Verta, Hikeä ja Kyyneleitäkin

Hammaslääkäriin.. siis menin tänään poistattamaan blondin viimeistä toivoa -viisaudenhammasta. Ajat olivat myöhässä, vaikka olinkin yksityisellä hammaslääkärillä, tosin kunnalliselta saamani maksulappu kourassa. Olin hermona kuin sulhanen alttarilla, kun minut kutsuttiin sisään. Annoin paperit mukavantuntuiselle The Tohtorille ja rtg-kuvaa ojentaessani, pyytelin anteeksi, etten ollut ehtinyt laittaa sitä kehyksiin. Kyselin anestesialääkäriä paikalle ja kerroin miksi hampaani juuret olivat kuin korkkiruuvit, siis juurenihan ovat Savosta ja näinollen umpikierot! Hieman alkoi pelottamaan -siis lisää- kun The Tri joutui kertaamaan moneen kertaan hoitajalle mitä välineitä hän tarvitsisi. Kerran tämän "mengelen" ote lipsahti ja käsi sekä joku työväline osuivat yläkalustooni aika voimalla. Halusi varmaan lisää hoidettavia hampaita, nyt tuntuu kuin yläkerrassa joku heiluisi. (Ei, en nyt tällä kertaa tarkoita yläkerran piikkikorkotanssijaa, siitä joskus myöhemmin.) Jossain vaiheessa Tri pyysi hoitajaa pitelemään peiliä suussani suojaamassa kieltäni poralta, ja välillä taas hoitaja antoi ohjeita opiskelijalle ja The Tri joutui pyytämään, että hoidettaisi potilas ensin..Lopulta hän pyysi hoitajalta sidetuppoa ja nosti pääni ylös ja mainitsi jotain sen tapaista että: " olihan ne aika pielaveteläiset". Luulin siinä vaiheessa, että pääni nostettiin ylös siksi, että verenvuoto vähenisi (siis sydämen yläpuolelle, aina EA-kurssilla partiossa neuvottiin) mutta yllätys: homma olikin jo ohi! Paidanselkämys oli kyllä hiestä märkä. Siitä sitten vampyyrinoloisena, suupielet veressä ,apteekin kautta kotiin. Musti oli ihmeissään kun emäntä puhui oudosti, äänikin oli aivan nasaali. Nyt on puudutteet poistuneet ja kohta vaikuttaakin jo burana. Mutta ne kyyneleet sitten vielä: Mustin Suuri Rakkaus Iso Musta Rouva nukkui pois tänään. Olit Hyvä koira, lepää rauhassa. Nyt olet paikassa jossa jaksat juosta. Kaivaten Musti ja Impi.