torstaina, syyskuuta 29, 2011

Meidän mutsin tekemää sapuskaa

Sieniä siellä, sieniä täällä, Impi se hyppelee sienien päällä! Johonkin ne täytyy myös käyttää kun pakastin pursuaa. Tänään tein sienipizzaa! Pohjaan laitoin vettä, kuivahiivaa ja merisuolaa. Jauhoina käytin osittain täysjyvävehnää ja osin tavallista vehnäjauhoa. Lopuksi loraus rypsiöljyä.

Naputtelin kiinalaisella keittiöveitselläni suppilovahverot pieneksi hakkelukseksi, sitä oli lopulta noin 8dl. Ruskistin jauhelihan (400g), lisäsin paahdettua sipulia ja maustoin chilillä, viherpippurilla sekä suolalla. Heitin sienihakkeluksen pannuun muhimaan. Valutin purkillisesta tomaattimurskaa liiat nesteet pois ja heitin pannuun muiden täytteiden sekaan.

Kaulin kohonneen pohjan suoraan leivinpaperin päälle, siirsin pohjan pellille ja sivelin pohjalle tomaattipyrettä pienen purkillisen. Sen jälkeen jauheliha-sienimössö ja pari tomaattia kuutioina. Pinnalle ripottelin pizzamaustetta sekä meiramia.

Lopuksi runsaasti juustoa ja 200 asteeseen uuniin noin 35 minuutiksi.

Ai kun tuli hyvää!

Pari viikkoa sitten tein lihamureketta. Tein mureketaikinan ihan normaaliin tapaan, annos oli tällä kertaa hieman isompi, jauhelihaa oli 1,2kg. Jatkeaineina oli sipulikeittopussi, korppujauhoja, kermaviiliä, pari munaa ja mausteita.

Taputtelin taikinan leivinpaperin päälle ja tein täytteen: 1prk afrikan paprika-tuorejuustoa ja rasiallinen kylmäsavupororouhetta. Pororouhe löytyy kaupasta sieltä missä on esim. kinkkusuikaleet. Kaikkien kauppojen valikoimassa sitä ei tosin ole. Se on kovin suolasta, eli kannattaa muiden ainesten suolaamisen kanssa olla varovainen, kun sitä käyttää. Sekoitin kulhossa aineet keskenään tasaiseksi tahnaksi.

Levitin täytteen noin 2/3 murekelevyn päälle.

Sitten kieputin levinpaperin avulla murekkeen kuin kääretortun rullaksi.

Lopuksi rulla vuokaan saumapuoli alaspäin ja uuniin.

Lisäkkeenä oli parsa- ja kukkakaalia, sikurirouskukastiketta sekä sydänpastaa.Valmiista murekkeesta jäi kuva ottamatta, kun lapseni tulivat käymään ja huomioni kohdistui täysin Pikkumieheen, joka sulattaa mummon sydämen aina suurilla ruskeilla silmillään!

tiistaina, syyskuuta 27, 2011

Kyökin puolella

Ostin elokuussa keittiöön Vallilan verhon; Erik Bruunin Jaffan. Sen iloisesti pärskähtelevät jaffa-limupullot tummalla pohjalla tuovat aurinkoa lähestyvään kaamosaikaan.

Viime viikolla teimme jälleen retken Keravan kirppiksille. Sieltä olemme ennenkin tehneet löytöjä, eikä nytkään tarvinnut palata tyhjin käsin. Päinvastoin.

Olipa onni, että Ystäväni oli kyläilemässä meillä ja lähdimme hänen autollaan liikkeelle, sillä löysin kauan haussa olleet tuolit keittiön ruokapöydän ympärille.

Tuolien alkuperä on vielä tutkimatta. Monta maalikerrosta niissä ainakin on. Mutta kunnossa ovat, eivät nitise eivätkä notku. Neljä kappaletta löytyi. Ovat hyvät istua ja sirot ulkomuodoltaan. Hintaakin sain hieman tingittyä. Olen kovin tyytyväinen ja iloinen!

sunnuntaina, syyskuuta 25, 2011

Tea for 2

Löysin vihdoin kohtuuhinnalla Ruska-sarjan teepannun ja iltateen kumppaniksi piti väsätä jotain hyvää. Pakkasessa oli lehtitaikinalevyjä ja tuoreita sieniä löytyi lähimetsästä. Tein sienimuhennoksen ja jaoin taikinalevyt kahtia.
Paksua sienimuhennosta levylle,

juustoraastetta päälle ja 225 asteeseen uuniin paistumaan.

Teepannuun hautumaan valkoista teetä, kynttilä palamaan,

levylautaselle Ella Fitzgeraldin "Tea For Two" ja herkuttelun kaikki ainekset olivat koossa!

maanantaina, syyskuuta 19, 2011

Englannissa - The Beatles

Ikuisina Beatles-faneina kiersimme matkallamme useita kohteita, jotka ovat merkityksellisiä bändin historian kannalta. Jo Liverpooliin pääseminen oli suuri unelma, Lontoossa olimme kumpikin käyneet kerran aiemmin.

Liverpoolissa on Beatlesmuseo, jossa on bändin historia kerrottuna alkaen ihan alkuvuosista jokaisen soolouraan saakka. Museo on Albert Dockin alueella ja sen yhteydessä on kauppa, joka myy luonnollisesti kaikkea mahdollista Beatles-tavaraa avaimenperistä eväslaukkuihin.

Museoon oli rakennettu legendaarisen Cavern-klubin kopio

Siinä soittokamat odottaa lavalla soittajiaan

John Lennonin flyygeli ja kitara

Liverpoolissa on hotelli nimeltä "Hard Days Night" ja sen yhteydessä on myös Beatles-aiheinen kauppa.

Hotelli ja kauppa sijaitsevat samassa korttelissa uudelleen rakennetun Cavern-klubin kanssa. Alkuperäisessä klubissa nelikko esiintyi lähes 300 kertaa Saksan vuosiensa jälkeen ja sieltä manageri Brian Epstein löysi heidät.

John Lennon pronssisena nojailemassa seinään

Klubin sisäänkäynti

Klubi sijaitsi syvällä maan alla kellarissa ja siellä oli todella kuuma!

Esiintymässä oli tuona iltana trubaduuri, jonka ohjelma koostui suurimmaksi osaksi Beatles-klassikoista.

Pienen bussimatkan päässä keskustassa on Strawberry Fieldsin portti. Siellä oli aikoinaan Pelastusarmeijan lastenkoti ja John Lennonilla oli lapsena tapana käydä leikkimässä alueella. Lastenkodin kauniista nimestä Lennon sai idean tehdä kappaleen Strawberry Fields Forever joka julkaistiin ensimmäisen kerran singlenä helmikuussa 1967. Paikalla oli käynyt paljon "pyhiinvaeltajia"; portinpielet olivat täynnä kirjoituksia ja portin taakse oli tuotu kitara sekä kukkia.

Kävelymatkan päässä edellisestä kohteesta on St Peter's Parish Church ja kirkon pihalla hautausmaa. Siellä lepää Eleanor Rigby. Paul McCartney on kertonut, että samanniminen laulu on nimetty näyttelijätär Eleanor Bronin mukaan ja sukunimi on tullut erään kaupan nimestä. Kun 80-luvulla joku huomasi, että Paulin ja Johnin lapsuusmaisemissa löytyy kyseinen hauta sekä myös

Mc Kenzien hauta, on Paul todennut nimien nähtävästi syöpyneen mielen syövereihin ja sieltä putkahtaneet esille sanoitusta kirjoittaessa.. Laulussahan McKenzie on pappi, joka hautaa Eleanorin. Kappale sai ilmestymisvuonnaan 1966 Grammy-palkinnon.

Jatkoimme kävelyä vielä kaksikon Lennon-McCartney lapsuus- ja nuoruusvuosien kotikulmilla. Poikkesimme kesken vilkkaan ravikilpailun pubiin, jossa oli kovat vedonlyönnit käynnissä ja tv pauhasi. Pubi on Quarry Streetin ja Allerton Roadin kulmassa.

Penny Lane kuului tietysti myös kohteisiimme.

Katukyltti on myös saanut fanien viestejä. Näitä kylttejä on varastettukin aikamoinen määrä.

Adelphi Hotel on Liverpoolin keskustassa. Siellä John Lennon piti kirjansa John Lennon panee omiaan (John Lennon in his own words) julkaisutilaisuuden v. 1964.

Viiden tapahtumarikkaan Liverpool- päivän jälkeen junailimme Lontooseen. Abbey Road täytyi mennä katsastamaan ja kuvaamaan.

Studion portinpieli

Studion pihassa kävi kuhina, kamoja roudattiin sisään. Lienee jonkun äänityssessiot olivat alkamassa.

The Suojatie

Suojatiellä oli myös vilkasta. Onhan se kuuluisa Beatlesin "Abbey Road"-albumin kannesta. Levy julkaistiin syyskuussa 1969. Levy jäi bändin viimeiseksi yhteiseksi äänitteeksi, vaikkakin "Let It Be" julkaistiin myöhemmin, mutta se oli nauhoitettu jo 1969 vuoden alkupuolella. Samaa ideaa levynkannessa on käyttänyt myös Red Hot Chili Peppers EP-levyllään "The Abbey Road".

Tulipa (taas) käveltyä itsekin suojatie ylitse useaan kertaan. Varmaan tulee olemaan käyntikohde myös seuraavalla Lontoon reissullani.

Englannissa - Liverpool

Toteutimme Muusikkoni kanssa yhden haaveistamme ja lähdimme yhdessä matkalle Englantiin. Lensimme ensin Lontooseen ja sieltä jatkoimme seuraavana päivänä Liverpooliin.

Junamatka kesti parisen tuntia. Kauniit maalaismaisemat vilahtelivat ikkunasta. Pelloilla oli hevosia, lampaita ja lehmiä.

Liverpoolissa majoittauduimme Dolby-hotelliin, joka oli hyvin viehättävä ja kävelymatkan päässä keskustasta.

Hotellihuoneemme ikkunasta näkyi Mersey-joki sekä joen toisella puolella siinsi Birkenheadin kaupunki. Birkenheadiin pääsi bussilla sekä junalla joen alitse menevää tunnelia pitkin. Kävimme sielläkin piipahtamassa. Pikkukaupungin ihmisten välitön ystävällisyys tuntui mukavalta. Heti bussista noustuamme kävimme tutkailemaan karttaa ja ei aikaakaan kun eräs mies tuli kysymään mitä etsimme ja neuvoi meidät paikalliselle torille.

Panimme merkille, että jostain kumman syystä englantilaiset terassit eivät ole katettuja, vaikka sadekuuro yllättääkin usein. (Tai näin ainakin väitetään.) Löysimme eräänä sateisena iltana viihtyisän terassin, joka oli muuten autio, vain markiisien alla terassin reunamilla olevat pöydät olivat varattuja. Suojaisa paikka löytyi kyllä meillekin.

Pubikulttuuri tuli kyllä reissulla tutuksi. Söimme lähes joka päivä pubeissa ja ruoka oli hyvin maistuvaa. Hiilihydraattipitoista kylläkin, koska ruoka koostui ranskalaisista, piiraista, paneroidusta kalasta, leivistä.. Salaatti oli korvattu herneillä, joita oli melkeinpä joka ateriassa.

Liverpool on sekoitus uutta ja vanhaa, kaunista ja ränsistynyttä. Työttömyysprosentti on siellä korkea, asunnottomia näkyi katukuvassa.

Albert Dockin alue oli hyvin lähellä hotelliamme ja siellä oli paljon nähtävää; museoita, pikku puoteja, maailmanpyörä, kahviloita. Kävimme Beatles-museossa sekä Liverpool Tatessa, jossa oli huikea Rene' Magritten näyttely.

Muutaman kilometrin päässä keskustassa on viihtyisä puisto, Seflon Park. Puistossa on Palm House-niminen kasvihuone, jonne yleisöllä on vapaa pääsy.

Palm Housen sivut löytyvät täältä.

Kävelimme puiston läpi ihastellen sen siisteyttä ja kauniita istutuksia.

Ja kuten kuvista näkyy, ei Englannissa sada aina. Tähän mennessä olimme kastuneet kerran ja matkaa oli jo takana usea päivä.

Lammessa oli paljon lintuja, tämä kahlaaja (?) oli kaunis limenvihreine jalkoineen. Mikäköhän lintu se lienee?

Neljä yötä Liverpoolissa vietettyämme jätimme kaupungin haikeina taaksemme ja hyppäsimme Lontoon junaan kohti uusia seikkailuja.