keskiviikkona, lokakuuta 22, 2014

Mustin muistolle


Vanha herra harmaaparta pääsi sateenkaarisillalle kirmailemaan 15.10.2014. Ikävä on kova ja suru suunnaton. Niin monet ihanat hetket, niin monet hauskat retket yhdessä saimme kokea. Hieman itsepäinen mutta aina niin leikkisä ja sopeutuva. Uskollinen ja kiltti. Maailman paras. 

sunnuntaina, syyskuuta 28, 2014

Ulkoilmakuvia

Tällä kertaa taas kuvapostaus. Metsä on paikka missä nollaan pääni ja saan voimaa. Vaikka olenkin väsynyt ja hikinen tullessani kotiin, on olo rentoutunut ja tyyni. Ollaan onnellisia Suomalaisesta Luonnosta, se on ainutlaatuinen!










Saaliit purkkiin

Olen tehnyt erilaisia sienisäilykkeitä aiemminkin, mm. karkkisieniä. Nyt hieman muunsin ohjetta mausteisemmaksi, vaihdoin valkoviinietikan punaviinietikaksi, lisäsin tähtianista ja neilkoita sekä kanelia laitoin jonkinverran enemmän liemeen. Sokerista puolet oli intiaanisokeria ja puolet tavallista kidesokeria. Pilkoin myös sienet pienemmäksi, aiemmin olen antanut suppilovahveroiden olla kokonaisina, tai ainakin puolikkaina. Nyt oli suppisten lisäksi muutama pieni kantarelli ja ehkä puolet koko sienimäärästä oli oranssirouskuja.



Petkeleellä tein sellaista epämääräisen kokoista silppua.


Liemi kiehui muutaman minuutin, väkiviinaetikan jätin vielä tässä vaiheessa pois. Sitten lisäsin sienet ja keitin parikymmentä minsaa. Samaan aikaan toisella levyllä lasipurkit kansineen kolisivat vesikattilassa steriloitumassa. Viime minuuteilla lisäsin väkiviinaetikan sienikeitokseen.


Lopulta kuuma pikkelssi kuumiin purkkeihin sormia polttamatta. Jäähtyneisiin purkkiin etiketit teksteineen, joita leikkelin Kodin Kuvalehden sivuilta.


Tämmöisiä herkkuja on nyt odottamassa pääsyä omaan sekä ystävien joulupöytiin.


maanantaina, syyskuuta 08, 2014

Ulkonaliikkumispakko

No taas on ehtinyt vierähtää pitkä tovi edellisestä postauksesta, syitä on monia:
1) laiskuus
2) koulun alku
3) sienimetsän aarteet, joita on ollut tänä vuonna mahdottomasti, etenkin herkkutatteja. 
Eilen löysin ihania kehnäsieniä. Taitavat päätyä piirakkaan tänään.



Koulu alkoi kevyesti. Ennen tämän kuun lopulla alkavaa työssäoppimisjaksoa on tunteja vain aamupäivisin ja etätyöskentelyä ollut jopa 1,5vkoa kerrallaan. Olenkin viettänyt tunteja sienimetsässä. Syksyisen metsän tuoksu on huumaava, samalla ajatukset laukkaavat ja sielu lepää. Välillä kuuluu teeren pulputus ja toisinaan palokärjen kirkuminen. Lentokoneiden äänet osaan jättää rekisteröimättä. 

Koirista on mukana useinmiten vain toinen, vyötärönauhassa kiinni. Runsaasta liikkumisesta huolimatta tai jopa sen vuoksi olen saanut selkäni ja niskani karmeaan jamaan. Pää ei käänny ja huimaa. Kohtalainen olotila on silloin kun tukee itsensä tyynyillä paikoilleen vatupassiasentoon. Mutta liiasta makaamisesta ärtyy selkä. Huomiseksi sain ajan OMT:lle, Toivottavasti jumipaikat aukeaa. 

Viime viikolla olimme opiskeluryhmämme kanssa Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Kävin siellä ensimmäistä kertaa. Tässä kuvasatoa paikasta:













Ja jottei totuus unohtuisi... metsässä on niin paljon kaunista katseltavaa, kaikkea ei tarvitse poimia koriin, sienestää voi vaikkapa vain kameralla!



maanantaina, heinäkuuta 21, 2014

Sadonkorjuupiirakka

Kantarelleja on löytynyt jo jonkin aikaa. Määrät ovat olleet pieniä, joten ne ovat päässeet maustamaan risottoa tai munakasta. Nyt oli piirakan vuoro. 

Käytin jälleen kaupan pakastealtaasta löytyvää valmispohjaa. Täyte koostui lehtikaalista, pilkotuista kantarelleista (vajaa litra), paketillisesta pekonia ja parista sipulista. Pekonit leikkasin saksilla ohuiksi suikaleiksi pannulle, siihen sekaan laitoin muhimaan sipulit ja sienet. Mausteeksi riitti pippuri, koska pekonissa on suolaa. Jos taas haluaa tehdä piiraan ilman pekonia, niin kannattaa lisätä sienien määrää, tai lisätä vaikkapa porkkanaraastetta. Ja laittaa suolaa.



Kiehautin suolavedessä 4 lehtikaalin lehteä, nekin saa silputtua helposti saksilla! Kovat lehtiruodit joutavat kompostiin. Meillä ne häviävät koirien suihin! Parin minuutin kiehauttamisen jälkeen kumosin valutetut kaalisuikaleet pannulle sienien sekaan.



Piirakkavuoan pohjalle laitoin leivinpaperin, painelin sulaneen taikinan vuokaan, ja leikkasin liiat paperit pois. Sieni-pekoni-sipuli-kaali-täyte pohjan päälle, noin puoli dl ruokakermaa liruttelin sekaan. (Jos olisi ollut kotona kananmunia, olisin laittanut muna-ruokakermaseosta, ja silloin kerman määrä olisi voinut olla 1 dl.)


Pinnalle viipaloituja minitomaatteja ja reilusti hyvää juustoraastetta!


Uuniin meni piiras paistumaan +200 asteeseen ja oli siellä puolisen tuntia. Kun vuoan pohjalla on leivinpaperi, on helppo tarkistaa, onko pohja kypsynyt. Nostaa vaan hieman paperista ja kurkkaa onko tullut yhtään väriä. Ja pinta saa myös paistua kauniin kultaiseksi.




torstaina, heinäkuuta 17, 2014

Helsingin yössä

Joskus täytyy tehdä jotain hullua, lähteä vaikka yön viimeisellä bussilla kulkemaan kamera kaulassa pitkin Helsingin katuja. 





















Aamun valjettua voi sitten hypätä ensimmäiseen junaan ja körötellä kotiin nukkumaan.