Joitakin vuosia sitten syntyi perheemme keskuudessa inside-vitsi ilmakitaran antamisesta joululahjaksi. En muista mistä juttu sai alkunsa, mutta lähes joka joulu "uhkaan" antavani pojilleni nuo kyseiset "soittimet" jos eivät mitään lahjatoiveita saa esitettyä. (Ovatkin muuten nuo lapseni huonoja esittämään mitään toiveita, lypsämällä saa lypsää ja udella, että kertoisivat toiveitaan tai tarpeitaan.)
Tänään käydessäni paikallisella kirppiksellä suorastaan repesin kun näin siellä myytävänä tämän:
Kyljessä lappu: "Ilmakitara, 2€". Myyjä puhkui ja puhalsi kitaraan ilmaa, jotta varmistui sen olevan ehjä.
Mukaanhan se lähti. Paketoin sen kauniisti Esikoiselle, korttiin laitoin vienon toiveen, että lainaisi sitä joskus myös Kuopukselle. Näin sain mahdottomasta tehtyä mahdollisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti