Viikonloppu

Lauantaina oli ihana ilma! Lähdimme Muusikkoni kanssa Helsinkiin viettämään vapaapäivää. Ensin suuntasimme Hietaniemen halliin kahville. Kahvittelun jälkeen piti päästä puuteroimaan nenää ja yllätys oli suuri kun opasteiden avulla saavuin alakertaan. Heti rappujen alapäässä oli säilytetty upeat kuvioidut lattiat ja osa vanhaa seinää. Ovet eivät kylläkään johtaneet mihinkään, sillä asiakas-wc:t olivat käytävän päässä. Kiva yksityiskohta säästetty, vaikkakin hieman piilossa.

Hallin ulko-ovissa on hauskat puukuviot.

Seuraava etappi oli Telakkakatu 6:ssa sijaitseva galleria Zetterberg. Siellä on taiteilija Jani Leinosen näyttely Sacrifices. Leinonen on tullut tunnetuksi etenkin Elovena-pakettien uudelleen muokkaamisesta, McDonaldin Ronald-pellen varastamisesta ja Budapestissa toteuttamastaan Hunger King -teoksesta, jolla hän kritisoi Unkarin  asunnottomien kohtelua. Leinonen käsittelee kulutushyödykkeitä uudelleen ja hämmentää ihmisten mielikuvia. Näyttely on avoinna 3.5. asti ja syyskuussa tulee suurempi näyttely Kiasmaan. 

Näyttelyn jälkeen tallailimme pitkin Punavuorta ja ihastelimme kaunista arkkitehtuuria.

Huomioni kiinnittyy usein talojen seinissä oleviin yksityiskohtiin.  

Lounaan jälkeen kiiruhdimme kotiin muutamaksi tunniksi. Olin saanut liput Tavastialle Ile Kallio Big Rock Bandin keikalle. Ihan mahtava meno ja meininki! Torvisektio toi hyvät lisämausteet ja laulaja Patrik Eriksson on showmies, joka osaa hommansa! I Will Stayn uusi sovitus meni luihin ja ytimiin!

Sunnuntaiaamukin valkeni aurinkoisena, Pienen aamulenkin jälkeen ajattelin, että pihalle pitää päästä iltapäivällä pitemmäksikin aikaa, kunhan Jake Nyman on tarinoinut huippubiisien lomassa radiossa ja sen jälkeen oon hieman tehnyt rästissä olevia koulutehtäviä. Mutta johan alkoi taivas pilveentyä puolen päivän jälkeen. Nappasin koirulin hihnan päähän ja kameran taskuun ja suuntasimme metsikköön. Hakkuualue on laajentunut aika suureksi, mutta kyllä metsääkin on vielä jäljellä. Yht'äkkiä näin linnun lentävän myrskyn kaataman puun juurakkoon. Sinne se meni pesäänsä laittelemaan eikä häiriintynyt minusta ja koirasta, vaikka olimme muutaman metrin päässä. Sain zoomattua kuvankin. Taisi olla tämän mustarastas-naaraan isäntä, joka lähipuussa lirkutteli upeat laulut!

Pokkarikuvailua lähimaastossa

Parempia uutisia odotellessa

Joulupäivänä ulkoilessamme Neidon kanssa kotimetsässä otin muutaman kuvan. Oli ihanaa nauttia valosta, vaikka aurinko alkoi jo laskea. Luminen metsä on kaunis.

Eihän siellä mitään kummempaa kuvattavaa ollut, puita ja lunta vaan. Olen nähnyt metsässä palokärjen useasti, teeren ulostetta, kerran kolme hirveä ja lumikon. Alkukesästä olen parina vuonna seurannut kun tikka syöttää taukoamatta kelopuun uumenissa piipittäviä poikasiaan. 

Kuulin joskus viime syksynä, että Vantaan kaupunki oli tehnyt päätöksen raivata metsää helpompikulkuiseksi, mutta mitään suurempaa ei olisi suunnitteilla sen suhteen. Siellä onkin myrskyjen kaatamia puita ollut pitkin poikin jo parisen vuotta. Ulkoilijoita metsässä käy paljon, on koiranulkoiluttajia, maastopyöräilijöitä, lintuharrastajia, marjastajia ja sienestäjiä. Alueen sienikirjo on laaja. Itse olen kerännyt sieltä mm. monia rouskuja, orakkaita, suppilovahveroita, herkku- ja punikkitatteja, kantarellejä, lampaankääpää, kehnäsieniä. 

Eilen mennessäni metsään löi pumppu pari kertaa tyhjää ja järkytys oli suuri.

Lähistöllä metsäkone keräsi kaadettuja puunrunkoja ja näky oli kauhea.

Kirosin mielessäni ja varmaan ääneenkin. Sitten tuli epätoivoinen olo ja lähestulkoon itkin.

Olemme asuneet tämän metsän laidassa kuusi vuotta. Sinä aikana olen kiintynyt tähän metsään valtavasti. Olen viettänyt siellä aikaani todella monia tunteja. Ihmettelen suuresti onko tämä sitä pientä raivausta ja helppokulkuiseksi tekemistä ja pelkään että koko metsä kokee saman kammottavan kohtalon. 

Olenkin aikeissa ottaa selvää mitä alueelle oikein aiotaan tehdä. Onko tarkoitus pistää kaikki sileeksi? Siihen asti toivon ja uskon, että aurinko paistaa vielä risukasaankin.

Vuosikatsaus

Kuvia vuodelta 2014:

 Tammikuu

Kotimetsä, Vantaa

 Helmikuu

 Korjaamo, Helsinki

 Maaliskuu

Joutsen Apteekki, Helsinki

 Huhtikuu

Kymijoen ranta, Kouvola

 Toukokuu

Kotimetsä, Vantaa

 Kesäkuu

Kotimetsä, Vantaa

 Heinäkuu

Ravintola Tornin Ateljee Bar, Helsinki

 Elokuu

Maariankatu, Hamina

 Syyskuu

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, Helsinki

 Lokakuu

Padasjoki

Marraskuu

Katajanokan tullimakasiini, Helsinki

Joulukuu

Kotimetsä, Vantaa

Mustin muistolle

Vanha herra harmaaparta pääsi sateenkaarisillalle kirmailemaan 15.10.2014. Ikävä on kova ja suru suunnaton. Niin monet ihanat hetket, niin monet hauskat retket yhdessä saimme kokea. Hieman itsepäinen mutta aina niin leikkisä ja sopeutuva. Uskollinen ja kiltti. Maailman paras. 

Ulkoilmakuvia

Tällä kertaa taas kuvapostaus. Metsä on paikka missä nollaan pääni ja saan voimaa. Vaikka olenkin väsynyt ja hikinen tullessani kotiin, on olo rentoutunut ja tyyni. Ollaan onnellisia Suomalaisesta Luonnosta, se on ainutlaatuinen!

Saaliit purkkiin

Olen tehnyt erilaisia sienisäilykkeitä aiemminkin, mm. karkkisieniä. Nyt hieman muunsin ohjetta mausteisemmaksi, vaihdoin valkoviinietikan punaviinietikaksi, lisäsin tähtianista ja neilkoita sekä kanelia laitoin jonkinverran enemmän liemeen. Sokerista puolet oli intiaanisokeria ja puolet tavallista kidesokeria. Pilkoin myös sienet pienemmäksi, aiemmin olen antanut suppilovahveroiden olla kokonaisina, tai ainakin puolikkaina. Nyt oli suppisten lisäksi muutama pieni kantarelli ja ehkä puolet koko sienimäärästä oli oranssirouskuja.

Petkeleellä tein sellaista epämääräisen kokoista silppua.

Liemi kiehui muutaman minuutin, väkiviinaetikan jätin vielä tässä vaiheessa pois. Sitten lisäsin sienet ja keitin parikymmentä minsaa. Samaan aikaan toisella levyllä lasipurkit kansineen kolisivat vesikattilassa steriloitumassa. Viime minuuteilla lisäsin väkiviinaetikan sienikeitokseen.

Lopulta kuuma pikkelssi kuumiin purkkeihin sormia polttamatta. Jäähtyneisiin purkkiin etiketit teksteineen, joita leikkelin Kodin Kuvalehden sivuilta.

Tämmöisiä herkkuja on nyt odottamassa pääsyä omaan sekä ystävien joulupöytiin.

Ulkonaliikkumispakko

No taas on ehtinyt vierähtää pitkä tovi edellisestä postauksesta, syitä on monia:

1) laiskuus

2) koulun alku

3) sienimetsän aarteet, joita on ollut tänä vuonna mahdottomasti, etenkin herkkutatteja. 

Eilen löysin ihania kehnäsieniä. Taitavat päätyä piirakkaan tänään.

Koulu alkoi kevyesti. Ennen tämän kuun lopulla alkavaa työssäoppimisjaksoa on tunteja vain aamupäivisin ja etätyöskentelyä ollut jopa 1,5vkoa kerrallaan. Olenkin viettänyt tunteja sienimetsässä. Syksyisen metsän tuoksu on huumaava, samalla ajatukset laukkaavat ja sielu lepää. Välillä kuuluu teeren pulputus ja toisinaan palokärjen kirkuminen. Lentokoneiden äänet osaan jättää rekisteröimättä. 

Koirista on mukana useinmiten vain toinen, vyötärönauhassa kiinni. Runsaasta liikkumisesta huolimatta tai jopa sen vuoksi olen saanut selkäni ja niskani karmeaan jamaan. Pää ei käänny ja huimaa. Kohtalainen olotila on silloin kun tukee itsensä tyynyillä paikoilleen vatupassiasentoon. Mutta liiasta makaamisesta ärtyy selkä. Huomiseksi sain ajan OMT:lle, Toivottavasti jumipaikat aukeaa. 

Viime viikolla olimme opiskeluryhmämme kanssa Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Kävin siellä ensimmäistä kertaa. Tässä kuvasatoa paikasta:

Ja jottei totuus unohtuisi... metsässä on niin paljon kaunista katseltavaa, kaikkea ei tarvitse poimia koriin, sienestää voi vaikkapa vain kameralla!