perjantaina, elokuuta 24, 2012

Tahranpoistotarina

Ostin joskus viime talvena pienen Kymenlaaksolaisen putiikin alennusmyynnistä kauniin mustan tunikan. Siinä on liehuketta ja härpäkettä, koru ommeltu vaatteeseen kiinni. Systeri sen mulle löysi, en muista paljon se maksoi, mutta oikein mukava päällä ja kaunis. Mustavalkoinen hame on löytö Stockan hulluilta päiviltä viiden vuoden takaa.  Tälläinen asukokonaisuus on hyvä kun olen muodoiltani päärynä, siis hyvin alapainoitteinen. Etenkin yläosan liehukkeet ja koru "hämäävät" kropan muotoja. Siksipä päädyin laittamaan nämä vaatteet keväisellä lomamatkalla päälleni kun lähdimme klubille istumaan iltaa. 




Murphyn lailla on ikävä tapa toteutua ja ilta päättyi siihen, että viereisen pöydän seurue sähläsi pöydässä olevan kynttilän kanssa sillä seurauksella, että sain ylleni steariinikuorrutteen. En suinkaan ottanut asiaa mitenkään kevyesti, kielimuuri vaan oli esteenä, ettei kynttilän kanssa säheltäjä  saanut tietää kuinka ärsyyntynyt olin. Tilannetta -siis kiukkuni määrää- ei suinkaan helpottanut se, että kukaan muu ei näyttänyt tajuavan miksi olen aivan äärettömän raivoissani. Mikäs siinä, jos on normaali M-kokoinen mies ja saa sopivat vaatteet kävelemällä Dressmanin ovesta sisään ja pian muovikassi kädessä ulos. Mutta nainen joutuu etsiä vaatteita ajattelemalla leveää ahteriaan, paksuja reisiään, roikkuvia allejaan, ja sitä, kuinka saada nuo kaikki vaatteilla piiloon. Sitten löydät vaatteen, käytät sitä kerran, toisen ja sitten siinä onkin steariinihuntu päällä. 

Vaatteet olivat muutaman kuukauden muovipussissa kaapissani. En kyennyt edes katsomaan niitä. Itketti. 

Tänään päätin olla vahva ja voimissani. Otin pussin, tarkastelin tilannetta. Rauhallisena laitoin silitysraudan lämpenemään. Suojasin laudan leivinpaperilla, laiton muutaman arkin talouspaperia ja aloin silittää nurjalta puolelta tunikaa samalla imeyttäen sulavaa steariiniä talouspaperiin. Tein näin kohta kohdalta. Sama jatkui hameen kanssa. Tulos oli hyvä, jopa voisi sanoa täydellinen. 

Kengät vielä odottavat käsittelyä kaapissa. Ehkä joku toinen päivä. 


Ei kommentteja: