sunnuntaina, kesäkuuta 28, 2009

Juhannus Kilpisjärvellä

Saavuimme Kilpisjärvelle keskiviikkona 17.6. klo 19 aikoihin. Kotiovelta mökin ovelle olimme tehneet matkaa 24,5 tuntia. Junamatkamme sai jo ennen Toijalaa yllättäviä käänteitä, kun edellämme menneen tavarajunan vaunut olivat suistuneet kiskoilta ja se pysäytti liikenteen täysin Tampereelle meneviltä junilta. Tiedonkulku tökki pahasti, mutta reilun tunnin paikallaanolon jälkeen saimme pientä infoa asiasta. Dieselveturi tuli vetämään junamme takaisin Riihimäelle. Sitä ennen odottelimme vielä bussilla Tampereelta kuljetettuja matkustajia Hämeenlinnassa. Kun lopulta olimme Riihimäellä (uudestaan), olimme olleet junassa jo 5 tuntia, kun tuo matka normaalisti taittuu hitaalla lähijunallakin kolmessa vartissa.
Neljästä kissasta ja kolmesta koirasta huolimatta tunnelma lemmikkivaunussa säilyi rauhallisena. Juna jatkoi kulkuaan Kouvolan, Mikkelin, Kuopion ja Kajaanin kautta Ouluun ja siitä "oikeaa" reittiänsä Kemin kautta Rovaniemelle. Meillähän oli alunperin tarkoitus olla muutama tunti Rovaniemellä; jaloitella, käydä syömässä ja ostaa ruokaa. Kilpisjärvelle lähtee päivisin kaksi vaihtoyhteyttä, myöhästyimme siitä jälkimmäisestä 2 tuntia. VR järjesti onneksi tilataksin, jolla me ja muut Länsi-Lappiin matkaavat pääsimme jatkamaan retkeämme. Kuski oli ystävällinen ja kiepautti Muoniossa kaupan kautta, niin saimme myös eineet hankituksi.
Kirjauduimme Kilpisjärven Retkeilykeskukseen, "Retkuun", sisään, saimme mökin avaimet, purkasimme tavarat kaappeihin. Kävimme pienellä kävelykierroksella lähimaastossa ja ihastelimme upeaa tunturimaisemaa. Aurinko paistoi koko yön.
Seuraavana aamuna lähdimme klo 10 Malla-laivalla risteilemään. Matkaa tehtiin Kilpisjärven halki puoli tuntia. Rantauduimme ja taapersimme kolmen kilometrin matkan Kolmen valtakunnan pyykille.
Norjan tuntureilla oli vielä paljon lunta.
Rajapyykillä joimme kahvit. Sitten kävelimme takaisin laivalle ja risteilimme Retkun rantaan.
Lounaan ja ruokalevon jälkeen pakkasimme uudelleen reput selkään ja lähdimme kiertämään Saanan luontopolun. Musti kävi kahlaamassa tunturipuroissa ja löytyi sieltä jokunen lumihangen plänttikin jossa se sai pyöriä ja vilvoitella itseään. Poroja nähdessään se suorastaan riemastui, meinasi viedä emännän mukanaan kun yritti lähteä jahtiin.
Reitin varrella on jäänteitä sotavankien leireistä ja tuhoutuneesta pommikoneesta. Kilpisjärvellä sijaitsevalla yliopiston biologian laitoksella on omia "tutkimuspisteitä"; aidattuja alueita ja kaikenlaisia tötteröitä. Siellä on myös opastauluja paikan kasvistosta ja eläimistä.
Tunturi-ilmasta raukeina ja tottumattomat jalat väsyneinä vietimme rauhallisen illan mökissä radiota kuunnellen. Seuraavan aamun päätimme aloittaa nauttimalla aamiaisen seisovasta pöydästä.
Juhannusaattona lähdimme valloittamaan Saana-tunturia. Tunturi on 1029m korkea ja sinne kiipeäminen alkaa Metsäntutkimuskeskuksen rakentamia portaita pitkin. Portaita on 740kpl ja matkalla on kaksi näköalatasannetta. Portaiden yläpäästä alkaa vaativampi koitos; matkaa on vielä jäljellä yli puolet. Vaikka matkaa on Retkun pihasta vain 4km huipulle, on se yllättävän hikinen taival. Polku on merkitty, eikä se ole vaikeakulkuinen, jatkuva nousu veti vaan jalat hapoille.
Tässä reipas retkikoira Musti silmäilee maisemia Saanan huipulla.
Huipulla olimme tunnin verran. Aurinko paistoi, mutta yläilmoissa tuuli sen verran, että pipot pysyivät päissä, välillä oli hanskatkin käsissä. Löysimme kuitenkin mukavan suojaisan paikan, jossa nautimme eväitä ja paistattelimme sen verran, että saimme poltettua nenämme!
Alas tultuamme kävelimme vielä aikamme tunturin juurella ennenkuin lähdimme vaeltamaan mökille. Kahdeksan tuntia olimme tällä reissulla. Saldoina yksi rakko jaloissa molemmilla ja kipeät lihakset, niiden punaisten nenien lisäksi.
Juhannusaaton kunniaksi kävimme Retkussa drinkeillä ja tietysti piti mennä katsomaan kokkoa, joka sytytettiin iltakymmeneltä.
Jatkuva valoisuus teki vaikutuksen. Vaikka väsytti, ei unta tuntunut tarvitsevan niin paljon kuin yleensä. Hieman ennen puoltayötä palasimme mökille, avasimme piccolopullon kuohuviiniä ja...
... pujotimme sormukset sormiimme vuorokauden vaihtuessa!Aamulla emme pitäneet mitään kiirettä, vaan lähdimme vasta 11 maissa liikkeelle suuntana Mallan luonnonpuisto. Tällä kertaa ei ollut erityisiä suunnitelmia, kunhan vaan lähdimme ulkoilemaan, kuvailemaan ja notkistamaan jäykkiä lihaksiamme.
Alkumatka, n.2km, oli asfalttitien reunaa, mutta hieman ennen Norjan ja Suomen rajaa Siilaskoskelta lähtee ulkoilureitti. Siilaskoski erottaa Kilpisjärven ja Siilasjärven toisistaan.
Reitti on osittain kivikkoista ja nousuja on paljon.
Tässä on Saana kuvattuna Mallan luonnonpuistosta päin. Rappuset erottuvat kuvasta kiemurtelevana juovana.
On mahtanut kuulua aika kova riks ja poks kun tämä kivi on haljennut!
Aurikoisesta säästä huolimatta oli lauantai kylmin päivä lomamme aikana. Tuuli oli pureva etenkin ylempänä tunturissa ollessa. Pikku-Malla jäikin sitten huiputtamatta. Päivällinen nautittiin Retkun maukkaasta buffet-pöydästä ja sitten lähdimme mökille keräilemään kamppeita, sillä seuraavana päivänä olisi edessä kotimatka.
Bussimatka alkoi sunnuntaina klo 11.10. Rovaniemellä olimme puoli kuuden aikaan. Puolen tunnin ajan saimme jaloitella ja sitten hyppäsimme junaan.
Lemmikkivaunussa oli välillä vilskettä ja vilinää. Parhaimmillaan oli 12 paikkaisessa vaunussa 7 koiraa (kaksi niistä häkissä) ja arviolta 5 kissaa (häkeissä kaikki) ja kaikki istumapaikat täynnä ihmisiä. Oulun jälkeen hieman väljeni ja koiria oli enää neljä ja yksi kissakoppa. Itse levitin makuupussin lattialle Mustin viereen ja nukuin sikeästi muutaman tunnin. Muusikkoni veteli penkillä hirsiä.
Vähän yli kahdeksan maanantaiaamulla avasimme kotioven hieman haikeina. -impi-

2 kommenttia:

savisuti kirjoitti...

Wow, hyvin olette kiivenneet kaimani laelle! Onneksi olkoon myös sormusten vaihdosta vaikka kuvasta ei oikein selviä mitkä sormukset ne ovatkaan! Varmaan ollut ikimuistoinen matka keskiyön auringon korkeudella.

Impi kirjoitti...

Kiitos! Kyllä ne olivat "keskiyön kihlat", kuva aika hämyinen ;)