perjantaina, helmikuuta 03, 2012

Lahjuksia


Mä olin kai ollu ihan kauheen kiltti, kun sain jouluna tosi paljon lahjoja! Tässä osa niistä:





Carola-boxi; 8cd:tä ja kirja. Mukana kaikki levytykset ja arkistojen aarteita. 100-sivuisessa kirjassa on upeiden kuvien lisäksi tiedot levytyksistä sekä Carolan elämänkerta "Sydämeen jäi soimaan blues", jonka on kirjoittanut Tuija Wuori-Tabermann.




Sain myös upean sieniveitsen. Terä taittuu kahvan sisään ja veitsessä on klipsi, jolla sen saa vyölle kiinni. Veitsi on englantilainen Burgon&Ball, joka valmistaa myös hyvin laadukkaita puutarhavälineitä. Nyt tekis mieli sanoa, että voi kun tulis pian syksy...




Neulekirjan sain jo ennen joulua, mutta laskin sen kuitenkin joululahjaksi. Siinä on paljon erilaisia neulemalleja ihan helpoista joustinneuleista vaikeampiin palmikoihin. Kirja on kätevän kokoinen, n. 14x16cm. Kulkee hyvin mukana kassissa.



Tämä lanka on oikea aarre; siinä on puolet lammasta ja puolet samojedinkoiraa. En ole vielä päättänyt mitä siitä teen, mutta käyttöön tulee, se on varma. Lanka on peräisin   Kankurin Aitasta  Ylämaalta.




Sain myös ihanan karvapussukan, jossa oli sisällä mm. käsivoidetta ja manikyyrisetti. 



Yhdestä paketista löytyi huoneentaulu meille antiikin ystäville.



 Peugeotin pippurimylly, kotikokin hifistelyä!





Enkunlaku-korvikset, kuulemma Naisten Messuilta peräisin, ihanat ja sopii hyvin mun rilleihin!



Käsityötä nämäkin; nuottikuvioiset lasinaluset,  100% villaa.



Anoppini oli virkannut kivat tossut trikookuteesta. Niillä voi kuulemma kiillottaa lattiatkin. Muistaako kukaan aikaa, kun lattiat piti kiillottaa vahaamisen jälkeen? Silloin taisi olla korkkimatot lähes joka kämpässä. Muistan kun Äiti vahasi lattiat ja me laitettiin säämiskätossut jalkaan ja luisteltiin pitkin lattioita. Niin ne kiillottui ja meillä taisi olla Systerin kanssa hauskaa.



Retroaarteet-kirja oli myös kovin mieluinen. Kirjassa on paljon tuttuja juttuja, niitä joita muistan lapsuudesta, niitä joita löytyy nykyisinkin kodistani ja niitä joita niin kovin haluaisin. Yksi haluamani on Birger Kaipiaisen Kiurujen yö-tapetti. Se vaatii sen ihanan puutalon Käpylästä pystyuuneineen ja omenapuutarhoineen. Kai se on  laitettava lotto taas vetämään!

Ei kommentteja: