Nyt on mielestäni meneillään viides vuodenaika, Kaamos. Kaamos tuo päähäni kaaoksen. Kaikki alkaa ottaa pannuun, koko ajan väsyttää eikä ole hyvä olla. Jatkuvasta väsymyksestä huolimatta herään öisin kesken unien ja pyörin pari-kolme tuntia sängyssä aamuyöllä.
Teen töitä rytmillä viikko yövuoroa ja viikko vapaata. Kesällä saan unirytmit käännettyä vapaaviikoksi aivan hyvin, mutta lokakuun puolenvälin jälkeen alkaa kaamos vaikuttaa. Rytmi ei käänny, tai sitten saan tosiaan nukuttua alkuyöstä, mutta aamuyöstä alkaa tuo valvominen. Joskus olen valvonut koko yön nukkumatta silmällistäkään. Ja kun muutama yö menee valvoessa, niin päivällä nukahtaa huomaamattaan ja nukkuu liikaa ja sitten taas valvoo yöt. Oravanpyörä on valmis.
Yökukkuminen on ongelma kun ei asu yksin, ja kun asuu kerrostalossa. Olisi tosi kiva vaikka ommella ompelukoneella, kuunnella musiikkia, siivota, pestä pyykkiä...mutta onhan sitä ajateltava muitakin. Joskus katson öisin leffoja, luen, virkkaan tai kudon. Joululahjat paketoin aina mieluiten yöllä. Toisinaan olen unettomuudesta huolimatta niin väsynyt etten jaksa tehdä mitään.
Olen kokeillut melatoniinia, tuloksetta. Joskus olen turvautunut nukahtamislääkkeisiin, kun valvominen on mennyt täysin överiksi. Olen jättänyt iltakahvit juomatta, ulkoillut enemmän, tuulettanut makuuhuonetta, ostanut sarastusvalon. Vielä olisi korvavalohoito kokeilematta. Se on niin kallis, että on jäänyt harkinta-asteelle. Kirkasvalolamppua käytän töissä yövuorossa. Päivällähän nukunkin yleensä ihan hyvin.
Tänä vuonna otin talvilomani tähän pahimpaan aikaan. Ajattelin, että eipähän ainakaan työt stressaa ja saan lepuuttaa mieltäni tekemällä kaikkea kivaa. Suunnitelmissa on näperrellä joululahjoja, leipoa, askarrella, tavata ystäviä ja ulkoilla. Ja miksei myös vaan laiskotella, pitää mässäilypäivä, polttaa kynttilöitä ja juoda lämmintä glögiä. Koska loma kuluu aina liian nopeasti, niin varmaan tämä marraskuukin kuluu niin että viuh-vauh vaan!
Onneksi joulun tienoilla alkaa helpottaa. Tulee touhuttua kaikenlaista; koristelen kotia, leivon herkkuja, suunnittelen ruokalistaa aatoksi. Päiväkin alkaa pitenemään ja yleensä silloin on lunta, niin pimeys ei ole niin päällekäypää ja tukahduttavaa.
Kuvassa ikkunassani roikkuva lasisydän, jonka sain Ystävältäni lahjaksi kesällä.
Se muistuttaa kaamoksenkin keskellä, että elämässäni on tärkeitä ihmisiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti