Minusta tuntuu, että iso osa naisista on kenkäfriikkejä.
Ja laukkufriikkejä. Jotkut vain toisia, mutta useimmat molempia. Minä tunnustan kuuluvani "molempiin". Nyt kun asun yksin, (Mustia ei tässä tapauksessa lasketa, sillä kun ei ole kenkiä eikä laukkuja)niin voin huoletta laittaa kokoelmani eteiseen nähtäville. Tai siis voisin, jos ne mahtuisivat.Laukkuni ovat hujanhajan seinällä, laitan niistä kuvan joskus kun saan ne edes jonkinlaiseen ojennukseen. Kengät ovat Serkkupojalta saadussa lundiassa, ja osa lattialla. Osa on vielä kaupassa...
Tässä on tämän kesän lätyskät, Prismasta ostetut tennarit. Kullanvärisiä koukerokuvioita. Prinsessat pitävät varmaan tämmösiä!
Vihreät pistokkaat. Kuva ei tee oikeutta värille. Löysin ne lähikenkäkaupan alelaarista kahdellakympillä.
Viimeisin ostos. Anttilasta hintaan 13,90. Hyvät jalassa ja tarpeeksi Rock! Minä kuulun siihen ryhmään, joka ei maksa mansikoita kengistään. Yläraja lienee kolmenkympin hujakoilla. Monet ovat lähteneet kympillä. Ystävättäreni kutsuukin minua hannnuhanheksi, kun löydän kuin ihmeen kaupalla halpoja kenkiä. Kokonumeroni on yleinen 38-39. Tästä kenkähimosta on nimenikin (nimimerkkini) peräisin. Imelda Marcos, Filippiinien entisen diktaattorin Ferninand Marcosin leski, tuli tunnetuksi siitä että häneltä löytyi n.3000 paria kenkiä. Impi on suomennos Imeldasta. Siihen parimäärään on vielä pitkälti matkaa. -impi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti