Kun telkkarissa etsittiin Suomen parasta leipomoa viime viikolla, tuli mulle ihan hurja himo itsetehtyihin lihapiirakoihin. En ole tehnyt niitä vuosiin. Pakko oli kokeilla vieläkö osaan. Äiti niitä aikoinaan teki, yhtä hyviä en osaa, mutta sinnepäin kuitenkin.
Ensin täyte: ruskistettua jauhelihaa ja sipulia, keitettyä kananmunaa ja keitettyä puuroriisiä. Mausteeksi suolaa, pippuria ja paprikajauhetta.
Kuoritaikinaan vettä, suolaa, jauhoja, hiivaa ja vähän voita. Kananmunankin olis voinut laittaa. Tein puolen litran taikinan, kohotin, pyöritin pulliksi ja kohotin uudelleen.
Pullan litistys, kaulitseminen soikioksi, täytettä ja nipistys kiinni.
Kaikista ei tullut näin kauniita.
Rypsiöljyä pataan ja uppopaistaen piiraat kypsiksi. Nam! Nämä eivät kaipaa nakkeja ja sinappeja, ovat hyviä ihan naturelleina. Kasvisversioita vois myös kokeilla, lihan sijaan jos laittaisikin sieniä...
Ja se ylijäänyt täyte...sen söi koira. Ja pakko kertoa tähän vielä lapsuusmuisto: Aina kun äiti leipoi lihatsuja, olin rohmuamassa täytettä ja oikein odotin, kun sitä jäi yli. Kerran katsoin, että sitä oli keittiössä iso kupillinen, vaikka piirakat oli jo tehty. Otin lusikan ja kauhoin sitä suuhuni...samalla kun maistoin jotain outoa suussani, kuului olohuoneesta huuto: "et kai sie vaan syö sitä, laitoin siihen mustinmurkinaa sekaan, se on menossa koirille!" En ehtinyt nielaista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti