Impin iltajuoma

Iltapalaksi pyöräytin juoman, joka menee läpi vaativankin terveyspoliisin seulasta. Tässä ohje kahteen annokseen:

Otetaan reilu dl puolukoita

ja yksi banaani. 

   

Pilkotaan bansku puolukoiden päälle, lorautetaan 4dl rasvatonta piimää joukkoon ja surautetaan sauvasekoittimella tasaiseksi. Kaadetaan korkeisiin laseihin, päälle 2rkl/lasi kauraleseitä; sekoitetaan, ei ravisteta.

Nautitaan. Sopii myös aamupalaksi. 

Vinkki: 1. tee illalla juomaa valmiiksi aamua varten, mutta lisää leseet vasta juuri ennen nauttimista.

2. leseiden sijasta voit käyttää kaurahiutaleita

3. marjoja voit vaihtaa esim. mustikoiksi tai mansikoiksi. 

Sunnuntailounas

Löysin ohjeen Baijerilaisesta lihapadasta täältä. En malttanut kuitenkaan tehdä sitä ihan ohjeen mukaan, vaan muokkasin hieman. Tässä minun versioni:

700g karjalanpaistilihoja

hienoa merisuolaa

kokonaisia valko- ja mustapippureita

pari laakerinlehteä

paprikajauhetta

3 valkosipulinkynttä

1 iso punainen paprika

n. 5kpl kokonaisia pienehköjä sipuleita

kuivattua timjamia

pari rkl soijaa

2dl olutta

1 rkl ruokosokeria (tai hunajaa, jos et ole allerginen)

vettä

Ruskista lihat paistinpannulla muutamassa erässä, ripottele suolaa ja paprikajauhetta niille ja laita kannelliseen pataan. Ruskista myös kokonaiset sipulit ja kuutioksi leikattu paprika, lisää ne pataan. Ripottele timjamia ja laita laakerinlehdet, pilkotut valkosipulinkynnet sekä kokonaiset pippurit sekaan. 

Kaada pannulle olut, soija, sokeri ja loraus vettä, anna kiehahtaa ja kippaa neste pataan. Kansi päälle, 175 astetta ja 2,5-3h uuniin. 

Lisäkkeenä esim. keitettyä ohraa, perunaa, quinoaa...ihan mieltymysten mukaan.

Lisää muovikasseja

Olen alkanut katsella roskapusseja "sillä silmällä". Kun vaihdan roskapussin, katson uutta tarkasti, olisiko siitä askartelukäyttöön vai raaskiiko sen laittaa roskikseksi. Tässä on tekemäni muovikassi numero 2. Ajattelin olla fiksu ja ompelin siihen pystyttäiset ompeleet, muka koristeeksi sekä vahvistukseksi. Seuraus oli, että muovi alkoi repeytymään ompeleiden kohdalta ja joudun jo valmista kassia paikkailemaan 

A) sisäpuolelta silittämällä ompeleiden kohdalle muovisuikaleita sekä

B) ulkopuolelta silittämällä läpinäkyvää, siis kirkasta, muovia tikkauksien päälle.

Harmitti vietävästi, mutta koska kassista tuli mielestäni kesäisen kaunis, niin näin kaiken tuon vaivan.

Tässä kassi kuvattuna molemmilta puolilta.

Sain tässä parin päivän aikana siliteltyä myös tarvikkeet kolmanteen kassiin. Muovit sulavat hyvin erilailla, joku vetäytyy ihan mykyiksi ja toinen taas vaatii samalla lämmöllä tuplasti aikaa jotta edes tarttuu kiinni. Tästä musta-puna-oranssista tulee Muusikon kauppakassi!

Tämä on toistaiseksi vielä yhtenä "levynä". Kassin ompelussa ei kauaa nokka tuhise, mutta jälki voisi olla siistimpää. Ompeleet tuppaavat hieman kiemurtelemaan ja vaikka sakset ovat terävät, niin suoraa leikkuujälkeä on vaikea tehdä. Mutta minunlaiselle "noin ja suurinpiirtein"-ihmiselle ihan sopivaa hommaa. Ja muovien toisiinsa sulattaminen on ihanan terapeuttista! 

Muovikassi

Ompelin muovikasseista muovikassin. 

Ensin valikoin erinäisen määrän muovikasseja ja leikkelin niitä paloiksi. Sitten silittelin silitysraudalla (kahdella pisteellä tai vähän alle) niitä toisiinsa kiinni kahden leivinpaperiarkin välissä. Kun olin saanut tuota "tilkkutäkkiä" tehtyä sopivan kokoisen palan, tasasin reunat. Siitä muokkailin ostoskassin,  kokoa sille tuli 35x40cm ja hihnat (2kpl) 80cm pitkät.

Tämä nyt on ensimmäinen kokeilukappale. Aika hidasta puuhaa, mutta samalla kun silittelee voi kuunnella musiikkia. 

Tässä kassi vielä toiselta puolelta. Näitä muovin sulatusohjeita löytyy netistä, esim. täältä. 

Halki, poikki ja Pinoon!

Kun elämä tuntuu kurjalta, täytyy ottaa itselle aikaa ja tehdä jotain mikä tuntuu kivalta. Aina ei tarvitse jaksaa suoriutua, vaan heikkoutensa saa tunnustaa. Jos "käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen" niin silloin puhalletaan peli poikki ja etsitään uusi suunta. (Tuo lainaushan on sananikkari Juicelta.)

Mulla voimat loppui eilen aamulla ja oli aikalisän paikka. Jäin sairauslomalle. 

Kotiin en halunnut jäädä , vaan hyppäsin bussiin ja suunnistin stadille. Kävin mm. parissa Fidassa, Fredan UFF:lla,  sisustus- ja antiikkiliikkeissä. Niin kiire oli olevinaan, etten edes kahville ehtinyt. Mutta shoppailuterapiaa tuli harrastettua. Olin tosin ajatellut ostospaastoa kun en muutakaan paastoa vietä. Mutta jospa vaikka vietän paastonajan itseäni ja sisintäni kuunnellen. Yritän olla hyvä ja suopea itselleni, ja siitä lähtee myös ajatus kohdella muita kuin itseään. 

En ollut käynyt Pinossa moneen aikaan. Se on ihana kauppa, vaikkei mitään ostaisikaan, siellä voisi piipahtaa useimminkin katsomassa tarjontaa. Kauppa on täynnä hyviä lahjaideoita, jos itselle ei mitään halua ostaa. Mä löysin sieltä japanilaista koristeteippiä 3 rullaa. Ovat olleet askartelupiireissä kovassa huudossa jo pitemmän aikaa, katsotaan mihin niitä tulee käytettyä.

Löysin myös aivan ihastuttavan seinätarran:

 Tämän paikka on vielä avoin, kun ollaan vähän suunniteltu pientä pintaremppaa kotiimme.

Kävin ensimmäistä kertaa Ivana Helsinki-putiikissa Uudenmaankadulla. En eksynyt sinne sattumalta, vaan olin aivan tarkoituksella hakemassa kotiin Paola Suhosen suunnittelemaa palovaroitinta. 

Se on näin herkullisen näköinen, nimeltään Lento. Palovaroittimissa alkaa ollakin hieman valinnanvaraa. Harri Koskisen Kupu on tyylikkään simppeli ja hollantilaisen muotoilukilpailun voittanut Chick-a-Dee suorastaan valloittava!

Valitsin vihreän kärpäsen meidän kattoomme. Toivottavasti se pysyy hiljaa!

Design-kaupassa kun oltiin, niin ostokseni pakattiin kestokassiin, jossa Paolan vaatteista tuttu riikinkukonsulka-painatus.

Ison Roban Fidasta löysin oranssit tabletit.

UFF:ssa oli ihan mun näköinen laukku; sammaleenvihreä ja mokkamaista kangasta. Ei mitenkään ryhdikäs, mutta sitä ei ole kantajansakaan.

Museomyymälöissä on usein hauskoja esineitä myynnissä. Tätä pannunalustaa olen halunnut pitkään. Nyt sen sain viimein ostettua. 

Alusia myy ainakin Amos Andersonin museokauppa. Se on silikonia, nimeltään Crime Scene. Pelegdesign on suunnitellut paljon muutakin hauskaa, esim. viinipullotelineet ovat aivan mahtavia. Käykääpä katsomassa tuota linkkiä.

Täytetyt kesäkurpitsat

Lauantain lounaslistalla oli täytetyt kesäkurpitsat. Tässäpä ohje jaettavaksi:

Jauhelihaa ruskistettuna pannulla, sekaan purkitettuja tomaatteja pilkottuina, paahdettua sipulia (tavallinenkin käy), he-ma-pa eli liikennevalosekoitus, ja livahtipa sinne myös pussinpohja lempi-pakastevihanneksiani, eli Rainbow-tuotemerkin "ruokaisat pannukasvikset". Mausteeksi paprikajauhetta, suolaa, mustapippuria ja valkosipulia. Ai niin, ja sieniä. Kannattaa maustaa ihan reilusti, kun kesis on itsessään aika mauton tuote. 

 Palloraudalla, eli ns. pariisinperunaraudalla koversin kesikset. Pallerot pilkoin jo valmiin täytteen jatkeeksi (paitsi sitä palaa, joka tippui lattialle, sen söi Musti). Mun pallorauta on varmaan 60-luvulta, maali hilseilee puisesta varresta. Niitä saa ihan kohtuuhintaan Ikeasta. Esim. meloonipalloja voi laittaa salaattiin tai booliin.Ihan kiva kapistus, ilmankin tulee kyllä toimeen.

.

Täyte koverrettujen kurpitsoiden sisään. Suosittelen leikkaamaan kurpitsat vielä keskeltä poikki, ei ne mahdu lautaselle tuommoisena T: nimimerkki vahingosta viisastuu. Sitten juustoraaste päälle. Mulla tais olla niin kova nälkä, että jäi se vaihe kuvaamatta! Uunissa oli lämpöä 225 ja kurpitsat olivat aika pieniä, eli 25min riitti.

Söin isoon nälkään tuon yhden kesäkurpitsan, siis molemmat puoliskot, yksinäni. Täytettä jäi reilusti (jauhelihaa oli 400g). Täytteen käytän illalla täytettyihin paprikoihin, joilla yllätän töistä palaavan Muusikkoni. Täyte sopii hyvin myös vaikka lettuihin tai tortilloihin. Tai lämpöisiin voileipiin. 

Villaa ylle

Olen tykästynyt neuletunikoihin. Lämmittävät alaselkää mukavasti ja peittävät alati levenevän vartalon. Mistäköhän johtuu, että selluliitti palelee herkemmin kuin ns. normaali kudos? Selluliittialueella on usein kyllä huono verenkierto ja hidastunut aineenvaihdunta, jotka ovat myös syynä selluliitin syntyyn. Selluliittia tulee sekä lihaville että laihoille, sitä ei täysin voi estää jos on sopivan surkeat geenit.  Mutta toi kylmyys on ihmeellistä, mua kun ei muuten edes palele, niin saattaa reidet ja pakarat olla jääkylmät tosi pitkään ulkoilun jälkeen.

Ostin Indiskan alesta kolme tunikaa, maksoivat reilun kympin per kpl. Kirjava löytyi Helsingistä ja harmaa sekä musta Tukholmasta. 

Kirjava on malliltaan aika suora pötkylä ja harmaa neule kellottuu hieman vyötäröltä.

Musta on pitsimäistä neulosta, takaa aavistuksen pidempi kuin edestä. 

Serkkulikan kanssa lounaalla istuessamme puhuimme vaatteiden ostamisesta. Olin menossa lounaalta suoraan alusvaateostoksille ja tuskailin sitä ääneen. Sanoin että en edes tiedä rintsikoitteni kokoa, kun olen leikannut laput pois. Kutisevat niin inhottavasti. Serkkulikka sanoi että hän leikkaa ne pois kaikista vaatteista  kun ottaa päähän jos jatkuvasti näkee kuinka isoja vaatteita joutuu nykyisin käyttämään. Siinä sitten mietimme kuinka paljon on vaatekaapissa vaatteita, jotka eivät mahdu päälle. Ja mitä niille vaatteille tekisi? Pakkaisiko ne laatikoihin ja veisi varastoon vai suoraan UFF:lle?

Sitten muistin tapauksen muutaman vuoden takaa. Olin auttamassa erään talon tyhjentämisessä, talon omistaja oli kuollut. Hän painoi kuollessaan toista sataa kiloa, mutta oli ollut solakammassakin kunnossa aikoinaan. Hänen talonsa vintissä oli vaatelaatikoita, joihin oli tekstattu päälle "vaatteet 75kg", "vaatteet 80kg", "vaatteet 90kg" jne.  Siis hän oli laittanut pieneksi jääneet vaatteet laatikoihin ja päälle merkinnyt sen hetkisen painonsa, kun vaatteet olivat mahtuneet hänelle. Aika näppärää, etenkin jos paino jojoilee. Ottaa vaan oikean kilomäärän boxin ja taas on sopivat kuteet käytössä. Tosin jos on kovin tarkka muodin kanssa, niin voipi olla että jonkun vuoden takaiset vaatteet eivät tunnukaan tai ainakaan näytä mukavilta.

Mutta noista niskalapuista vielä: Ystäväni äidillä on tapana kirjoittaa pesuohje/kokolappuun ostopäivämäärä sekä vaatteen hinta. Ei siihen mitään erityistä syytä ole, hän vaan haluaa muistaa milloin on minkäkin vaatteen hankkinut ja paljonko se maksoi. Aika kätevää, etenkin jos joku tokaisee:"Kiva paita, paljon maksoi?"  Siinä voi sitten pyytää kysyjää kurkkaamaan niskalapusta hinnan. Voisihan lappuun merkata vielä ostopaikankin, minulta ainakin se välillä tuppaa unohtumaan.

Pari asiaa pitäisi ottaa käytäntöön: 1. kun joku vaate lojuu kaapissa yli kaksi vuotta käyttämättömänä, on aika luopua siitä ja 2. kun ostaa yhden uuden vaatteen, laittaa vähintään yhden vaatteen pois. Aina ei tarvitse  risojakaan vaatteita heittää heti roskiin. Vanhat t-paidat voi hyödyntää siivousrätteinä, sukilla voi kiillottaa kenkiä, napit ja vetoketjut kannattaa ottaa talteen ja käyttää uudelleen. Farkkujen lahkeesta saa koiralle hyvän vetolelun, koska denim on vahvaa kangasta. Myös vanhat liinavaatteet kannattaa kierrättää; esim. HESY on ottanut niitä vastaan. Kannattaa kuitenkin kysyä ensin. 

Lal-lal-laaa...Iloista Laskiaista!

Liu-lau- Laskiaista! Laskiainen aloittaa kevään ja paastonajan. Se on paitsi kirkollinen, niin myös alkujaan pakanallinen juhla, joten uskosta riippumatta sitä voi kaikki viettää. Paastonaikana, joka kestää pääsiäiseen, voi luopua kaikesta turhasta elämässään, vähentää mässäilyä ja nauttia pienistä iloista, kuten vaikkapa kevättä lupaavasta auringonpaisteesta ja talitinttien titi-tyy-liverryksistä. 

Tällä viikolla olen nauttinut ulkoilusta lempeässä talvisäässä. Muutaman kerran olen ottanut metsälenkille kameran mukaan.

Mustikin nauttii talvisesta metsästä -aina siihen saakka kun varpaanvälit ovat täynnä lumipaakkuja. Sitten siltä meinaa mennä hermo!

Koivikko on saanut lumipallosomistuksen.

Lumilampaita. Niissä voi nähdä vaikka minkälaisia muotoja, ihankuin kesällä makaa nurmikolla ja katselee ohi lipuvia pilviä taivaalla. 

Tälle "Alienille" oli pakko laittaa silmät!

Luonnon taideteokset ovat hätkähdyttävän kauniita. Tuokin alla oleva piskuinen näre on saanut lumimuskelit harteilleen!

Ja lopuksi tässä tarjolla laskiaispullat, olkaa hyvät!

Hyvää Ystävänpäivää

Ystävyys on kuin puutarha, 

mitä enemmän sitä hoitaa, 

sitä enemmän se kasvaa!

Tänä vuonna en lähettänyt ystävänpäiväkortteja, joten tässä kaikille lukijoilleni Iloiset Ystävänpäiväterveiset 

Audrey Hellerin "What you sow" - kuvan kera.