perjantaina, elokuuta 29, 2008

Viikon koirakuva: AIKA

Viikon koirakuvan aiheena on Aika. Menikin aikaa kun etsin Mustista sopivia kuvia. Tästä ylimmäisestä kuvasta on kulunut aikaa jo useampi vuosi. Se on otettu 2003, Mustin ollessa silloin vajaa 5kk. Siinä se katselee veli- ja sisarpuoliaan uteliaana aidan läpi.
Tässä Musti on jo täyttänyt 5v. Ja on pojalla aika iso keppi suussa. Vauhtikin on aika kova.
Loppuun oli pakko laittaa kuva kesältä 2005, kun Musti oli päättänyt, että nyt on aika alkaa puutarhatöihin...
-impi-

torstaina, elokuuta 28, 2008

Taiteillen yössä ja vähän Tallinnassakin

Lähdimme muusikkoni kanssa viettämään Taiteiden Yötä 22.8. Ensimmäisenä suuntasimme Linnanmäelle, jossa olen edellisen kerran käynyt lähes 10v sitten. Olen koko ikäni pystynyt välttelemään tilannetta, että joutuisin yhteenkään leppäkerttujunaa pelottavampaan laitteeseen. Mutta kuinka ollakaan; rakkaani puhui minut ympäri vuoristorataan! En tiedä kuinka hän sen teki, mutta yhtäkkiä huomasin istuvani nitisevässä ja natisevassa vaunussa tervalta haisevan puukehikon juurella. Ja sitten mentiin! Koko hauskanpitohan kestää alle 3 min, mutta.. Se oli Ihanaa!!! Ja toisaalta aikas pelottavaa. Mutta viimeistään ens kesänä uudelleen.
Kävelimme Töölönlahden rantaa pitkin keskustaan. Matkalla oli jos jonkinmoista esitystä. Päämääränämme oli kuitenkin Senaatintorin juhlakonsertti. Olimme paikalla viimeisen lämppärin esityksen aikana.
Konsertti oli erittäin hyvä. Seisoimme ja jammailimme torilla, ei ollut yhtään ahdasta, musiikki kuului hyvin ja tunnelma oli korkealla. Esiintyjistä suosikkini oli kaunisääninen Johanna Kurkela. Mutta Eero Raittisen 'Holvikirkko' toi sekin väreet niskaan. Paikka oli kappaleen esittämiseen paras mahdollinen.
Konsertin jälkeen suuntasimme kotiin yöpuulle. Aamulla herätys 5.15 ja suuntana Länsisatama ja Tallinna.
Vaikka olen käynyt Tallinnassa useasti, ei koskaan ole merellä ollessa sattunut näin loistavaa säätä. Tuulta oli lienee 3m/s ja menomatka sujuikin kannella paistatellen.
Maissa ollessamme nautimme vanhan kaupungin näkymistä ja lepuutimme jalkojamme muutaman kerran terassilla istuen.
Takaisin Helsinkiin päästyämme suuntasimme 'Juttutupaan'. Taas oli edessä jotain, mitä en ole ennen kokenut: Countrya livenä! Olen tähän asti ollut sitä mieltä että country-musiikki on sama kuin "karvaiset risuparta-äijät stetsoneissaan laulavat elämän surkeudesta; siitä kun akka lähti, talo paloi, hevonen karkasi, ja nyt aloin ryyppäämään". Tai vaihtoehtoisesti Dolly Parton laulaa, eikä kukaan huomaa mitään muuta kuin hänen mahtavat...hiuksensa. Joo, myönnän että olin väärässä. Se on jotain aivan muuta, siis se voi olla myös jotain aivan muuta. (Edelleenkin pysyn kiinni mielipiteessäni,että se on myös tuota ed. mainitsemaani.)
Bändi oli 'Hoedown' ja se koostui Todella Hyvistä Muusikoista. Mukana oli Ninni Poijärvi, Mika Kuokkanen, Esa Kaartamo, Olli Haavisto, Jarmo Nikku, Masa Maijanen ja Topi Kurki.
Ilta oli antoisa sekä korville että silmille. Tätä haluan lisää, pakko myöntää.
-impi-

Valokuvatorstai

Valokuvatorstain tämänkertainen aihe on Iho. "Kun tunnen ihosi lähelläni, minun on hyvä olla." Kuvan Muusikostani ja itsestäni olen ottanut 'Kirjan ja Ruusun Päivänä' Narinkkatorilla. -impi-

maanantaina, elokuuta 25, 2008

Valokuvatorstai

Valokuvatorstai palasi kesälaitumilta, kivaa! Tällä kertaa aiheena on 'keskeneräinen'. Kuva on otettu vuosi sitten, kun aloitin tekemään itselleni pöytää. Laatikko on Todellinen Löytö. Arabian tehtaan eläkeläiset myivät näitä laatikoita muutama vuosi sitten 2€ hintaan. Aikansa se pyöri nurkissa, mutta muutettuani sain idean tehdä siitä pöydän. Pöytä valmistuikin aikanaan, ja on ollut siitä lähtien käytössä. -impi-

Sadonkorjuun aikaan

Väkersin uuden kranssin oveeni. Toivottavasti tämä ei joudu rikoksen uhriksi, kuten edellinen. Keväällä, hieman Pääsiäisen jälkeen, ovestani varastettiin omatekemä kranssi. Talossa oli silloin jollain tuparit, ja kuulin jälkeenpäin, että on paikallinen tapa viedä naapureiden ovikoristeet tuparilahjoiksi. Joo, kyllähän mä kierrätystä kannatan, mutta harmitti se valtavasti. -impi-

maanantaina, elokuuta 18, 2008

Livemusaa

Kävin kuulemassa Kalle Aholaa ja Arttu Takaloa Cafe Fazerissa. Olen aina nauttinut Aholan samettisesta äänestä ja kun sitä oli nyt hyvä tilaisuus päästä kuulemaan, niin pakkohan se oli mennä. Pojat heittivät tunnin keikan esittäen Aholan kappaleita hänen soolouraltaan. Kuten etukäteen arvasin, 'Leijat Helsingin yllä' nosti nahkan kananlihalle ja väreet niskaan. Kauniita kappaleita oli toki muutkin. Lähinnä balladinomaiset rauhalliset biisit hivelivät kuuloelimiä eniten. Uusi tuttavuus hänen biiseistään oli minulle Pentti Saarikosken runoon 'Mustasukkainen apollo' sävelletty 'Korppi'. Voipi olla että olen pian Aholan uusimman levyn 'Audio Wunderbaumin' onnellinen omistaja.
Räpsäsin muutaman mustavalkokuvankin, kun olen oppinut hieman lisää kamerani saloja.
Olimme Muusikkoni kanssa viikko sitten jäähallilla katsomassa ja kuulemassa rockin veteraaneja; Nazarethia ja Deep Purplea. Nazareth oli pettymys: esitys oli suorastaan tylsä. Vetihän bändi sen suurimman hittinsä 'Love Hurts', ja se oli ehkä heidän parasta antiaan. Mutta sekin kuuluu parempana levyltä, vaikka olen ehdoton livemusan kannattaja.
Purple oli iskussa. Ian Gillianin sympaattinen lavaesiintyminen valloitti minut täysin. Settiin kuului tietysti 40-vuotisen uran hittejä, mutta myös potpuri 50-luvun musiikista. Ei näy ikä niissä miehissä, komistuvat vain kun harmaat peittää pään!
Tämän mahtavan illan kruunasi romanttinen kävely rakkaan kanssa öistä Töölönlahden rantaa pitkin rautatieasemalle. Näimme varmaan sata kaniinia matkalla, ei ihme että ne ovat ongelma. Mutta kyllä ne ovat söpöjä otuksia.
Elokuun alkupuolella kävimme 'Lepakkomiehessä' kuulemassa progea. Esiintymässä olivat bändit Uzva sekä Positive Wave. Vaikka proge ei olekaan lempimusiikkiani, niin pidin siitä. Uzvan musiikki on instrumentaalimusaa, eikä se sanoja kaivannutkaan. Kuullosti hyvältä. Positive Waven kappaleet olivat suomenkielisiä, laulajan ääni oli hyvä.
Loppuyhteenveto: Elävä musiikki on yleensä aina miellyttävää ja miellyttävämpää kuin levyltä kuultu. Minä kuuntelijana kiinnitän aina huomioni ensimmäiseksi laulajaan, (toisinaan kuitenkin basistiin, heh). En osaa erotella soittaako joku hyvin tai huonosti. Tiedän vain pidänkö vai en. (Etenkin silloin, kun kuuntelen musiikkia levyltä, kiinnitän huomiota myös sanoihin.) En huomaa jos joku soittaa väärin, mutta huomaan jos sanat unohtuvat. Kiinnitän huomiota myös siihen mitä näen: esiintymiseen, liikkeisiin, pukeutumiseenkin. Tämä ei siis ollut keikka-arvostelu, vaan kertomus mitä olen nähnyt ja kuullut. -impi-

sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

Lankaa ja leipomuksia

Koska kokoajan toitotetaan, että syksy on jo käsillä, niin kaivoin tänään lankavarastoni esiin. Aika tummia sävyjä, kieltämättä. En ole mikään neulomisguru, en todellakaan. Mutta lankoja on kiva ostaa, omistaa ja hipelöidä. Aloitinkin ketjusilmukkahuivin teon ruskeasävyisestä color-langasta, onkohan 'nallea' vai 'isooveljee'. Taas on vyötteet hukassa. Jos se suinkin valmistuu, niin laitan siitä myöhemmin kuvan.
Lankavarastoni kätköistä löysin myös kasan UFOja, siis niitä valmistumattomia töitä. Saas nähdä saanko niitä koskaan päätökseen.
Sain myös inspiksen leipoa leipää. En jaksanut raivata pöydälle tilaa, jotta olisin voinut pyöritellä sämpylöitä, joten päädyin ns. pannuleipään. Eli löysähkö taikina vaan taputellaan pellille ja se on siinä! Taikinaan käytin kaurahiutaleita, spelttihiutaleita ja vehnäjauhoja, hiivaa, suolaa ja nesteeksi vettä. Pinnalle juustoraastetta.
Tässä iltapala vielä valmiina paloina. Päälle oikeeta voita, kyytipojaksi teetä -tai vaihtoehtoisesti olutta, kun on niin kuumakin.. Ukkosmyrskyä odotellen -impi-

Shit happens!

Joskus minusta tuntuu, että elämääni hallitsee koiranpaska! Asuessani avoliitossa muutaman vuoden, alkoi parina viimeisenä vuotena olla lähes ainoana puheenaiheena silloisen kumppanini kanssa juuri tuo kyseinen haiseva aines.
Soittelimme ja tekstailimme toisillemme millaista ulostetta Musti oli milloinkin tehnyt. Piti myös ilmoittaa ajankohta ja lukumäärä. Pöydälle tai jääkaapin oveen jätetyissä lappusissa oli esim. "teki pienet, käytä uudelleen, enneks lähdet." Tai: "maha löysällä, mitä se on taas syönyt?"
Mustilla on kylläkin todettu krooninen gastriitti, eli vatsa ärtyy helposti. Mutta ajatelkaa, eikö ihmisillä voisi olla muutakin sanottavaa toisilleen? Vai onko se vaan suhteen lähtölaskennan merkki kun puhutaan vain paskajuttuja toisillemme?
Muusikkoni kanssa olemme päättäneet välttää tätä. Emme tosin elä samassa taloudessa, ja koira on vain ja ainostaan minun, joten aihe on helppo sivuttaa.
Menneellä viikolla paska taas otti vallan! Musti sairastui, johtuen todennäköisesti liiallisesta heinänsyönnistä, rajuun vatsatautiin. Viikko sitten alkoi oksentelu ja jatkoa seurasi: verinen ripuli. Valvoin yöt ja soittelin eläinlääkärille, juoksin apteekissa ja syötin sekä juotin Mustia kuin pientä lasta. Vantaan päivystävä el antoi hyvät kotihoito-ohjeet ja niillä porskutettiin eteenpäin. Paastoa, nestemäistä ruokaa teelusikallinen kerrallaan ja veteen elektrolyyttejä. Hoivaa ja huolenpitoa. Musti piristyi aina kun joku tuli käymään, muuten nukkui kaiket ajat. Ulkona jaksoi olla pirteä ja posteljoonille haukkuminen ei unohtunut missään vaiheessa.
Nyt ollaan taas voiton puolella, leikkiminenkin on taas muistunut mieleen. Ja ruoka maistuisi enemmän kuin vielä voi antaa. Ehkä tälläkin oli joku tarkoituksensa, paskajuttu, mut tulipa koettua! -impi-

lauantaina, elokuuta 16, 2008

Mökkeilemässä

Elokuun alkupäivinä lähdimme parin päivän mökkilomalle Kuopuksen appivanhempien luo. Oli luvattu sadetta, mutta ilmojen haltijat päättivät toisin; sää oli poutainen.
Nuoret saivat virvelöityä kalaa pöytään. Kuvassa Miniän saalis, jonka söimme savustettuna.
Pörriäisetkin nauttivat aurinkoisesta säästä...
...kuten myös uimamaisteri Musti!
Herukat olivat juuri kypsyneet. Niitä tulikin ahmittua litratolkulla suoraan pensaasta.
Suomalainen merenrantamaisema on kuvauksellinen. Aika mökillä kului mukavasti pelaten UNOa ja mölkkyä, saunoen ja ulkoillen. Kameran takana hääräili -impi-

lauantaina, elokuuta 02, 2008

Kuvatuksia

Käänsin tästä kahvasta aikaa hieman taaksepäin ja muistelin mennyttä heinäkuuta.
Viikko sitten sunnuntaina oli kauppatorilla mahdollisuus tutustua HKL:n vanhaan Siniseen Bussiin. Tässä linja-autossa on sitä tunnelmaa, mitä nykyisistä puuttuu. Tuskin oli ilmastointeja eikä paljon lämmitystäkään.
Entisajan arkkitehtuuri on jatkuva ihailuni ja kuvailuni aihe. Onneksi sentään sitä on Helsingissäkin paljon jäljellä.
Utelias orava Hietsussa odottaa pähkinöitä.
Ajanpatinaa.
Kannot ja oksankolot kuuluvat myös vakiokohteisiini kun liikun kamera kaulassa.
Uhkea unikko koreassa kukassaan.
Tämä (?) valkea kukka tulee kauniisti esille tummaa seinäpintaa vasten.
Kahvitauollako?
Kaunis vanha rakennus Hämeessä.
Tienpientareen väriläiskä.
Kesän ensimmäinen kanttarellisaalis.
Kotinurkilta tämä kuva..
...kuten myös.
Terveisin impi.