tiistaina, kesäkuuta 30, 2009

Luontokuvia Lapista

Otin reissullamme lähes 300 kuvaa, kamerahan tunnetusti roikkuu kesällä kaulassani ( tai kulkee repussani ) jatkuvasti. Tässä muutamia otoksia sekä kivi- että kasvikunnasta. Yllä kaunis mätäs, jonka Otavan värikasvion mukaan tunnistin uuvanaksi.
Tässä hentoinen lapinorvokki.
Tämä taas lienee sielikkö, harvinainen tunturikasvi.
Kauniin oranssi jäkälä(?)muodostuma kiven pinnassa.
Rentukat olivat Lapissa vasta juhannuksen aikoihin kukassaan, toisin kuin täällä etelässä, jossa taisin ensimmäiset nähdä jo vapun tietämillä.
Kilpisjärven vesi on todella kirkasta!
Kulleroita oli paljon, ne vasta aloittivat kukkimista.
Laittakaa kommentteja, jos olen tulkinnut väärin kukkien nimet/lajit. -impi-

sunnuntaina, kesäkuuta 28, 2009

Juhannus Kilpisjärvellä

Saavuimme Kilpisjärvelle keskiviikkona 17.6. klo 19 aikoihin. Kotiovelta mökin ovelle olimme tehneet matkaa 24,5 tuntia. Junamatkamme sai jo ennen Toijalaa yllättäviä käänteitä, kun edellämme menneen tavarajunan vaunut olivat suistuneet kiskoilta ja se pysäytti liikenteen täysin Tampereelle meneviltä junilta. Tiedonkulku tökki pahasti, mutta reilun tunnin paikallaanolon jälkeen saimme pientä infoa asiasta. Dieselveturi tuli vetämään junamme takaisin Riihimäelle. Sitä ennen odottelimme vielä bussilla Tampereelta kuljetettuja matkustajia Hämeenlinnassa. Kun lopulta olimme Riihimäellä (uudestaan), olimme olleet junassa jo 5 tuntia, kun tuo matka normaalisti taittuu hitaalla lähijunallakin kolmessa vartissa.
Neljästä kissasta ja kolmesta koirasta huolimatta tunnelma lemmikkivaunussa säilyi rauhallisena. Juna jatkoi kulkuaan Kouvolan, Mikkelin, Kuopion ja Kajaanin kautta Ouluun ja siitä "oikeaa" reittiänsä Kemin kautta Rovaniemelle. Meillähän oli alunperin tarkoitus olla muutama tunti Rovaniemellä; jaloitella, käydä syömässä ja ostaa ruokaa. Kilpisjärvelle lähtee päivisin kaksi vaihtoyhteyttä, myöhästyimme siitä jälkimmäisestä 2 tuntia. VR järjesti onneksi tilataksin, jolla me ja muut Länsi-Lappiin matkaavat pääsimme jatkamaan retkeämme. Kuski oli ystävällinen ja kiepautti Muoniossa kaupan kautta, niin saimme myös eineet hankituksi.
Kirjauduimme Kilpisjärven Retkeilykeskukseen, "Retkuun", sisään, saimme mökin avaimet, purkasimme tavarat kaappeihin. Kävimme pienellä kävelykierroksella lähimaastossa ja ihastelimme upeaa tunturimaisemaa. Aurinko paistoi koko yön.
Seuraavana aamuna lähdimme klo 10 Malla-laivalla risteilemään. Matkaa tehtiin Kilpisjärven halki puoli tuntia. Rantauduimme ja taapersimme kolmen kilometrin matkan Kolmen valtakunnan pyykille.
Norjan tuntureilla oli vielä paljon lunta.
Rajapyykillä joimme kahvit. Sitten kävelimme takaisin laivalle ja risteilimme Retkun rantaan.
Lounaan ja ruokalevon jälkeen pakkasimme uudelleen reput selkään ja lähdimme kiertämään Saanan luontopolun. Musti kävi kahlaamassa tunturipuroissa ja löytyi sieltä jokunen lumihangen plänttikin jossa se sai pyöriä ja vilvoitella itseään. Poroja nähdessään se suorastaan riemastui, meinasi viedä emännän mukanaan kun yritti lähteä jahtiin.
Reitin varrella on jäänteitä sotavankien leireistä ja tuhoutuneesta pommikoneesta. Kilpisjärvellä sijaitsevalla yliopiston biologian laitoksella on omia "tutkimuspisteitä"; aidattuja alueita ja kaikenlaisia tötteröitä. Siellä on myös opastauluja paikan kasvistosta ja eläimistä.
Tunturi-ilmasta raukeina ja tottumattomat jalat väsyneinä vietimme rauhallisen illan mökissä radiota kuunnellen. Seuraavan aamun päätimme aloittaa nauttimalla aamiaisen seisovasta pöydästä.
Juhannusaattona lähdimme valloittamaan Saana-tunturia. Tunturi on 1029m korkea ja sinne kiipeäminen alkaa Metsäntutkimuskeskuksen rakentamia portaita pitkin. Portaita on 740kpl ja matkalla on kaksi näköalatasannetta. Portaiden yläpäästä alkaa vaativampi koitos; matkaa on vielä jäljellä yli puolet. Vaikka matkaa on Retkun pihasta vain 4km huipulle, on se yllättävän hikinen taival. Polku on merkitty, eikä se ole vaikeakulkuinen, jatkuva nousu veti vaan jalat hapoille.
Tässä reipas retkikoira Musti silmäilee maisemia Saanan huipulla.
Huipulla olimme tunnin verran. Aurinko paistoi, mutta yläilmoissa tuuli sen verran, että pipot pysyivät päissä, välillä oli hanskatkin käsissä. Löysimme kuitenkin mukavan suojaisan paikan, jossa nautimme eväitä ja paistattelimme sen verran, että saimme poltettua nenämme!
Alas tultuamme kävelimme vielä aikamme tunturin juurella ennenkuin lähdimme vaeltamaan mökille. Kahdeksan tuntia olimme tällä reissulla. Saldoina yksi rakko jaloissa molemmilla ja kipeät lihakset, niiden punaisten nenien lisäksi.
Juhannusaaton kunniaksi kävimme Retkussa drinkeillä ja tietysti piti mennä katsomaan kokkoa, joka sytytettiin iltakymmeneltä.
Jatkuva valoisuus teki vaikutuksen. Vaikka väsytti, ei unta tuntunut tarvitsevan niin paljon kuin yleensä. Hieman ennen puoltayötä palasimme mökille, avasimme piccolopullon kuohuviiniä ja...
... pujotimme sormukset sormiimme vuorokauden vaihtuessa!Aamulla emme pitäneet mitään kiirettä, vaan lähdimme vasta 11 maissa liikkeelle suuntana Mallan luonnonpuisto. Tällä kertaa ei ollut erityisiä suunnitelmia, kunhan vaan lähdimme ulkoilemaan, kuvailemaan ja notkistamaan jäykkiä lihaksiamme.
Alkumatka, n.2km, oli asfalttitien reunaa, mutta hieman ennen Norjan ja Suomen rajaa Siilaskoskelta lähtee ulkoilureitti. Siilaskoski erottaa Kilpisjärven ja Siilasjärven toisistaan.
Reitti on osittain kivikkoista ja nousuja on paljon.
Tässä on Saana kuvattuna Mallan luonnonpuistosta päin. Rappuset erottuvat kuvasta kiemurtelevana juovana.
On mahtanut kuulua aika kova riks ja poks kun tämä kivi on haljennut!
Aurikoisesta säästä huolimatta oli lauantai kylmin päivä lomamme aikana. Tuuli oli pureva etenkin ylempänä tunturissa ollessa. Pikku-Malla jäikin sitten huiputtamatta. Päivällinen nautittiin Retkun maukkaasta buffet-pöydästä ja sitten lähdimme mökille keräilemään kamppeita, sillä seuraavana päivänä olisi edessä kotimatka.
Bussimatka alkoi sunnuntaina klo 11.10. Rovaniemellä olimme puoli kuuden aikaan. Puolen tunnin ajan saimme jaloitella ja sitten hyppäsimme junaan.
Lemmikkivaunussa oli välillä vilskettä ja vilinää. Parhaimmillaan oli 12 paikkaisessa vaunussa 7 koiraa (kaksi niistä häkissä) ja arviolta 5 kissaa (häkeissä kaikki) ja kaikki istumapaikat täynnä ihmisiä. Oulun jälkeen hieman väljeni ja koiria oli enää neljä ja yksi kissakoppa. Itse levitin makuupussin lattialle Mustin viereen ja nukuin sikeästi muutaman tunnin. Muusikkoni veteli penkillä hirsiä.
Vähän yli kahdeksan maanantaiaamulla avasimme kotioven hieman haikeina. -impi-

maanantaina, kesäkuuta 15, 2009

Matkakuumetta

Nyt alkaa jo jänskättää! Lähdemme huomenna lomamatkalle Lappiin. Suunnittelua olemme tehneet jo keväästä alkaen, varusteita kerätty aktiivisesti viikon verran ja rinkat pakkasimme eilen viittä vaille valmiiksi.
Junamatka Rovaniemelle kestää 12 tuntia ja siellä on muutama tunti aikaa jaloitella ennen bussin lähtöä. Bussilla sitten huristamme lähes 7 tuntia Suomineidon peukaloon Kilpisjärvelle. Siellä odottaa retkeilykeskuksesta vuokrattu mökki, jonne majoittaudumme sunnuntaihin saakka. Postaan kuvakertomuksen matkasta kotiuduttuamme Juhannuksen jälkeen. Kaikille Hyvää Keskikesän Juhlaa toivottaapi impi.

maanantaina, kesäkuuta 08, 2009

Pietarissa

Kävin toukokuussa Pietarissa viikonloppumatkalla. Vaikka yllä oleva kuva saattaakin vaikuttaa hieman hurjalta, niin kyseessä on normaalia liikenteenvalvontaa esikaupunkialueella. Kuva on taas todellinen sattumanlaukaus. Kuvailin taloja ja maisemia bussin ikkunasta ja yllätys oli suuri kun laitoin kuvat kotona koneelle. Kyllähän tuosta ensivaikutelman saa, että ollaan keskellä suurta draamaa ja actionia.
Olimme perillä perjantai-iltana ja majoittauduimme Hotelli Moskovaan.
Hotellin aula suurine kattokruunuineen.
Lauantaiaamun ensimmäinen tutustumiskohde oli paikallinen taideteollinen korkeakoulu ja sen restaurointiosasto. Kuvassa reliefi koulun seinältä.
Yleisnäkymää koulun sisältä.
Saimme tulkin välityksellä kuulla kuinka vaativaa vanhojen ikonien resturointi on. Ihmeellistä, kuinka alempi kerros on aina taidokkaammin maalattu kuin päällinen. Kuvan ikonista on jo osittain poistettu uudempia maalikerroksia. Alkuperäinen on vuosisatojen takaa.
Taidokas graffiti taideteollisen korkeakoulun seinässä.
Koulukierroksen jälkeen oli vuorossa Pienen Maneesin Ortodoksimarkkinat. Siellä oli myytävänä ikonitarvikkeita, luostareiden valmistamaa hunajaa ja leipää, pellavavaatteita, tuohuksia, savitöitä -vain joitain mainitakseni. Tunnelma oli lämmin, ei mikään turistirysä vaan suurin osa yleisöstä oli venäläisiä.
Lounaalla kävimme ihanassa ravintolassa. Kuvassa yksityiskohta ravintolan kattomaalauksesta.
Pari tuntia käyskentelimme kaupungilla Ystäväni kanssa ihaillen kauniita kanavamaisemia.
Rannalla oli pari apinaa puettu vaatteisiin ja sain käsityksen, että ne tulivat maksusta valokuvattavaksi. Itse kyllä räpsäsin kuvan salaa. Onhan tuo suloinen, mutta jotenkin teki pahaa.
Sunnuntain ohjelmassa oli kiertoajelu ja vierailut Jusupovin Palatsissa sekä Verikirkossa. Jusupovin Palatsissa ei saanut kuvata, paitsi erityismaksusta, joten jätin sen väliin. Siellä kävimme katsomassa Rasputinin huoneen, sen missä hänet myrkytettiin ennenkuin hänet ammuttiin ja lopulta hukutettiin. Sitkeä kaveri!
Verikirkko on rakennettu paikalle, jossa salamurhattiin Venäjän tsaari Aleksanteri II. Kirkon valmistuminen kesti 24 vuotta.
Kirkko on rakennettu tiilistä, mutta paikoitellen verhoilussa on käytetty graniittia ja värillisiä kaakeleita ja mosaiikkia.
Seinämaalaukset ovat mosaiikkia. Vaikuttava näky - ja erittäin hankala kuvata pienellä taskupokkarilla.
Yksi yhdeksästä kupolista kuvattuna sisäpuolelta.
Lopuksi vielä bussin ikkunasta räpsästy kuva kyltistä, joka keroo että tässä talossa asui Pjotr Iljits Tsaikovski.
Jäi niin paljon näkemättä tuosta ihanan kauniista kaupungista. Siellä silmä lepäsi kauniissa rakennuksissa, patsaissa, siistissä katukuvassa. Kun kotimatkalla ajoimme Viipurin kautta, tuli tosi surullinen olo, siellä kaikki on niin ränsistynyttä ja rapistunutta. Pietarista sanotaankin, että se "pesi kasvonsa" kun se vietti 300-vuotisjuhlaansa v.2003. Näin lyhyen vierailun tehneenä voin suositella sitä matkakohteeksi.-impi-

Elävää kuvaa

Joskus on kiva viettää päivää peiton alla ja ottaa kainaloon hyvä kirja tai pistää ihana leffa pyörimään. Eilen tein molempia, otin jopa päiväunet jossain siinä välissä. Leffoiksi valitsin suosikkiohjaajani Lasse Hallströmin 'Melukylän lapset' sekä toisen ruotsalaislahjakkuuden Kjell Sundvallin 'Naapurihaudan kaveri'. Hallström on ohjannut mm. nuo kuvassa esiintyvät 'Pieni suklaapuoti', 'Gilbert Grape', 'Oman elämänsä sankari' ja 'Laivauutisia'. Lämminhenkisiä elokuvia kaikki. Ei puutu draamaa eikä romantiikkaa, huumoriakin löytyy. Kaikki kunnia myös hyville kirjailijoille, joiden teksteistä käsikirjoitukset ovat luotu ( kuten John Irving ja Joanne Harris ).
Melukylän lapset oli leffaversiona Astrid Lindgrenin kirjaa kunnioittava. Luin Melukylä-kirjat lapsena monen monta kertaa, joten oli mihin verrata. Elokuvassa kerrottiin pienen kylän lapsista, heidän puuhailuistaan kesälomalla. Lapsinäyttelijät olivat luonnollisia, jättivät aikuiset täysin varjoonsa. Vaikka itse juoni elokuvasta puuttuikin, ei se millään lailla haitannut elokuvan kulkua.
'Naapurihaudan kaveri' (v.2002) oli myös mainio valinta lepopäivän ratoksi. ( Ohjaaja Kjell Sundvall on ohjannut myös tälläkin hetkellä tv:ssä pyörivät Beck-leffat, mutta niitä en ole nähnyt ainuttakaan. ) Elokuva kertoo kultturellista kirjastonhoitaja Desireéstä ja maajussi Bennystä. He tutustuvat toisiinsa hautausmaalla, ihastuvat ja huomaavat elävänsä aivan erilaisissa maailmoissa. Siis tavallaan hyvinkin tyypillinen rakkauselokuva. Jotain erilaista tässä kuitenkin oli. Kiehtova musiikin käyttö eri tilanteissa toi kohtaukset hyvin esille. Desireé ei voinut käsittää, miksi kiitettävin arvosanoin koulunsa läpikäynyt Benny ei ollut halunnut opiskella vaan jäi hoitamaan 24 lehmän maitotilaa. Eikä Benny ymmärtänyt, etteivät kaikki naiset osaa tehdä lihapullia. Leffa on tehty ruotsalaisen kirjailijan Katarina Mazettin romaanin pohjalta 'Parfyymiä peräkammarissa' ja hän on kirjoittanut tarinalle myös jatko-osan 'Kaiken se kestää'.
Nämä kylmät lomasäät pistävät mielen matalaksi, jos ei löydy pakomatkaa elokuvien ihanaan maailmaan. Mutta tässäkin tapauksessa laatu korvaa määrän. -impi-

maanantaina, kesäkuuta 01, 2009

Appleblossom ja Muguet

Nämä kaksi 70-luvun hajuvettä tulivat mieleeni, kun tänään aamulenkillä ollessani näin villiomenapuun täydessä kukassaan. Muutaman oksan taitoin kotiin viemiseksi, vaikkeivät kauaa maljakossa kestäkään. Appleblossom oli jokajouluinen kauhistus. Jos sitä ei tullut itselle, niin ainakin systerin paketista se löytyi. Haisteltiin sitä ja irvisteltiin, heitettiin käyttämättömät pullot ennen seuraavaa joulua pois. Todellinen "hajuvesi".
Mutta voi sitä ihanaa Joulua, kun paketista löytyi 4711 Muguet! Siihen parfyymiin oli saatu lähes aito kielon tuoksu. Pullokin oli pienen pieni, ei tavaratalosta, vaan Kouvolan Kemikaaliosta ostettu.
Hajumuisti on mystinen asia, sitä ei ole pystytty tutkimaan kovinkaan paljon. Koirilla tuo toimii erittäin hyvin. Kun Musti oli kerran hyvin kipeenä käynyt päivystävällä eläinlääkärillä, lääkehuuruista huolimatta oli ahdistava kokemus jäänyt sen muistin syövereihin. 7kk tapahtuman jälkeen menimme samalle klinikalle täysissä sielun ja ruumiin voimissa hakemaan tehosterokotuksia, käyttäytyi Musti hyvin epätyypilliseen tapaan. Se kun normaalisti rakastaa jokaista eläinlääkäriä ja nuuskuttaa ja nuolee tohtorin korvat, niin nyt oli hellyys kaukana. Koira murisi ja irvisteli, sain hädintuskin nostettua sen pöydälle ja lääkäri selvästi pelkäsi sitä. Rokotus saatiin kuitenkin, mutta vaihdoimme klinikkaa tämän jälkeen. Se selvästi kohdisti pelkonsa paikkaan eikä lääkäriin, sillä kyseessä oli eri henkilöt.
Nyt kuitenkin haistellaan tämä ilta vielä kesää, huomisesta lähtien kylmenee. Ja impi lähtee viimeiseen yövuoroon töihin ennen lomaa!