lauantaina, joulukuuta 29, 2012

Talviaamu

Kun myöhästyy bussista, aika kuluu rattoisasti jos kassista löytyy kamera.












perjantaina, joulukuuta 21, 2012

Ovikoriste


Tein tavallista isomman ovikoristeen ulko-oveemme. Yksinkertaista ja nopeaa: tiimarista pari vuotta sitten alekorista löytynyt risusydän, helmilankaa, jossa sekä pyöreitä että sydämen muotoisia helmiä ja rusetti kauniista nauhasta. Pieniä liimatippoja kontaktiliimalla varmistamassa helminauhan paikoillaan pysymistä. Rautalangasta ripustuslenkki. 

sunnuntaina, joulukuuta 16, 2012

Näpertelyjä pukinkonttiin

Tein pojilleni huoneentaulut teemalla "mitä äitisi sinulle opetti".  Hieman kieli poskessa, mutta totta toinen puoli kuitenkin. Askartelutarvikkeiden kätköistä löytyi hauskaa paperia, nahkajäljitelmää. Olisko toinen joku käärme- tai liskokuosi ja toinen varmaan sarvikuonon pintaa. (Kuva vääristää värit pahasti)



Tekstit tein koneella, kun mun käsiala on harjoittelusta huolimatta mallia harakanvarvas. Kehykset ovat "syviä",  sellaset vitriinikehykset. Eli nahkajäljitelmät pohjalle, opettavainen "syö vihanneksesi"-teksti päälle ja taulut ovat valmiit!





Tässä vielä lähikuvat, joissa taustapaperit näkyvät paremmin. 



torstaina, joulukuuta 13, 2012

Elementtitalo



Nytpä tahdon olla ma, pienen mökin laittaja. Seinät kun saan valmihiksi, sisään laitan viinitonkan... Ei mennyt riimit tasan, mutta mökki tuli tehtyä!

Ostin taanoin kirjan "Viipaloitu villatakki ja muita tuunauksia" (Sanna Halla-aho ja Jenni-Justiina Niemi, WSOY) Siellä oli monien muiden hauskojen ohjeiden ohella jouluinen huppu laatikkoviinille. Huppu on tehty paksusta askarteluhuovasta, koristeltu pitsillä sekä kohovärillä. Koristelu keskittyi kattoon, kun pitsi loppui. Mutta sitähän voi ensi vuonna koristella lisää.



Oviaukosta pääsee hanalle liruttelemaan viiniä lasiin. Tein aikalailla ohjeitten mukaan, ja ainakin kahdenlaista 3 litran viinikanisteria olen sisään sovittanut ja hyvin on mahtunut. Kesäksi voisi tehdä samoilla kaavoilla vaikka mummonmökin tai linnunpöntön. 



keskiviikkona, joulukuuta 05, 2012

20 yötä jouluun

Pikkuhiljaa alkaa joulun lahjat olla kääreissä. Pari pientä tuunattavaa lahjaa vielä aion laittaa. Olen kuunnellut joululauluja, nauttinut kynttilänvalosta ja kuumasta glögistä. Joulunajan ruokalista on mietitty, samoin kuusen koristelu. Isompaa hötkyilyä en jaksa, leipomiset jääköön viime metreille, kun pakastimeen ei mahdu juuri mitään. 


Muuttaessamme tähän asuntoon, oli kuivauskaapin hyllyllä kuusi lasia. Edelliset asukkaat kertoivat niiden olleen jo silloin kun he muuttivat tänne. Olen säilyttänyt niitä astiakaapin perukoilla. Eräs päivä sain idean laittaa niiden ympärille pitsiä, pohjalle kahvinpapuja ja lopuksi tuikut papujen päälle palamaan.  Kivat niistä tuli. Ehkä olisi tullut vielä kivemmat vaalealla pitsillä, kuin tuolla mustalla. Ovatpahan taas lasit ainakin käytössä.

lauantaina, joulukuuta 01, 2012

Arkihuolesi kaikki heitä!

Kun joulukiireet väsyttää, ota päikkärit!







perjantaina, marraskuuta 30, 2012

Luumumisu ja Herkkuneliöt

Sain viimein mentyä lääkäriin, kolmisen kuukautta vaivannut jalkaterän polttava kipu sai ihan diagnoosinkin: Mortonin oireyhtymä. Se on yleinen vaiva keski-ikäisillä naisilla, aiheuttajina mm. huonot kengät (olen kulkenut lättänöissä, leveissä monoissa jo pitkän aikaa), kyykkyasento on tuskallinen (töissä  on pakko) ja nivelrikko (löytyy!) on yksi aiheuttaja. Sain siihen hoidoksi kortisonipiikin sekä jalkapöydän päälle että jalkapohjaan. Olen ottanut aika lunkisti tässä tämän viikon, lepäillyt ja koirien harmiksi tehnyt (liian) lyhyitä lenkkejä. Jalka on lähes kivuton. 

Mutta ettei elämä olisi liian helppoa, ja hatutuksen määrä pysyisi vakiona, ei siinä vielä kaikki: Myös vasen käteni on puutunut ja käsivartta särkenyt yötä päivää muutaman viikon. Viime viikonloppuna särky oli jo niin kovaa, etten saanut nukutuksi. Lääkkeet eivät auttaneet kipuun. Samalla lääkärireissulla sain piikin myös olkapäähän ja diagnoosin kiertäjäkalvosin oireyhtymä susp. Tulehduskipulääkekuuri kuukaudeksi ja lepoa kädelle. Peukalon hangassa lisäksi nivelrikko. Onneksi olen oikeakätinen. 

Muusikko täytti vuosia, Onnea Hänelle! Jotain pientä herkkua piti päivänsankarin kunniaksi vääntää, sellaista missä ei tarvitse kovasti kaulita ja kääntää. Juhlavan jauhelihapihvi-lohkoperunat-aterian jälkiruuaksi tein luumumisua:

1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
2prk rahkaa
1prk luumumarmelaadia
ripaus kanelia ja ruokokidesokeria
joulupipareita

Vatkaa vaniljakastike, lisää rahka ja luumumarmelaadi sekä kaneli ja sokeri. Laita annosmaljan pohjalle murusteltu pipari, päälle luumurahkaa, piparimurua, luumurahkaa..niin monta kerrosta kun nyt kuppiin mahtuu. Lopuksi piparin puolikas koristeeksi. Älä säilytä valmiiksi koottuja misuja puolta tuntia kauempaa, ettei piparit mene ihan velliksi.

Tarjoilukippoina toimivat hyvin viinilasit.

Hyvää ja helppoa!




Kahvin kanssa leivoin herkkuneliöitä:

4dl vehnäjauhoja
1dl täysruokosokeria
1tl soodaa
1tl neilikkaa
1tl inkivääriä
2tl kanelia
1tl kardemummaa
1dl sulatettua voita
1dl siirappia
1prk kermaviiliä

Sekoita jauhot, mausteet ja sokeri keskenään, lisää sulatettu voi, siirappi ja kermaviili. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Tee kuorrutus:
2dl kaurahiutaleita
1,5dl täysruokosokeria 
1dl sulatettua voita
2 tl kanelia
strösseleitä tms
(cocktail-kirsikoita)

Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään, levitä taikinan päälle. Koristele stösseleillä tai koristerakeilla, jos pidät cocktail-kirsikoista, pilko niitä päälle.
Paista 200 asteessa 15-20 min.
Leikkaa levy pieniksi suupaloiksi.



Jos pähkinät sopivat ruokavalioosi, vaihda kaurahiutaleet hasselpähkinärouheeksi (100g). Taikinaan voit myös käyttää tavallista sokeria ja kuorrutteeseen fariinisokeria. Luovuus valloilleen! Kuvassa herkkuneliöt muistuttavat lähinnä näkkileipää, mutta olivat tosi hyviä ja katosivat äkkiä parempiin suihin.

torstaina, marraskuuta 22, 2012

Juhlan aihetta

Kuopus täytti 25. Mihin nämä vuodet ovatkaan kuluneet? Silloin satoi lunta, oli aikamoinen pyryilma. Kello oli viittä vaille kaksi päivällä -ihan kuin Remun laulussa- kun poikanen parkaisi ensi huutonsa. 

Tänään Kuopus tuli Avokkeensa kanssa synttärikaffeille. Tottakai piti leipoa:

Porkkana cupcaket
(25-28kpl)

400g porkkanaraastetta
3 munaa
3dl ruokokidesokeria
1,5 dl öljyä (esim. rypsi)
1 rkl kanelia
0,5-1tl jauhettua inkivääriä
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita



Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Lisää öljy ja porkkanaraaste. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muiden aineiden joukkoon. Jaa taikina pieniin vuokiin, itse käytän silikonivuokia. Jos käytät paperisia, laita kaksi päällekkäin. Paista +200 noin 15min. 


Anna kakkusten jäähtyä ja tee kuorrutus: 

1,5 prk (eli 300g) sitruunan tai appelsiinin makuista tuorejuustoa
4rkl steviaa (tai sokeria)
1,5 tl vaniljasokeria
75g sulatettua voita

Sekoita ainekset keskenään, itse käytin vispilää, sillä sain tasaisen massan.

Jos laitat kuppikakut pakkaseen, älä laita niille kuorrutusta. 
Kuorrutuksen voi pursottaa tai vaan mättää lusikalla kakkusten päälle. Koristeeksi nomparelleja,  koristerakeita, manteli- tai pähkinärouhetta, suklaalastuja, marsipaanikoristeita...



Nam-nam, ovat tosi hyviä!


Tein suolapalaksi poro-kinkkupiirakkaa:
(2kpl)

2 valmista piirakkapohjaa kaupan pakastealtaasta
1pss kinkkusuikaleita
1pss poron kylmäsavurouhetta
1 iso suippopaprika
persiljaa
juustoraastetta
2 munaa
2dl juusto-ruokakermaa




Painele sulanut taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Ripottele päälle kinkkusuikaleita ja poroa, kumpaakin puoli pussia per piirakka. Päälle paprikarenkaita ja silputtua persiljaa. Sotke keskenään muna ja 1dl ruokakermaa (per piirakka) ja kippaa päälle. Lopuksi juustoraaste ja uuniin 225 asteeseen niin että on kypsää. (Unohdin taas katsoo kelloa, ehkä 20-30min...) Poro on kovin suolaista ja vahvan makuista, ettei tuo juurikaan mausteita kaipaa. Hyvää oli!


Kuopuksen synttäreillä ollaan perinteisesti avattu meidän perheen joulutorttukausi, niin myös tänä vuonna. 




sunnuntaina, marraskuuta 18, 2012

Arvaa kuka?


Kynttiläkausi avattu. Myös Mustin osalta. Ei ollut vaikea arvata kumpi veijareista oli tekosen takana. Neito heilutti häntää iloisena ja Musti katseli muualle, varmaan vihelteli mielessään "en se minä ollut"-biisiä. Aiemmin Mustille on maistuneet Venäjältä tuodut mehiläisvahatuohukset. Nyt oli tuikkujen vuoro. Lisäksi ulkoillessa oli vaikea peittää jälkiään, ulostetulokset puhuivat puolestaan. Voi näitä mamman lutuisia karvalapsia!

maanantaina, marraskuuta 12, 2012

Nautintoja kaamoksen keskellä


Ostin kokonaisia kahvinpapuja, laitoin niitä kuppeihin ja upotin tuikut sekaan. Hento kahvintuoksu ja visuaalisestikin kaunis. Mahdollisuus yksinäisille kahvikupeille tulla kaapin kätköistä esittäytymään.



Sunnuntai-illan salaatti: keitettyä hirssiä, vuonankaalia, lehtikaalia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, avokadoa ja hirvivurstia. Päälle loraus sitruunalla maustettua öljyä ja joka väliin rouhaistu pippuria myllystä, sekä hieman puhdistamatonta merisuolaa. Nam! Nälkä lähti.



Elma-messujen possut osasivat ottaa rennosti. Ei huolta huomisesta -eikä tulevasta joulusta. Kaulakkain nukkuivat hälystä ja suuresta ihmismäärästä huolimatta!

maanantaina, lokakuuta 29, 2012

Perunarieskaa

Iltapalan aikaa näytti kello, joka löytyi eilen  Helsinki Vintage-tapahtumasta Kaapelitehtaalta.




Mieli teki perunarieskaa eli perunalepuskaa. Kaapissa oli juuri tälläistä tilannetta varten Mummon mielihyvää, perunamuusijauhetta, joka on gluteenitonta, kolesterolitonta sekä maidotonta.  Tein ohjeen mukaan muusin, nesteenä pelkkää vettä. Lisäsin nokareen voita makua antamaan.


Jauhoiksi laitoin kauraleseitä, kaurahiutaleita sekä spelttihiutaleita yhteensä noin 2,5dl. Sitten vielä yksi kananmuna, purkinpohja juusto-ruokakermaa (n. 1dl) ja puolisen desiä vehnäjauhoja. Määrät on todella viitteellisiä, tarkkoja ohjeita löytyy netistä paljon. Mulla kun menee nää puuhastelut aika mutu-meiningillä.



Satsista tuli 6 pientä ja kaksi vähän isompaa rieskaa.  Paistoin ne 225 lämpötilassa vartin verran. 
Jos olis ollut juustoraastetta, olisin lisännyt sitä taikinaan. 



Illan teehetki voi alkaa! Rieskoille sipaisin voita ja siivut edamia. Jos rieskoissa on juustoa, pelkkä voi riittää, eikä sekään ole välttämätöntä. Nuo kuvassa olevat "papanat" ovat kuorrutettuja manteleita sekä hunajakuorrutettuja pähkinöitä. Sorruin ostamaan niitä tänään Punnitse&Säästä-kaupasta.



"Maistuis myös mulle!"

keskiviikkona, syyskuuta 26, 2012

Hippimekkopaja


Viime lauantaina oli Hietsun torilla markkinat 1800-luvun malliin. Siellä oli ihania koruja ja muita käsitöitä. Erään myyjän mekot saivat ompelukärpäsen puraisemaan minua ja visioimaan uusia kierrätyshenkisiä vaatteita kotona löytyvistä materiaaleista. 

Ensimmäinen mekko näki päivänvalon tänään. Tehty lakanakankaasta ja jämäpitseistä sekä pitsiliinoista. Ostin pesukoneväriä ja tein kankaaseen kuviot kuminauhatekniikalla. Siis mytty kangasta ja kumpparilla tiukasti kiinni. Lopputulos on yllätys ja muistuttaa batiikkivärjäystä. Hihansuut vedin vain siksakilla, kaulaaukon huolittelin kankaalla, piti vähän vekittää, kun alkoi vähän kiertämään ja löpsöttämään. Kaavaa ei ollut, piirsin sellaisen vanhaa mekkoa apuna käyttäen hesarin aukeamalle. 


Kevällä käydessäni jossain kierrätyskeskuksessa, oliskohan se ollut Lönnrotinkadulla, näin tuunattuja t-paitoja. Niihin oli ommeltu pitsiliinoja. Idea oli hyvä ja varastin sen tähän mekkoon. Helmassa on etu- ja takapuolella erilaiset pitsit, kun ei ollut samanlaista tarpeeksi. 


Tietysti kun kerran aloitin puuhastelun vanhojen kankaiden kanssa, niin eihän se tuohon tule jäämään. Värjäsin osan vanhoista lakanoista sekä pitseistä punaisella. Väri oli "tulppaanin punainen" mutta lopputulos on mielestäni enemmänkin vadelmanpunainen. No onhan tulppaaneita montaa eri väriä..



Huovutustakin tuli harrastettua. Kaapin kätköissä oli parisataa grammaa huovutusvillaa ja niitä sommittelin kuplamuovin päälle, rullasin, sidoin ja paiskasin pesukoneeseen. Ajattelin niitäkin käyttää mekkoihin. 



Lupasivat aika kurjaa säätä loppuviikoksi. Hyvä. Voin keskittyä ompeluksiin. 

tiistaina, syyskuuta 25, 2012

Kalossinmetsästäjä

Yksi  80-luvun lempileffani oli ainakin aikoinaan Lady Chatterleyn Rakastaja. Tuossa v. 1981 filmatisoinnissa oli pääosassa Ladyna Sylvia Kristel ja metsänvartijana Nicholas Clay. Kirja, johon elokuva perustuu, on kirjoitettu jo vuonna 1928, kirjan kirjoitti aikansa radikaali D.H. Lawrence (1885-1930).

Juuri tuollaiset aatelisnaiset Englannin sumuisilla nummilla kirmaillessaan metsänvartijan mökkiin salaisiin tapaamisiin, käyttävät varmasti Hunter-kumisaappaita. Niitä ihania, joita Hovikin käyttää. Ja kaikki julkkikset. Ja Köpiksessä niitä oli tosi monella kaduntallaajalla. Hunter boots-firma on perustettu jo vuonna 1856, eli varmaan sillä Ladylla ja  rakastajallakin oli semmoiset.  Ladyn mies, Lordi Chatterlay istui pyörätuolissa, sodassa vammautuneena. Hänellä oli varmaan villasukat tai Reinot jaloissa, ei Huntereita.


Viimekeväisen Köpiksen reissun jälkeen aloin suorastaan himoitsemaan Huntereita. Ladyt himoitsevat metsänvartijoita, minä metsästäjiä. Kävinkin sovittamassa niitä joku aika sitten. Nyt ei enää tee mieli. Mulla on sellaset painonnostajan pohjelihakset, että Hunterit juuttuvat kiinni, suorastaan puristavat. Eli tulipa säästettyä hetkessä 180€ rahaa kun jäivät ostamatta. 

Olen viimeiset 6 vuotta käyttänyt Nokian (tappaja)Haisaappaita, etuliite siksi, että ovat aika liukkaat märällä kalliolla.. Kontiot ovat kanahäkkivarastossa, kaiken roinan takana. Mutta nekin siis omistan. Ovat vuodelta 1995, silloin kun Suomi voitti ekan kerran lätkäkultaa. (Tuo pitää aina muistaa mainita) Hait ovat olleet siis metsä- sekä kaupunkikäytössä. Punaisena eivät ole kaikkein arimmat, mutta ajan kanssa niihin on pinttynyt likaa. 

Eilen käydessäni Prismassa, löysin aivan valloittavan ihanat kumiteräsaappaat! Hintaa 19,90€ ja mikä söpö ulkonäkö! 


Siis aivan kuin tennarit, nauhat ja kaikki! Näillä tepastelen tästedes kylillä ja Hait olkoon metsäsaappaani edelleen.

maanantaina, syyskuuta 24, 2012

Hatutuksia


Kun saapuu syys...laitan hatun päähän! Olenkin ostanut muutamia hattuja, toimivat hyvin badhairday-päähineinä!


Tämä ruskea hattu on villaa, suoraan Ranskasta, ehkä jopa Pariisista. (Löytyi tosin Hämeentien UFFista parilla eurolla.)



Tämä on vanha, löysin kaapista ja päätin ottaa taas käyttöön. 




Vantaan kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla, ihana, olen käyttänyt paljon.


Indiskasta löysin tämän, oli roimasti kalliimpi kuin muut. Pyhähattu siis.



Toinen ranskalainen. Peräisin Varustelekasta, armeijan ylijäämää, hauska.

perjantaina, elokuuta 31, 2012

Elämän nälkä

Meillä on Muusikkoni kanssa aivan erilainen tapa kuunnella musiikkia. Itse keskityn enempi sanoihin kun hän taas miettii soittoa. Joidenkin kappaleiden lyriikat tuovat kappaleelle ihan toisenlaista merkitystä , etenkin jos niissä lauletaan itselle läheisestä aiheesta. Loistavana esimerkkinä Pave Maijasen "Elämän Nälkä": 

"...ja silloin kuin henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää.."


Se herättäjä on nyt parin viikon aikana ollut Neito ja Eläimen Nälkä. Aamuisin klo 8 tulee pusuryöppy naamalle ja perään mutama läpsäys tassulla päin pläsiä. Se ei "hyökkää jalkopäästä" vaan ihan yläpäästä mutta  "ei voimiaan säästä, minut pystyyn kiskaisee". Onkin ollut kiva herätä ihmisten aikoihin ylös ja suunnistaa heti ylös noustuaan koiralenkille. Musti on ollut niin sopeutuvainen vuorotyöläisen koira, että ei olla paljoa kiirettä pidetty aamuisin.




Vanha herra ottaakin sitten päikkäritä pitkin päivää Neitosen kulkiessa mun perässä. Tänään olemme viettäneet aikaa lähinnä keittiössä kun keittelin taas puuroa koirille viikon satsin. Teen sitä ihan näppituntumalla, mutta reseptejä löytyy kun googlettaa "Yrjölän puuro".  JAU Yrjölä on Suomen Kennelliiton entinen pj ja arvostettu rotwailerien kasvattaja. Hän aikoinaan kehitti  puuron, josta tuli kovin suosittu etenkin palveluskoiraväen keskuudessa. Erilaisia variaatioita liikkuu paljon, jokainen tehköön oman mielen mukaan, kunhan muistaa että koiran täyspainoinen ravitsemus on kuitenkin etusijalla.

Meidän puuroon kuuluu hirssiä, ohraa ja tattaria. Joskus joku pussinjämä täysjyvä couscousia tai bulguria tulee kaadettua sekaan. Kypsennän viljat uunissa parissa eri astiassa, kun tarpeeksi suurta uunivuokaa en omista. Pieni ripaus puhdistamatonta merisuolaa joukkoon ja 175 astetta. Ohra vaatii pidemmän kypsytysajan kuin muut. Laitankin yleensä ohran eri vuokaan. 

Keitän kattilassa porkkanat (toinen vaihtoehto on raastaa porkkanat viljojen joukkoon, näin tein aiemmin) ja soseutan ne sauvasekoittimella. Lihan myös keitän. Käytän sika-nautajauhista, toisinaan laitan lihan tilalle maksaa tai pakasteseitä. Muutama valkosipulinkynsi lihan (tai viljojen tai porkkanoiden) sekaan, niin saavat koiratkin luonnollista vastustuskykyä.

Tämänpäiväiseen satsiin lisäsin paprikaa. Paikallisessa K-kaupassa olivat suippopaprikat euron kilo!! Ostin niitä pussillisen. Kotona kun siivutin leivänpäälle, niin maku oli ihan jees, mutta jotenkin olivat kovakuorisempia kuin tavallisesti. Varmaan lämpimiin ruokiin tosi hyviä. Paprikahan on tosi hyvä vitamiini-, kivennäis-ja hivenaine lähde, niin keitin niitä porkkanoiden kavereina ja soseutin puuron sekaan. 

Lopuksi sitten kaikki aineet sekaisin ja osa annospusseissa pakkaseen, parin päivän tarpeen jätän jääkaappiin. Puuron ravintoaineet eivät yksinään riitä koiralle, vaan lisäravinteita tarvitaan. Lisänä voi myös antaa normaalia koiranruokaa, esim. kuivamuonaa. Tarkempia ravitsemusohjeita kannattaa aina kysyä eläinlääkäriltä, kasvattajalta tai joltain muulta kunnon asiantuntijalta. Eläinkaupoissakin osaavat neuvoa, mutta heidän työnä on kuitenkin saada tarvikkeita ja ruokaa ym. myydyksi, niin se saattaa vaikuttaa sieltä saatavaan tietoon. 

Koiran hiilijalanjälki on mahdottoman suuri. Jonkun tutkimuksen mukaan se vastaa kahta katumaasturia. Koira on kuitenkin sekaravinnon syöjä, se ei pelkillä rehuilla elä. Parasta varmaan olisi metsästää ja kalastaa koiran(kin) ruuat itse, ostaa viljat suoraan luomutilalta, kasvattaa porkkanat omalla palstalla..

Ekologisia koiranruokia on jo nykyisin tarjolla. Niissä hinta on varmaan suurin syy, miksi niitä ei ole kovinkaan monessa paikassa myytävänä. 

Olisi ollut hauska nähdä oma ilmeeni tänään kun porkkanoita paloitellessani päätin antaa koirille palat pureskeltaviksi. Mustille kun heittää porkkanan palan -tai ihan minkä makupalan vaan- se odottaa sen tippuvan lattialle, sitten alkaa leikkiä sillä ennenkö syö. Saalishan täytyy tappaa ensin. Neidolle heitin porkkanan, se nappasi sen salaman nopeasti ilmasta ja rouskutti ja nielaisi. Siis yleensä koirat oppivat kyllä tuon ilmasta ottamisen, mutta Musti ei ole sitä oppinut. Sillä voi vaikka makkara osua suoraan silmään. Tämä kettutyttö osasi sen ihan tuosta vain! 

keskiviikkona, elokuuta 29, 2012

Novelli


"Klik" kuului kun hän taittoi veitsen terän takaisin linkkuun. Hiljaisessa metsässä ääni tuntui liiankin kovalta. Hän käänteli hieman huolissaan päätään, mutta ketään ei näkynyt missään. Tänään  oli loistava päivä toimittaa  kyseisiä asioita pois päiväjärjestyksestä. Normaali elokuinen arkipäivä, puolipilvinen, hiljainen metsä, ei satunnaisia kulkijoita kun kello oli hieman yli puolen päivän. Jos joku sattuisikin kulkemaan samaa polkua, ei häneen ehkä kiinnitettäisi huomiota kun asuna oli tuiki tavalliset ulkoiluvaatteet, sellaisia kun mahtuu kolmetoista tusinaan. Päässä hattu, joka suojasi paitsi hyttysiltä, niin myös peittäisi kirkuvan punaiset hiukset. Ei tuntomerkkejä, ei muistikuvia. Hieman huolestutti, jos joku tulisi perässä vainukoiran kanssa; se kun voisi löytää jäljet ja lähteä jopa seuraamaan. Ei, nyt mielikuvitus aisoihin ja voimat peliin. 

Käsissä alkoi jo painaa raahaaminen pitkin juurakkoista polkua. Vielä pitäisi kotona saada kaikki piiloon. Tuli mieleen puolityhjä pakastin. Veitsi vaan käyttöön, kaikki pieneksi ja pakkaseen. Voisi sitten illanistujaisissa tarjoilla pikku suupaloja arvuutellen vierailta mitä he mahtavat syödä... Kuka arvaisi lähimmin, voisi saada vaikka pienen palkkion. Omille lapsille hän ei voisi moista tehdä, parempi heidän kanssaan pysyä tutussa sika-nauta-jauhelihassa. Jossain sentään menee raja.

Käsi eksyi välillä taskuun, tuttu ja turvallinen veitsi. Sen hively rauhoitti mieltä. Jalopuinen kahva ja sen sisään kääntyvä terä, näppärä keksintö, muotoilu loistokasta designia. Se oli lahja läheiseltä, ihmiseltä joka tunsi hänet, tiesi mitä hän tarvitsee. Tällä kertaa veistä oli tarvittu yllättävän vähän, muutamia sivalluksia vain.

Tänään hän oli lähtenyt toimimaan yksin. Apurit, ne kaksi, eivät tienneet keikasta mitään. Mukaviahan he ovat, mutta joskus heidän sähläykset menevät yli äyräiden. Parhaan apurin saisi vain panostamalla pitkään koulutukseen. Se vaatisi paljon aikaa, jotta luottamus olisi täydellistä. Pikkukeikoilla nämä nykyisetkin ovat  ihan ok, mutta tositoimissa parempi luottaa vain itseensä ja tyytyä ainoastaan omaan työpanokseen.

Hän alkoi lähestyä kotitaloaan. Kantamukset käsissään hän päätti olla rohkea ja mennä pihan poikki omalle ovelleen. Hänellä kävi tuuri; pihan vakiojengi ei ollutkaan kytiksellä, ajoitus oli loistava! Olisi täytynyt käydä kuitenkin selittämään jotain epämääräistä kantamusten sisällöstä. Siis reippain mielin kohti omaa ovea.

Kun avain kääntyi lukkoon, kuului sisältä pientä vikinää; koirat, ne kaksi, odottivat innoissaan sienikorin kanssa saapuvaa emäntäänsä. Jälleen hän oli saanut käydä koluamassa sienipaikat rauhassa, eikä kukaan nähnyt missä se loistava suppilovahveromätäs tai tattipöheikkö sijaitsee!