetriä. Nyt hupusta on tehty mm. lompakoita ja kännykkäpusseja Globe Hope- tuotemerkillä. Näitä tuotteita on myynnissä tornin sisäänkäynnin palvelupisteessä.

Teoksen nimi oli Variant Spectrum ja tekijä Jukka Huitila.


Lopuksi aasinsilta stadionista kirjallisuuteen; luin joulukuussa Miika Nousiaisen v. 2009 ilmestyneen kirjan Maaninkavaara. Se kertoo juoksijavalmentajaisä Martista ja hänen valmennettavasta tyttärestään Heidistä. Juoksu on Martille pakkomielle ja koko perhe elää tämän dominoivan isän ehdoilla. Kirja on aivan huippu, samaa luokkaa kuin aiemmin ilmestynyt Vadelmavenepakolainen (2007). Se sai kunniamaininnan vuoden urheilukirja-kilpailussa 2010. Kansallisteatterin Willensaunassa pyörii kirjasta tehty näytelmä, jonka menemme Muusikkoni kanssa katsomaan helmikuussa.