Sairausloma olkapäävaivasta jatkuu. Ensi viikolla on käsikirurgin arviointi tilanteesta. Nyt syön lääkkeitä ja yritän heilutella kättä sitä kuitenkaan rasittamatta. Pelkona on että olkapää jäätyy ja liikkeet eivät enää onnistu. Diagnoosi on limapussintulehdus ja ahdas olkapää. Kaikenlainen normipuuhastelu on vaikeaa; koiran taluttaminen, sängyn petaus, pukeminen, riisuminen, vasemmalla kädellä kurkoittelu ylhäältä tai sivulta, pyykkien kuivumaan ripustaminen, pyykkikoneen tyhjennys...neulomista tai virkkaamista en uskalla edes kokeilla.
Välillä tuo kaikki itkettää ja masentaa, välillä yritän etsiä kotona olemisesta hyviä puolia (saa olla koirien kanssa, katsella telkkaa, lukea). Tosin kirjaa kannateltaessa sormet puutuvat ja sama ilmiö tulee kun kirjoittaa tai syö, sillä jotain vikaa on myös oikeassa kädessä. Saamattomuus on kuitenkin ärsyttävää ja siihen lisättynä jatkuva kipu sekä hilmanpäivä-hikoilut saavat aikaan toisinaan kunnon depiksen.
Onneksi olen saanut viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa, päässyt välillä päiväksi pois kotoa tai saanut läheisiä kotiin. Hyvä seura auttaa paremmin kuin yhdetkään lääkkeet.
Muusikon kanssa vietimme kirppispäivää tässä taanoin. Kivoja löytöjä tuli tehtyä, ja mukana yksi Todellinen Helmi!
Uusvanha samettiveska 1€ ja kaulakoru 2€.
Kädet ovat korutelineitä rannekoruille ja sormuksille. Ne löytyivät Lohikarista. Se on hauska kauppa, sieltä löytyy kaikea kivaa somistustavaraa. Pitää vaan muistaa, että hintalappujen hintaan tulee vielä lisätä alv.
Sienikirja vuodelta 1958, hinta 1€. Aika mielenkiintoinen; punaisen käpässienen kohdalla oli ohje, kuinka sientä voi käyttää ruuaksi. Kirjassa on kauniita väri(piirros)kuvia sekä taidokkaita mustavalkopiirroksia.
Ja tässä se Helmi:
Gunvor Olin-Grönqvistin (1928-2005) Arabialle suunnittelema lastenmuki "Noakin Arkki". Tämä "Kettumuki" minulla oli pienenä, sittemmin hävinnyt, varmaan hajonnut. Se oli hassuine eläinkuvineen lempimukini. Olen viime vuosina etsinyt sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Emalisena se on tullut vastaan työn kautta parinkin vanhuksen hammasmukina, huutonetissä olen siihen törmännyt kerran-pari ja eräässä vanhan tavaran liikkeessä pääsin ottamaan sen käsiini. Se oli virheetön posliinimuki, hinta rajut 120€. Silloin päätin luovuttaa.
Kun olimme Muusikon kanssa kiertäneet muutaman kirppiksen ja second hand-liikkeen, Lönnrotinkadun kierrätyskeskuksen ja käyneet Salvessa lounaalla alkoi väsymys painaa ja lähdimme Hietsun kirppiksen kautta oikaisemaan ratikkapysäkille, niin siinä Se oli, mun Kettumuki! Tyynen rauhallisena kysyin myyjältä hintaa, huomasin toki pienen viirun korvassa, se lienee liimattu kasaan. Maksoin ja sanoin että "tää on kiva", kiitin ja lähdin. Sisälläni oli sata perhosta ja kärpästä ja kaikkia muita elukoita, en voinut hyppiä ja tanssia vaikka olin saanut mukini naurettavan halpaan 12€ hintaan.
Nyt muki etsii arvoistaan paikkaa. Pitänee mennä aikuisopiston puutyökurssille ja rakentaa sille vitriini. Tai ostaa kassakaappi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti