lauantaina, tammikuuta 28, 2012

Coctio coquo est

...Eli vapaasti suomennettuna "soppa on keitetty"!

Olemme viettäneet soppaviikkoa. Sen aloitti iki-ihana pottuvelli! Se on lapsuudesta tuttu toipilasruoka. Aina kun olin ollut kipeä, toipumiseni merkki oli se kun pyysin Äitiä keittämään perunavelliä. Ensimmäisen kerran sitä taisi keittää minulle Eini-täti, hoitotätini. Siis ohjehan on helppo: jauhoisia perunoita kattilaan kuorittuina ja pilkottuina, vettä päälle niin että peittyvät, suolaa maun ja lääkärinohjeiden mukaisesti. Keitetään kunnolla kypsäksi, vesi pois, maitoa tilalle, sähkövatkaimella tasaiseksi ja nokare voita. Paksuusaste on makuasia. Ja voin luvata, että lapsetkin tykkää. Jos muussia jää ruualta, siitä saa ohentamalla näppärästi velliä. Lisänä hyvää leipää, mielestäni jälkiuunileipä sopii parhaiten.

Seuraavana oli vuorossa hernekeitto, ei se perinteinen vaan pakasteherneistä tehty. Resepti on jostain nettisivulta alunperin ja sitä olen sitten muokkaillut hieman. Kahden hengen annokseen tuli yksi iso sipuli ja kaksi pussia pakasteherneitä. Ensin freesasin pilkotut sipulit kattilassa öljyssä, lisäsin jäiset herneet, vettä 7dl ja luomu kasvisyrttikuution sekä myllystä mustapippuria. Keitin 10min, soseutin sauvasekoittimella tasaiseksi ja lisäsin valmiiseen keittoon 1dl:n kevyesti vatkattua kermaa. Lisänä vuohenjuustolla, juoksevalla hunajalla ja pinjansiemenillä päällystetyt lämpimät patonkiviipaleet. (+250 astetta grillivastuksen alla muutama minuutti)


Keittojen aatelistoon kuuluu myös sienikeitto. Tällä kertaa tein sen seuraavasti:
                                              Suppilovahveroita pakasteesta (pussin koko oli sellainen "sopiva", sienet tietysti esikäsitelty pannulla ja pilkottu aika pieniksi)
öljyä
pätkä purjoa
mustapippuria
1-2 luomu kasviskuutiota
vettä
koskenlaskijaa (savuporo)
juustoraastetta
kermaa

Sienet ja purjo freesataan öljyssä kattilan pohjalla, vesi ja mausteet kattilaan ja sitten keitellään hiljalleen 15-20min. Lisätään pieneksi paloiteltu koskenlaskija. (Ihan omantunnon mukaan se juuston määrä, riippuu tietysti myös kuinka paljon sieniä on. Kaikki maut käyvät, oma suosikki on paprika ja just tämä savuporo). Vielä "kourallinen" juustoraastetta, ei pakollinen, mutta jos nyt joku juuston kannikka on kaapissa, niin sen voi tähän käyttää. Ja lopuksi kerma. Hei, tähän mä lisään sen mikä aina koulussa luki joka ikisessä reseptissä: Tarkista maku!

Tämä impin omalla reseptillä tehty soppa on oikein maukasta ja pehmeää. Sitä kelpaa syödä kirpeänä pakkaspäivänä. Lisäksi vielä hyvää leipää. Nam!




Huomenna Muusikko keittelee vapaapäivänsä kunniaksi sipulisoppaa kun minä nukun lämpimässä peiton alla toipuen yötyöstä.


Vielä haluan mainostaa paria teemerkkiä:


Clipperin Detox ja Sleep easy. Detox on puhdistava ja virkistävä yrttiteesekoitus. Siinä on mm. nokkosta, malvaa ja lakritsanjuurta. Sleep easy auttaa nukahtamaan, siinä on mm. valeriaanaa ja kamomillaa.

Clipper teas on brittiläinen perheyritys ja heidän valikoimaansa kuuluu paljon hyviä tee- ja kahvijuomia ja niitä löytää ihan tavallisista ruokakaupoista.

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2012

Naapurissa

Piipahdimme Muusikon kanssa Tukholmassa, ihan vaan huviksemme. Kun toinen tekee yötyötä ja toinen kolmea vuoroa, yhteistä vapaa-aikaa on harvakseltaan. Silloin on parempi ottaa ja lähteä jonnekin, ettei kaikki aika mene kotitöitä tehden. Ei ne puudelit minnekään karkaa sohvan takaa. 

 Päivän vietimme yksinomaan Södermalmin alueella kierrellen kirpputoreja, vintagemyymälöitä sekä levykauppoja.


Södermalmin kadut ovat kapoisia ja mukulakivisiä. Ja mäkisiä, josta bursiittini ei kovikaan mielissään ollut. Mutta mobilattia lonkkaan ja menoks.





Tämä levykauppa oli vielä kiinni..palasimme sinne takastulomatkalla. Tällä kertaa levysaalis oli koko reissulta vain 3 vinyyliä (yksi niistä tupla) ja 2 dc:tä.





Reissun kulttuuripläjäys oli Anton Corbijnin valokuvanäyttely. Se on esillä 15.4. saakka Fotografiskassa, lähellä Vikingin laituria, osoite Stora Tullhuset, Stadsgårdhamnen 22. Kannattaa käydä, jos siellä päin liikkuu.




Museossa oli myymälä, josta tarttui mukaan tämä teos, Microworlds. Kirjan kuvissa eri taiteilijat käyttävät miniatyyrejä ilmaistakseen maailmanmenoa. Kuvissa käsitellään arkisia tlanteita, mutta myös fantasioita sekä väkivaltaa. Huumoriakin löytyy, yksi hauskimmista kuvista on se, missä vuorikiipeilijäjoukko kipuaa pitkin marenkivuoria.




Sattumalta löysimme kaupan nimeltä Designtorget. Kauppa myy ruotsalaista designia, sisustustarvikkeita ym. hilavitkutinta. Tämä yellow submarine-teehaudutin oli oikea löytö meille Beatles-faneille.





Lusikka-veitsi-haarukka-mysteerit lähtivät myös mukaan, hintaa parisen euroa per kpl. (Siis veitsiosa on tuossa haarukansyrjässä, siinä on sahalaita, joka ei näy kunnolla kuvassa.)




Ja tietysti pakollinen tuliainen; Victoria&Daniel-tiskirätti!




Kyllä pienikin matkailu virkistää kummasti. Tuli ihan keväinen fiilis kun Tukholmassa ei ollut lainkaan lunta!

keskiviikkona, tammikuuta 11, 2012

Lux - Valoa kansalaisille

Vielä kolmas postaus valotaiteesta. Kun tää kaamos niin masentaa, on otettava kaikesta iloa (ja valoa) tuottavasta asiasta kynsin ja hampain kiinni ja levitettävä sanomaa kuvin ja tarinoin. Onneksi mennään jo kevättä kohti, vaikka varsinainen talvihan vasta alkoi.

Senaatintorilla kiipesimme ensin Tuomiokirkon rappusille ihastelemaan talvista iltaa, tässä Helsingin Yliopiston päärakennus iltavalaistuksessa:


Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel vuonna 1832.



Tuomiokirkko, joka oli alunperin nimeltään Nikolain kirkko ja myöhemmin Suurkirkoksikin kutsuttu, on myös Engelin suunnittelema. Se lienee Helsingin tunnetuin maamerkki; lähestyitpä Helsinkiä mistä päin tahansa, se näkyy aina!

Tämän mahtavan kirkon rakennustyöt aloitettiin v. 1830 ja se vihittiin käyttöön v. 1852.



Senaatintorilla oli nähtävillä Matti Jykylän valoteos Rubix Xpress. Sen esikuvana on unkarilaisen Erno Rubikin v. 1974 kehittämä älypeli.


Valoteoksen tekijä ei itse pienenä koskaan saanut ratkaistua Rubikin kuutiota.

Kuution värit vaihtuivat aivankuin sitä olisi käännelty.



Senaatintorilta suuntasimme matkamme nelosen spåraan ja kohti Olympiastadionia.


Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnittelema torni oli saanut myös juhlavalaistuksen ylleen. Tämä 72-metrinen funkkis-rakennus on valmistunut v. 1938. Sen perusparannus valmistui viime vuonna. Torni oli huputettu remontin aikana Veikkauksen mainoshupulla, jossa oli lähes 4000 kuvaa, osa piirroksia ja osa ihmisten kotialbumikuvia. Siis eräänlainen kuvakollaasi, jolla oli kokoa 3000 neliömetriä. Nyt hupusta on tehty mm. lompakoita ja kännykkäpusseja Globe Hope- tuotemerkillä. Näitä tuotteita on myynnissä tornin sisäänkäynnin palvelupisteessä.

Teoksen nimi oli Variant Spectrum ja tekijä Jukka Huitila.


Lopuksi aasinsilta stadionista kirjallisuuteen; luin joulukuussa Miika Nousiaisen v. 2009 ilmestyneen kirjan Maaninkavaara. Se kertoo juoksijavalmentajaisä Martista ja hänen valmennettavasta tyttärestään Heidistä. Juoksu on Martille pakkomielle ja koko perhe elää tämän dominoivan isän ehdoilla. Kirja on aivan huippu, samaa luokkaa kuin aiemmin ilmestynyt Vadelmavenepakolainen (2007). Se sai kunniamaininnan vuoden urheilukirja-kilpailussa 2010. Kansallisteatterin Willensaunassa pyörii kirjasta tehty näytelmä, jonka menemme Muusikkoni kanssa katsomaan helmikuussa.


tiistaina, tammikuuta 10, 2012

Lantern Park

Hesperian puistoon oli tehty Lantern Park osana Lux Helsinki valotaidetapahtumaa. Tässä muutama otos sieltä:







































Tulisirkus Walkea

Kävimme katsomassa Lux Helsinki- valotapahtumaa ensimmäistä kertaa. Jostain syystä se on jäänyt väliin edellisinä vuosina, tainnut olla työesteitä. Läheltä piti ettei jäänyt näkemättä nytkin, kun saimme itsemme paikalle vasta viimeisenä mahdollisena päivänä. Ilma oli ihanan leuto ja talvinen. Katsoimme Tulisirkus Walkean noin 25min pituisen esityksen Ooperatalon Amfiteatterissa. Esitys oli upea ja huumoriakin siitä löytyi. Paikalle oli löytänyt ihan mukavan monipäinen yleisö. Tässä kuvasatoa esityksestä:




















torstaina, tammikuuta 05, 2012

Jääkaappimagneetteja

Askartelin joululahjoiksi jääkaappimagneetteja. Kuvat löysin vanhoista aikakauslehdistä sekä netistä ja tekstit kirjoittelin itse ja printtasin. Käytin teksteihin leffafraaseja sekä hassuja aforismeja. Kuvat ja tekstit liimasin ohuelle pahville vedellä lantratulla erikeeperillä, lopuksi suihkautin lakkaa päälle ja liimasin bostikilla magneetit taakse. Tässä näytiksi muutama itselle jäänyt magneetti, harmi kun jäi kuvaamatta ne parhaat, jotka menivät lahjoiksi.









maanantaina, tammikuuta 02, 2012

Oi kuusipuu

Tänä vuonna kuusemme oli koristeiltaan (on vieläkin, ainakin loppiaisviikonloppuun saakka) mustavalkoinen ja lisänä hopeaa. Yritin kuvata siitä hyviä kuvia, mutta eipä nuo tee oikeutta. Kuusi on mielestäni niin kaunis, että voishan tuo olla vaikka Nuutinpäivään asti. Muovikuusi kun ei karise.


Vanhat punaiset pallot päällystettyinä ja nuottipaperista tehdyt paperirengasketjut sopivat kauniisti tämän joulun kuuseen.



Hopeiset rusetit ovat löytö Tallinnasta, alle euron maksoi paketti, jossa niitä oli parikymmentä.




Piparimuotit pääsivät myös kuuseen. Mustin vuoksi on mahdotonta laittaa oikeita pipareita kuuseen, mutta muotit saavat olla rauhassa.




Vielä lähikuva palloista, joista tykkään tosi paljon!




Nämä virkatut tähdet olen saanut lahjaksi n. 25 vuotta sitten ystävättäreltäni. Lähes joka vuosi ne ovat olleet kuusessani. Tänä vuonna tärkkäsin ne sokeriliemellä.