tiistaina, helmikuuta 28, 2012

Lisää muovikasseja

Olen alkanut katsella roskapusseja "sillä silmällä". Kun vaihdan roskapussin, katson uutta tarkasti, olisiko siitä askartelukäyttöön vai raaskiiko sen laittaa roskikseksi. Tässä on tekemäni muovikassi numero 2. Ajattelin olla fiksu ja ompelin siihen pystyttäiset ompeleet, muka koristeeksi sekä vahvistukseksi. Seuraus oli, että muovi alkoi repeytymään ompeleiden kohdalta ja joudun jo valmista kassia paikkailemaan 
A) sisäpuolelta silittämällä ompeleiden kohdalle muovisuikaleita sekä
B) ulkopuolelta silittämällä läpinäkyvää, siis kirkasta, muovia tikkauksien päälle.

Harmitti vietävästi, mutta koska kassista tuli mielestäni kesäisen kaunis, niin näin kaiken tuon vaivan.


Tässä kassi kuvattuna molemmilta puolilta.




Sain tässä parin päivän aikana siliteltyä myös tarvikkeet kolmanteen kassiin. Muovit sulavat hyvin erilailla, joku vetäytyy ihan mykyiksi ja toinen taas vaatii samalla lämmöllä tuplasti aikaa jotta edes tarttuu kiinni. Tästä musta-puna-oranssista tulee Muusikon kauppakassi!



Tämä on toistaiseksi vielä yhtenä "levynä". Kassin ompelussa ei kauaa nokka tuhise, mutta jälki voisi olla siistimpää. Ompeleet tuppaavat hieman kiemurtelemaan ja vaikka sakset ovat terävät, niin suoraa leikkuujälkeä on vaikea tehdä. Mutta minunlaiselle "noin ja suurinpiirtein"-ihmiselle ihan sopivaa hommaa. Ja muovien toisiinsa sulattaminen on ihanan terapeuttista! 

sunnuntaina, helmikuuta 26, 2012

Muovikassi

Ompelin muovikasseista muovikassin. 

Ensin valikoin erinäisen määrän muovikasseja ja leikkelin niitä paloiksi. Sitten silittelin silitysraudalla (kahdella pisteellä tai vähän alle) niitä toisiinsa kiinni kahden leivinpaperiarkin välissä. Kun olin saanut tuota "tilkkutäkkiä" tehtyä sopivan kokoisen palan, tasasin reunat. Siitä muokkailin ostoskassin,  kokoa sille tuli 35x40cm ja hihnat (2kpl) 80cm pitkät.



Tämä nyt on ensimmäinen kokeilukappale. Aika hidasta puuhaa, mutta samalla kun silittelee voi kuunnella musiikkia. 



Tässä kassi vielä toiselta puolelta. Näitä muovin sulatusohjeita löytyy netistä, esim. täältä

Halki, poikki ja Pinoon!

Kun elämä tuntuu kurjalta, täytyy ottaa itselle aikaa ja tehdä jotain mikä tuntuu kivalta. Aina ei tarvitse jaksaa suoriutua, vaan heikkoutensa saa tunnustaa. Jos "käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen" niin silloin puhalletaan peli poikki ja etsitään uusi suunta. (Tuo lainaushan on sananikkari Juicelta.)

Mulla voimat loppui eilen aamulla ja oli aikalisän paikka. Jäin sairauslomalle. 

Kotiin en halunnut jäädä , vaan hyppäsin bussiin ja suunnistin stadille. Kävin mm. parissa Fidassa, Fredan UFF:lla,  sisustus- ja antiikkiliikkeissä. Niin kiire oli olevinaan, etten edes kahville ehtinyt. Mutta shoppailuterapiaa tuli harrastettua. Olin tosin ajatellut ostospaastoa kun en muutakaan paastoa vietä. Mutta jospa vaikka vietän paastonajan itseäni ja sisintäni kuunnellen. Yritän olla hyvä ja suopea itselleni, ja siitä lähtee myös ajatus kohdella muita kuin itseään. 

En ollut käynyt Pinossa moneen aikaan. Se on ihana kauppa, vaikkei mitään ostaisikaan, siellä voisi piipahtaa useimminkin katsomassa tarjontaa. Kauppa on täynnä hyviä lahjaideoita, jos itselle ei mitään halua ostaa. Mä löysin sieltä japanilaista koristeteippiä 3 rullaa. Ovat olleet askartelupiireissä kovassa huudossa jo pitemmän aikaa, katsotaan mihin niitä tulee käytettyä.



Löysin myös aivan ihastuttavan seinätarran:



 Tämän paikka on vielä avoin, kun ollaan vähän suunniteltu pientä pintaremppaa kotiimme.


Kävin ensimmäistä kertaa Ivana Helsinki-putiikissa Uudenmaankadulla. En eksynyt sinne sattumalta, vaan olin aivan tarkoituksella hakemassa kotiin Paola Suhosen suunnittelemaa palovaroitinta. 



Se on näin herkullisen näköinen, nimeltään Lento. Palovaroittimissa alkaa ollakin hieman valinnanvaraa. Harri Koskisen Kupu on tyylikkään simppeli ja hollantilaisen muotoilukilpailun voittanut Chick-a-Dee suorastaan valloittava!



Valitsin vihreän kärpäsen meidän kattoomme. Toivottavasti se pysyy hiljaa!

Design-kaupassa kun oltiin, niin ostokseni pakattiin kestokassiin, jossa Paolan vaatteista tuttu riikinkukonsulka-painatus.




Ison Roban Fidasta löysin oranssit tabletit.



UFF:ssa oli ihan mun näköinen laukku; sammaleenvihreä ja mokkamaista kangasta. Ei mitenkään ryhdikäs, mutta sitä ei ole kantajansakaan.




Museomyymälöissä on usein hauskoja esineitä myynnissä. Tätä pannunalustaa olen halunnut pitkään. Nyt sen sain viimein ostettua. 


Alusia myy ainakin Amos Andersonin museokauppa. Se on silikonia, nimeltään Crime Scene. Pelegdesign on suunnitellut paljon muutakin hauskaa, esim. viinipullotelineet ovat aivan mahtavia. Käykääpä katsomassa tuota linkkiä.

lauantaina, helmikuuta 25, 2012

Täytetyt kesäkurpitsat

Lauantain lounaslistalla oli täytetyt kesäkurpitsat. Tässäpä ohje jaettavaksi:

Jauhelihaa ruskistettuna pannulla, sekaan purkitettuja tomaatteja pilkottuina, paahdettua sipulia (tavallinenkin käy), he-ma-pa eli liikennevalosekoitus, ja livahtipa sinne myös pussinpohja lempi-pakastevihanneksiani, eli Rainbow-tuotemerkin "ruokaisat pannukasvikset". Mausteeksi paprikajauhetta, suolaa, mustapippuria ja valkosipulia. Ai niin, ja sieniä. Kannattaa maustaa ihan reilusti, kun kesis on itsessään aika mauton tuote. 



 Palloraudalla, eli ns. pariisinperunaraudalla koversin kesikset. Pallerot pilkoin jo valmiin täytteen jatkeeksi (paitsi sitä palaa, joka tippui lattialle, sen söi Musti). Mun pallorauta on varmaan 60-luvulta, maali hilseilee puisesta varresta. Niitä saa ihan kohtuuhintaan Ikeasta. Esim. meloonipalloja voi laittaa salaattiin tai booliin.Ihan kiva kapistus, ilmankin tulee kyllä toimeen.


.
Täyte koverrettujen kurpitsoiden sisään. Suosittelen leikkaamaan kurpitsat vielä keskeltä poikki, ei ne mahdu lautaselle tuommoisena T: nimimerkki vahingosta viisastuu. Sitten juustoraaste päälle. Mulla tais olla niin kova nälkä, että jäi se vaihe kuvaamatta! Uunissa oli lämpöä 225 ja kurpitsat olivat aika pieniä, eli 25min riitti.



Söin isoon nälkään tuon yhden kesäkurpitsan, siis molemmat puoliskot, yksinäni. Täytettä jäi reilusti (jauhelihaa oli 400g). Täytteen käytän illalla täytettyihin paprikoihin, joilla yllätän töistä palaavan Muusikkoni. Täyte sopii hyvin myös vaikka lettuihin tai tortilloihin. Tai lämpöisiin voileipiin. 




maanantaina, helmikuuta 20, 2012

Villaa ylle

Olen tykästynyt neuletunikoihin. Lämmittävät alaselkää mukavasti ja peittävät alati levenevän vartalon. Mistäköhän johtuu, että selluliitti palelee herkemmin kuin ns. normaali kudos? Selluliittialueella on usein kyllä huono verenkierto ja hidastunut aineenvaihdunta, jotka ovat myös syynä selluliitin syntyyn. Selluliittia tulee sekä lihaville että laihoille, sitä ei täysin voi estää jos on sopivan surkeat geenit.  Mutta toi kylmyys on ihmeellistä, mua kun ei muuten edes palele, niin saattaa reidet ja pakarat olla jääkylmät tosi pitkään ulkoilun jälkeen.

Ostin Indiskan alesta kolme tunikaa, maksoivat reilun kympin per kpl. Kirjava löytyi Helsingistä ja harmaa sekä musta Tukholmasta. 


Kirjava on malliltaan aika suora pötkylä ja harmaa neule kellottuu hieman vyötäröltä.



Musta on pitsimäistä neulosta, takaa aavistuksen pidempi kuin edestä. 






Serkkulikan kanssa lounaalla istuessamme puhuimme vaatteiden ostamisesta. Olin menossa lounaalta suoraan alusvaateostoksille ja tuskailin sitä ääneen. Sanoin että en edes tiedä rintsikoitteni kokoa, kun olen leikannut laput pois. Kutisevat niin inhottavasti. Serkkulikka sanoi että hän leikkaa ne pois kaikista vaatteista  kun ottaa päähän jos jatkuvasti näkee kuinka isoja vaatteita joutuu nykyisin käyttämään. Siinä sitten mietimme kuinka paljon on vaatekaapissa vaatteita, jotka eivät mahdu päälle. Ja mitä niille vaatteille tekisi? Pakkaisiko ne laatikoihin ja veisi varastoon vai suoraan UFF:lle?

Sitten muistin tapauksen muutaman vuoden takaa. Olin auttamassa erään talon tyhjentämisessä, talon omistaja oli kuollut. Hän painoi kuollessaan toista sataa kiloa, mutta oli ollut solakammassakin kunnossa aikoinaan. Hänen talonsa vintissä oli vaatelaatikoita, joihin oli tekstattu päälle "vaatteet 75kg", "vaatteet 80kg", "vaatteet 90kg" jne.  Siis hän oli laittanut pieneksi jääneet vaatteet laatikoihin ja päälle merkinnyt sen hetkisen painonsa, kun vaatteet olivat mahtuneet hänelle. Aika näppärää, etenkin jos paino jojoilee. Ottaa vaan oikean kilomäärän boxin ja taas on sopivat kuteet käytössä. Tosin jos on kovin tarkka muodin kanssa, niin voipi olla että jonkun vuoden takaiset vaatteet eivät tunnukaan tai ainakaan näytä mukavilta.

Mutta noista niskalapuista vielä: Ystäväni äidillä on tapana kirjoittaa pesuohje/kokolappuun ostopäivämäärä sekä vaatteen hinta. Ei siihen mitään erityistä syytä ole, hän vaan haluaa muistaa milloin on minkäkin vaatteen hankkinut ja paljonko se maksoi. Aika kätevää, etenkin jos joku tokaisee:"Kiva paita, paljon maksoi?"  Siinä voi sitten pyytää kysyjää kurkkaamaan niskalapusta hinnan. Voisihan lappuun merkata vielä ostopaikankin, minulta ainakin se välillä tuppaa unohtumaan.

Pari asiaa pitäisi ottaa käytäntöön: 1. kun joku vaate lojuu kaapissa yli kaksi vuotta käyttämättömänä, on aika luopua siitä ja 2. kun ostaa yhden uuden vaatteen, laittaa vähintään yhden vaatteen pois. Aina ei tarvitse  risojakaan vaatteita heittää heti roskiin. Vanhat t-paidat voi hyödyntää siivousrätteinä, sukilla voi kiillottaa kenkiä, napit ja vetoketjut kannattaa ottaa talteen ja käyttää uudelleen. Farkkujen lahkeesta saa koiralle hyvän vetolelun, koska denim on vahvaa kangasta. Myös vanhat liinavaatteet kannattaa kierrättää; esim. HESY on ottanut niitä vastaan. Kannattaa kuitenkin kysyä ensin. 

sunnuntaina, helmikuuta 19, 2012

Lal-lal-laaa...Iloista Laskiaista!

Liu-lau- Laskiaista! Laskiainen aloittaa kevään ja paastonajan. Se on paitsi kirkollinen, niin myös alkujaan pakanallinen juhla, joten uskosta riippumatta sitä voi kaikki viettää. Paastonaikana, joka kestää pääsiäiseen, voi luopua kaikesta turhasta elämässään, vähentää mässäilyä ja nauttia pienistä iloista, kuten vaikkapa kevättä lupaavasta auringonpaisteesta ja talitinttien titi-tyy-liverryksistä. 




Tällä viikolla olen nauttinut ulkoilusta lempeässä talvisäässä. Muutaman kerran olen ottanut metsälenkille kameran mukaan.




Mustikin nauttii talvisesta metsästä -aina siihen saakka kun varpaanvälit ovat täynnä lumipaakkuja. Sitten siltä meinaa mennä hermo!




Koivikko on saanut lumipallosomistuksen.



Lumilampaita. Niissä voi nähdä vaikka minkälaisia muotoja, ihankuin kesällä makaa nurmikolla ja katselee ohi lipuvia pilviä taivaalla. 





Tälle "Alienille" oli pakko laittaa silmät!





Luonnon taideteokset ovat hätkähdyttävän kauniita. Tuokin alla oleva piskuinen näre on saanut lumimuskelit harteilleen!





Ja lopuksi tässä tarjolla laskiaispullat, olkaa hyvät!



maanantaina, helmikuuta 13, 2012

Hyvää Ystävänpäivää

Ystävyys on kuin puutarha, 
mitä enemmän sitä hoitaa, 
sitä enemmän se kasvaa!




Tänä vuonna en lähettänyt ystävänpäiväkortteja, joten tässä kaikille lukijoilleni Iloiset Ystävänpäiväterveiset 
Audrey Hellerin "What you sow" - kuvan kera.

perjantaina, helmikuuta 10, 2012

Ihana valo

Eilen aamu oli kaunis, vaikkakin kylmä. Otin pokkarin lenkille mukaan ja näpsin muutaman kuvan. Oksien päälle kertynyt tykkylumi on kiinnostavan näköistä ja kuvauksellista. Parasta on kuitenkin aurinko ja lisääntynyt valo. Joskus ihan harmittaa mennä yövuoron jälkeen nukkumaan, kun haluaisi imeä valoa itseensä, vähän niinkuin varastoon.












perjantaina, helmikuuta 03, 2012

Lahjuksia


Mä olin kai ollu ihan kauheen kiltti, kun sain jouluna tosi paljon lahjoja! Tässä osa niistä:





Carola-boxi; 8cd:tä ja kirja. Mukana kaikki levytykset ja arkistojen aarteita. 100-sivuisessa kirjassa on upeiden kuvien lisäksi tiedot levytyksistä sekä Carolan elämänkerta "Sydämeen jäi soimaan blues", jonka on kirjoittanut Tuija Wuori-Tabermann.




Sain myös upean sieniveitsen. Terä taittuu kahvan sisään ja veitsessä on klipsi, jolla sen saa vyölle kiinni. Veitsi on englantilainen Burgon&Ball, joka valmistaa myös hyvin laadukkaita puutarhavälineitä. Nyt tekis mieli sanoa, että voi kun tulis pian syksy...




Neulekirjan sain jo ennen joulua, mutta laskin sen kuitenkin joululahjaksi. Siinä on paljon erilaisia neulemalleja ihan helpoista joustinneuleista vaikeampiin palmikoihin. Kirja on kätevän kokoinen, n. 14x16cm. Kulkee hyvin mukana kassissa.



Tämä lanka on oikea aarre; siinä on puolet lammasta ja puolet samojedinkoiraa. En ole vielä päättänyt mitä siitä teen, mutta käyttöön tulee, se on varma. Lanka on peräisin   Kankurin Aitasta  Ylämaalta.




Sain myös ihanan karvapussukan, jossa oli sisällä mm. käsivoidetta ja manikyyrisetti. 



Yhdestä paketista löytyi huoneentaulu meille antiikin ystäville.



 Peugeotin pippurimylly, kotikokin hifistelyä!





Enkunlaku-korvikset, kuulemma Naisten Messuilta peräisin, ihanat ja sopii hyvin mun rilleihin!



Käsityötä nämäkin; nuottikuvioiset lasinaluset,  100% villaa.



Anoppini oli virkannut kivat tossut trikookuteesta. Niillä voi kuulemma kiillottaa lattiatkin. Muistaako kukaan aikaa, kun lattiat piti kiillottaa vahaamisen jälkeen? Silloin taisi olla korkkimatot lähes joka kämpässä. Muistan kun Äiti vahasi lattiat ja me laitettiin säämiskätossut jalkaan ja luisteltiin pitkin lattioita. Niin ne kiillottui ja meillä taisi olla Systerin kanssa hauskaa.



Retroaarteet-kirja oli myös kovin mieluinen. Kirjassa on paljon tuttuja juttuja, niitä joita muistan lapsuudesta, niitä joita löytyy nykyisinkin kodistani ja niitä joita niin kovin haluaisin. Yksi haluamani on Birger Kaipiaisen Kiurujen yö-tapetti. Se vaatii sen ihanan puutalon Käpylästä pystyuuneineen ja omenapuutarhoineen. Kai se on  laitettava lotto taas vetämään!