Tänä vuonna on ollut valkovuokkoja enemmän kuin moneen vuoteen. Ensimmäiset kukkivat jo ennen Vappua, ja edelleen on metsässä suuria valkoisia mattoja.
Toinen valkoinen herkkä kevään tuoja on ketunleipä eli oikealta nimeltään käenkaali. Näitä lehtiä suorastaan ahmittiin kakarana metsässä, eikä kukaan ollut kuullutkaan niiden sisältämästä oksaalihaposta. Hengissä ollaan, kaikesta huolimatta.
Saniaisetkin alkavat availla lehtiään. Veikeän näköisiä veijareita keskenkasvuisina.
Polun viereltä löytyi tälläinen autiotalo. Hylätty linnunpesä, puusta pudonnut. Jospa ovat tehneet uuden ja paremman.
Luonnonvoimat olleet taas mahtavat, suuri puu kaatunut jonkun myrskyn aikana.
Tämä puu on päättänyt ottaa "kädellään" viereisestä kaveristaan kiinni. Siinä ovat kaulakkain Neiti Puu ja Herra Kivi. Jospa näin kestämme elon myrskyt.
Muurahaispesiä näin monta. Hurja kuhina siellä kävi.
Tässä metsäretkiystäväni Musti. Aina innolla mukana. -impi-
Tänä vuonna on ollut valkovuokkoja enemmän kuin moneen vuoteen. Ensimmäiset kukkivat jo ennen Vappua, ja edelleen on metsässä suuria valkoisia mattoja.
Toinen valkoinen herkkä kevään tuoja on ketunleipä eli oikealta nimeltään käenkaali. Näitä lehtiä suorastaan ahmittiin kakarana metsässä, eikä kukaan ollut kuullutkaan niiden sisältämästä oksaalihaposta. Hengissä ollaan, kaikesta huolimatta.
Saniaisetkin alkavat availla lehtiään. Veikeän näköisiä veijareita keskenkasvuisina.
Polun viereltä löytyi tälläinen autiotalo. Hylätty linnunpesä, puusta pudonnut. Jospa ovat tehneet uuden ja paremman.
Luonnonvoimat olleet taas mahtavat, suuri puu kaatunut jonkun myrskyn aikana.
Tämä puu on päättänyt ottaa "kädellään" viereisestä kaveristaan kiinni. Siinä ovat kaulakkain Neiti Puu ja Herra Kivi. Jospa näin kestämme elon myrskyt.
Muurahaispesiä näin monta. Hurja kuhina siellä kävi.
Tässä metsäretkiystäväni Musti. Aina innolla mukana. -impi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti