Metallimaniaa

Peltipurkit ja emaliastiat näytävät olevan tällä hetkellä kovassa huudossa, ainakin kun kirppareita kiertää ja katsoo hintoja. Esimerkiksi vanhojen kahvipurkkien hinta on noussut turhankin ylös. Mutta sanontahan sanoo "ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa". Itse ostan satunnaisesti kohtuuhintaisia ja silmää miellyttäviä rasioita ja astioita. Myös uusia. Ja lahjaksikin niitä olen saanut.

Tämän Muumiaiheisen teepussipurkin sain joululahjaksi miniäkokelaaltani.

Vuosi-pari sitten kauppoihin tuli myyntiin peltinen Elovena-purkki. Ihana perinteinen kuva, pakkohan se oli ostaa. Yllätys-yllätys: säilytän siinä kaurahiutaleita!

Paula-Tyttö purkin olen aikoinaan saanut. Näitä minulla oli monta, mutta useamman muuton läpikäyneenä olen luopunut niistä. (Ja nyt harmittaa, kirppispyynti n. 15€)

Kahvi- ja sokeripurkit ostin neljä vuotta sitten Day'sta.

Tämän vanhan kahvipurkin alkuperää en edes muista. Jostain olen sen kotiini raijannut.

Systeri ilahdutti tällä rasialla minua. Se täyttyy ompelutarvikkeilla.

Muusikko sai tämän ensiapupakkauksen valmistujaislahjakseen.

Halvan lakupurkki on Muusikon löytö (1€) kirppikseltä.

Tästä kiinalaisesta emaliastiasta maksoin Hietsussa kiskurimaiset 5 euroa. ( siis "ei se ole hullu joka..." jne) On kyllä sisältä niin hyvässä kunnossa, että kesäkeitto tulille ja tähän kulhoon tarjolle!

Olipa kerran...

...Muuramen valkoinen lipasto. Tylsä, vaikkakin kotimaista designia. Olin suunnitellut siitä itselleni yöpöytää. Silmiini vaan ei millään sovi näky valkoisesta lastulevyisestä huonekalusta. Ensin ajattelin maalata sen, mutta miksi en tekisi siitä vieläkin persoonallisempaa?

Aluksi pyysin Muusikkoa tuomaan kalusteen kylppäriin. Kaivoin tasohiomakoneeni esiin, liitin sen pölynimuriin ja aloin hiomaan. Otin pinnasta kiillon pois, pyyhin sen ja roudasin kaapin parempaan valoon keittiöön.

Pengoin kirppiksiltä ostamani vanhat avut, seurat, kotiliedet, hopeapeilit ja ruotsinkieliset valitut palat ja aloin saksia niistä kuvia irti. Lehdet ovat 1930-60 -luvuilta. Tein erikeeperistä ja vedestä seoksen jolla liimailin kuvia kalusteen pintaan. Lopuksi vielä sivelin kuvien pinnat kauttaaltaan seoksella.

Kansilevyn päällystin ensin vanhan kirjan sivuilla ja liimasin sen päälle muotia 1960-luvulta.

Aikamoisen muodonmuutoksen sai lipasto kokea.

Lähikuva hyllystä

Kylkeen liimasin mm. Seuran kannen vuodelta 1948.

Laatikossa oli aiemmin vetimen tilalla reikä. Peitin sen ensin pahvilla ja sen jälkeen vielä kuvalla. Laitoin kaksi messinkistä vedintä tilalle. Olikin aika iso homma saada niitä asennettua ilman porakonetta, tässä lipastossa kun on käytetty aika kovaa lastulevyä! Ensin tein naulalla ja vasaralla reiät läpi, sitten kairasin niitä isommiksi ruuveilla. Ruuvinvääntimestäni oli akku tyhjänä, joten ihan kaurapuuron voimalla jouduin vääntämään.

Tässä vielä valmis yöpöytäni. Pöydän päällä Miika Nousiaisen "Vadelmavenepakolainen". Olen vielä alkumetreillä sen lukemisessa, mutta nyt jo voin suositella sitä kaikille. Repäisevän hauskaa tekstiä!

Euron löytö

Kävin tänään OMT-hoidossa, eli ortopedisen manuaalisen terapeutin vastaanotolla. Selkäni on ollut sökönä kauan, viime aikoina vaiva on pahentunut ja vaivannut jokapäiväistä elämää. Olen hoidattanut itseäni milloin tavallisella hierojalla, milloin hermoratahierojalla, kiropraktikolla sekä vyöhyketerapeutilla. Paras hoito on kuitenkin itsehoito (jumppa, venytykset yms.) mikä on jäänyt nyt aivan liian vähälle huomiolle. Kipu sekä jäykkyys selässä on pahentunut ja siksipä asialle täytyi hakea jälleen kerran ulkopuolista apua. Terapeutti väänteli ja käänteli ja manipuloi ruotoani, mutta kun selkä on notkea kuin rautakanki, ei tulosta tullut. Jumppaohjeitten (2min/päivä!!!) ja uuden vastaanottoajan kanssa lähdin kotiin luvaten sekä hänelle että itselleni noudattaa saamiani ohjeita.

Kotimatkalla poikkesin pikaisesti kirppikselle ja löysin sieltä kauniin vanhan peltirasian.

Kannessa on asetelman kuva, purkki on n. 22cm läpimitaltaan ja n.10cm korkea. Reunat ovat viininpunaiset. Täytynee taas alkaa leipomaan pipareita!

Yrttiostoksilla Annalassa

Tänään oli Annalassa Taimitori. Olen siellä useana keväänä vieraillut. Tänä vuonna oli haikea mieli kun menin sinne. Ystäväni, jonka kanssa olen siellä käynyt, menehtyi yllättäin viime viikolla. Olemme aina viettäneet yhdessä siellä monta tuntia, välillä juoneet kahvia ja laskeneet lompakosta viimeisiä kolikoita ("vielä olis kaks euroa, sillä saa jonkun taimen"). Nyt menin siis paikalle yksin, hain pari kassillista yrttejä ja lähdin pois.

Sitruunamelissa, iso, tuuhea ja ruukutettu lannoittettuun multaan.

Kaksi ruohosipulia, pitsilehtinen laventeli, sitruunatimjami, pari persiljaa, neljä erilaista basilikaa ja ranskalainen rakuuna.

Ostin myös eurolla nipun raparperia, taidan pilkkoa ne pakkaseen odottamaan.

Suklaisia herkkuja

Lupasin kertoa suklaacookies-reseptin. Löysin sen Sanjan kakkukekkerit-blogista.

Suklaacookies

(n. 45 kpl isoja)

100g margariinia (itse käytän leivontaan aina voita)

2,5dl fariinisokeria

1,25dl sokeria

1tl vaniljasokeria

2munaa

4dl vehnäjauhoja

1tl suolaa

1tl ruokasoodaa

4dl kaurahiutaleita

300g (tummaa)suklaata

Vaahdota rasva ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita suola ja sooda jauhoihin ja sekoita ne rasva-sokeri-munavaahtoon. Lisää lopuksi kaurahiutaleet ja rouhittu suklaa. Taputtele pellille kekseiksi ja paista 175 asteessa n.15min.

Tänään testasin kookospallojen ohjetta. Ajattelin tehdä niitä Muusikkoni valmistujaisjuhliin. Ohje löytyi sekavasta reseptiarkistostani.

Kookospallerot

(n. 25 kpl)

3dl kaurahiutaleita

1dl kookoshiutaleita

1dl tomusokeria (käytin ruokotomusokeria)

1tl vaniljasokeria (jäi laittamatta kun oli loppu)

3rkl kaakaojauhetta

100g voita

1rkl kylmää vettä

Sekoita kuivat aineet. Nypi sekaan hieman pehmennyt voi. Kun seos on tasaista, lisää vesi. Pyörittele pieniä palleroita ja kieritä ne lopuksi kookoshiutaleissa. Säilytä kylmässä. Eivät ne kyllä sielläkään meinaa säilyä, ovat niin hyviä.

Pätkiskakku on myös niin herkkua, että sitäkin ajattelin leipoa samaisiin valmistujaisiin. Kakun voi tehdä myös dajmista tai geishasta, jos ei ole pähkinä/manteliallergiaa. Ja miksei ihan tummasta suklaastakin. Tästä annoksesta tulee normaaliin rengasvuokaan sopiva annos, voihan sen vaikka tehdä kaksinkertaisena ja levittää pellille. Ei näitä ohjeita kannata niin vakavasti ottaa. Kukin tyylillään. Kuvassa olevaan kakkuun tein kuorrutetta vain puoli annosta, jos olisin laittanut koko satsin, kakku olisi uinut kuorrutteessa. Kuorrute on kyllä niin hyvää, että ylimääräisen voi syödä. Ja kärsiä sitten sokerihumalaa ja pahaa oloa loppupäivän.

Pätkiskakku

4dl vehnäjauhoja

3dl sokeria

2tl vaniljasokeria

2tl leivinjauhetta

4rkl kaakaojauhetta

150g sulatettua voita

2dl turkkilaista maustamatonta jugurttia tai kermaviiliä

6 pätkistä

3 munaa

Sulata pätkikset paloina voin sekaan. Lisää seokseen jugurtti ja munat, sekoita tasaiseksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinaan. Sekoita huolella, ei tarvitse kuitenkaan vatkata. Kaada voideltuun ja jauhotettuun vuokaan, paista 175 asteessa n.45min. Kumoa kakku kuumana.

Valmista jäähtyneen kakun päälle kuorrute: 200g suklaata (itse käytän fasun sinistä) ja 100g voita. Sulata nämä miedolla lämmöllä kattilassa ja sekoita tasaiseksi. Kaada kakun päälle. Halutessasi voit koristella suklaahipuilla tai strösseleillä. Anna jähmettyä huoneenlämmössä. Kakku vain paranee jos maltat säilyttää sitä pari päivää.

Taikinaterapiaa

Kun haluaa saada ajatukset pois maailman epäoikeudenmukaisuuksista, siihen auttaa taikinaterapia. Osallistuin Marttojen kurssille "Piirakkapidot Karjalaisittain". Kurssi järjestettiin Uudenmaan Marttojen opetuskeittiössä Kampissa ja järjestäjinä olivat Viikin Martat.

Karjalaisien leivonnaisten nimet vaihtelevat eri alueiden mukaan. Karjalanpiirakka eli kaikille tuttu riisipiirakka on oikealta nimeltään piiras. Piirakka on pellillä levymäisenä tehty leivonnainen, avo- tai umpimallinen. Piirakka-sana on kuitenkin vakiintunut yleiskieleemme. Opin myös, että kuorien kaulitseminen on ajelemista ja rypyttäminen on ummistamista. Kuoret tulee ajella niin oheksi, että seitsemän kirkontornia näkyy sen läpi. Tai jos kirkkoja ei ole lähistöllä, niin ainakin täytyy pystyä lukemaan rakkauskirje kuoren läpi.

Etualalla kuvassa marjarönttösiä, täytteenä puolukkaa. Taimmaisella pellillä piiraita ohra-, peruna- ja riisitäytteillä. Ohra on perinteisin täyte, koska riisi on aina ollut tuontitavaraa.

Tässä tulossa täytettä mahallaan makkuajiin sekä syvänkokkosiin.

Syvänkokkosia uunituoreina.

Katettu pöytä odottaa innokkaita leipureita lämpimäisten maisteluun.

Ruokasalissa on kaunis kakluuni.

Leivonnaisista tulvahti hurmaava tuoksu...

...ja sai vatsat kurnimaan.

Liinoilla peitetyt herkut säilyivät lämpiminä.

Tässä lanttusupikkaita.

Piiraiden ulkonäkö ei ollut aivan tasalaatuista, mutta maku....hmmmm. Jää "saarioistenäiti" toiseksi.

Mustavalkomaanantai

Mustavalkomaanantaissa on 70. haaste ja siksipä aiheenakin on tuo mukava pyöreä luku 70!

Kuvassa on 70 nappia. Sain "työpisteeni" valmiiksi Serkkupoikani ja hänen porakoneensa avustuksella. Nyt vaan pitäisi laittaa tarvikkeet hyllyille. Aloitin urakan lajittelemalla nappejani.

Kevättä ilmassa

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Valokuvatorstai

Tämän viikon haasteen aiheena on Suklaa.

"Sanokaa Fazer kun haluatte hyvää!"

Valtterin kirppikseltä ostin ruskean peltisen rasian, jossa on ollut aikoinaan Fasun kakku. Nyt se toimii piparirasiana.

Suklaacookies, nam-nam! Reseptissä paljon suklaata, voita ja sokeria...lurps!

Kirppukirjoja

Jo ennestään täpötäysi kirjakaappi on taas saanut täydennystä kirpputoreilta.

Eurolla löysin takatekstin mukaan "karmeanhauskan trillerin" Kuolema korjaa kokit. Newyorkilaisen pariskunnan Nan ja Ivan Lyonsin kirjoittama kirja on vuodelta 1976. Kotimaisista dekkaristeista suosikkejani ovat Seppo Jokinen ja Reijo Mäki. Heidän opuksiaan löytyi myös sopuisaan hintaan.

Mari Mörön puutarha-aiheisia kirjoja olen yrittänyt löytää divareista ja kirppikisiltä turhaan. Nyt löytyi Mörön läpimurtoteos Kiltin yön lahjat. Veikko Huovisen Hamsterit ja usean dekkaristin Intohimosta rikokseen ovat pokkariversioina mukavaa loma- ja bussimatkaluettavaa.

Pieni lankakauppa on kai vähän hömppäkirja, mutta kiinnostaa aiheeltaan ja kansi on kaunis. (Hyvä syy ostaa kirja, eikö vaan?) Helena Sinervon Tykistökadun päiväperho sai ilmestyessään hyvät arvostelut. Kirjaa en ole vielä edes selannut, rivoksi ja rohkeaksi se on kieleltään mainittu. En ala hutkimaan ennen tutkimista.

Ja ettei nyt ihan viihteelle menisi kaikki hankinnat, niin asiakirjojakin pitää joukossa olla. Kukkivaan kalenteriin laitan siementen kylvöajat ym. muistiin seuraavia vuosia varten, Kesäkukat ja Oma puutarha ovat mukavaa luettavaa ja niistä saattaa saada jotain ideoita omaa parveketta laittaessa kesäkuntoon.

Tekstauskirjan ostin siksi kun käsialani on mallia harakanvarvas. Yritän siitä ottaa mallia kun teen vaikkapa kortteja. Onneksi tietokoneella saa erilaisia fontteja ja printattua runoja ja tekstejä, mutta olisi mukavaa saada omin käsinkin kaunista tekstiä aikaiseksi.

"Tikka tikkaa tarkasti"

Mulla on ollut suunnitelmissa saada pieni työnurkkaus ompeluita ja muita pikku näperryksiä varten. Normaalisti valloitan keittiön ruokapöydän ja kaikki tarvikkeet ovat kuitenkin makuuhuoneessa. Makkarissa olisi periaatteessa tilaa, mutta sisustukseen sopiva pöytä on uupunut. Punnitsin vaihtoehtoja ja päädyin etsimään polkuompelukoneen pöytää, joko koneen kera tai ilman. Muutaman viikon metsästettyäni löytyi kaunis Tikka-merkkinen kone pöytineen Keravalta ihan kohtuuhintaan. (Otsikko on Tikkakoski oy:n mainoslause.)

Hieman haeskelin netistä koneen ikää, aivan tarkkaa ei selvinnyt, mutta 50-luvulta tämä lienee.

Pöytälevy on hyvässä kunnossa ja koneenkin pitäisi toimia. Olen joskus kansakoulussa ajellut poljettavalla singerillä, ja polkukoneiden sielunelämä ei ole minulle kovinkaan selvillä. Onneksi laatikossa oli tämä:

Alkuperäinen ohjekirja! Siihen pitää tutustua piakkoin.

Laatikossa oli muutakin mielenkiintoista: neppareita, normaalipaidan mittataulukko ja pari mittanauhaa, joista kuvassa oleva on hapettunut aika pahasti.

Hienoin laatikkolöytö oli tämä. Pahvinen kortti, missä sisällä neulalajitelma ja upea kolmiulotteinen kuva kansakoulun käsityötunnilta.

Muutama oppilas on hieman taipunut, täytyy varovasti yrittää ojentaa heitä.

Klubeissa ja pubeissa

Tässä kuvasaldoa kuppiloista joissa on tullut poikettua:

Kävimme viime syksynä häämatkalla Vilnassa. Kaunis ja kaikinpuolin viehättävä kaupunki.

Paikalliset olutpubit ovat viihtyisiä.

Täällä oli kotoinen tunnelma, väritys kuin meidän eteisestä.

Olutta sai ostaa kannuittain ja se oli aikas kuohuvaa sorttia!

Tämä on helmikuiselta Tallinnan matkalta.

Valitsimme paikan sillä perusteella, että siellä soi Beatles.

Vessan oven lukko oli perinteisempää sorttia.

Kaipaan Helsinkiinkin tälläisiä kellaripubeja, joita löytyy lahden takaa.

Tämä on Kom-teatterin ravintolasta. Mukavan tunnelmallinen paikka. Viimeksi kävimme siellä kuuntelemassa ihanaa Iiro Rantalaa. Ostin hänen uusimman levynsä "Lost Heroes", joka on hänen kunnanosoituksensa menetetyille sankareille. Levy on mielestäni valtavan ihana, jos vaan pianomusiikki nappaa, niin mars levykauppaan! (Huom! Suosikaa Oikeita Levykauppoja, ennenkuin ne katoavat kokonaan! Esim. tämä ja tämä ovat hyviä. Täällä en ole itsekään vielä käynyt ja täällä käyn silloin tällöin.)

Tämä taulu on myös Komin ravintolasta. Siellä järjestetään paljon erilaisia ohjelmallisia iltoja. Lisää tietoa löydät täältä.

Mustavalkomaanantai

Viikon aihe on Tien päällä. Milloinkohan tämä on viimeksi ollut tien päällä? Kuvasin tämän metsässä viime syyskuussa. Pappa-tuntsa parka, taitanut löytää tiensä päähän.

King of the road?