maanantaina, helmikuuta 20, 2012

Villaa ylle

Olen tykästynyt neuletunikoihin. Lämmittävät alaselkää mukavasti ja peittävät alati levenevän vartalon. Mistäköhän johtuu, että selluliitti palelee herkemmin kuin ns. normaali kudos? Selluliittialueella on usein kyllä huono verenkierto ja hidastunut aineenvaihdunta, jotka ovat myös syynä selluliitin syntyyn. Selluliittia tulee sekä lihaville että laihoille, sitä ei täysin voi estää jos on sopivan surkeat geenit.  Mutta toi kylmyys on ihmeellistä, mua kun ei muuten edes palele, niin saattaa reidet ja pakarat olla jääkylmät tosi pitkään ulkoilun jälkeen.

Ostin Indiskan alesta kolme tunikaa, maksoivat reilun kympin per kpl. Kirjava löytyi Helsingistä ja harmaa sekä musta Tukholmasta. 


Kirjava on malliltaan aika suora pötkylä ja harmaa neule kellottuu hieman vyötäröltä.



Musta on pitsimäistä neulosta, takaa aavistuksen pidempi kuin edestä. 






Serkkulikan kanssa lounaalla istuessamme puhuimme vaatteiden ostamisesta. Olin menossa lounaalta suoraan alusvaateostoksille ja tuskailin sitä ääneen. Sanoin että en edes tiedä rintsikoitteni kokoa, kun olen leikannut laput pois. Kutisevat niin inhottavasti. Serkkulikka sanoi että hän leikkaa ne pois kaikista vaatteista  kun ottaa päähän jos jatkuvasti näkee kuinka isoja vaatteita joutuu nykyisin käyttämään. Siinä sitten mietimme kuinka paljon on vaatekaapissa vaatteita, jotka eivät mahdu päälle. Ja mitä niille vaatteille tekisi? Pakkaisiko ne laatikoihin ja veisi varastoon vai suoraan UFF:lle?

Sitten muistin tapauksen muutaman vuoden takaa. Olin auttamassa erään talon tyhjentämisessä, talon omistaja oli kuollut. Hän painoi kuollessaan toista sataa kiloa, mutta oli ollut solakammassakin kunnossa aikoinaan. Hänen talonsa vintissä oli vaatelaatikoita, joihin oli tekstattu päälle "vaatteet 75kg", "vaatteet 80kg", "vaatteet 90kg" jne.  Siis hän oli laittanut pieneksi jääneet vaatteet laatikoihin ja päälle merkinnyt sen hetkisen painonsa, kun vaatteet olivat mahtuneet hänelle. Aika näppärää, etenkin jos paino jojoilee. Ottaa vaan oikean kilomäärän boxin ja taas on sopivat kuteet käytössä. Tosin jos on kovin tarkka muodin kanssa, niin voipi olla että jonkun vuoden takaiset vaatteet eivät tunnukaan tai ainakaan näytä mukavilta.

Mutta noista niskalapuista vielä: Ystäväni äidillä on tapana kirjoittaa pesuohje/kokolappuun ostopäivämäärä sekä vaatteen hinta. Ei siihen mitään erityistä syytä ole, hän vaan haluaa muistaa milloin on minkäkin vaatteen hankkinut ja paljonko se maksoi. Aika kätevää, etenkin jos joku tokaisee:"Kiva paita, paljon maksoi?"  Siinä voi sitten pyytää kysyjää kurkkaamaan niskalapusta hinnan. Voisihan lappuun merkata vielä ostopaikankin, minulta ainakin se välillä tuppaa unohtumaan.

Pari asiaa pitäisi ottaa käytäntöön: 1. kun joku vaate lojuu kaapissa yli kaksi vuotta käyttämättömänä, on aika luopua siitä ja 2. kun ostaa yhden uuden vaatteen, laittaa vähintään yhden vaatteen pois. Aina ei tarvitse  risojakaan vaatteita heittää heti roskiin. Vanhat t-paidat voi hyödyntää siivousrätteinä, sukilla voi kiillottaa kenkiä, napit ja vetoketjut kannattaa ottaa talteen ja käyttää uudelleen. Farkkujen lahkeesta saa koiralle hyvän vetolelun, koska denim on vahvaa kangasta. Myös vanhat liinavaatteet kannattaa kierrättää; esim. HESY on ottanut niitä vastaan. Kannattaa kuitenkin kysyä ensin. 

Ei kommentteja: